”Jos on alkuperäiskarjaa, tukea kannattaa hakea” – korvaus auttaa vaalimaan suomenvuohen tulevaisuutta

17.02.2026 09:19Pirkanmaa

Kun Annika Kiikala, 24, tuli Peevon tilalle Keikyään ensimmäistä kertaa opiskelijaharjoitteluun vuonna 2019, hän ei vielä arvannut, että muutamaa vuotta myöhemmin hän olisi tilan omistaja.

“Tulin tänne harjoitteluun ammattikoulusta ja jäin valmistumisen jälkeen vakituiseksi. Kun huomasin, että tila on myynnissä, siitä kehkeytyi ajatus, että mitä jos ostaisin tämän”, Kiikala kertoo.

Tällä hetkellä Peevon tilalla on yhteensä 400 suomenvuohta, joista noin 300 on lypsäviä kuttuja. Vuohenmaitoa toimitetaan Juustoportille, ja lisäksi tilalla toimii oma juustola.

Suomenvuohi on alkuperäisrotu, jonka vain harva tuntee

Suomenvuohi on marginaalinen laji, eikä Kiikalakaan ollut siihen juuri perehtynyt ennen harjoittelua.

“Lajista ei opeteta kouluissa kovin paljon. Tietoa on muutenkin vähän, mutta opin kuitenkin paljon jo harjoittelun kautta”, Kiikala sanoo.

Suomenvuohessa Kiikalaa kiinnostavat sekä sen erityisominaisuudet että säilytystyö.

“Suomenvuohella on se erikoinen ominaisuus, että se voi alkaa lypsämään vaikkei olisi poikinut. Pitkän maidonerityskauden ansiosta niitä voi lisäksi lypsää yhdellä poikimisella jopa 3–5 vuotta.”

Tuen hakeminen vaatii tarkkuutta, mutta palkitsee

Alkuperäisrotueläinten kasvattamiskorvaus tuli Kiikalalle tutuksi tilan edellisen omistajan kautta. Ensimmäinen hakukerta ei kuitenkaan ollut täysin mutkaton.

“Hakemuksen yhteydessä pitää tehdä tarkat jalostussuunnitelmat. Pyysin siihen neuvoa tilan edelliseltä omistajalta ja neuvojalta, jolloin se tuntui kohtuullisen helpolta. Epäselvyyksiä aiheuttivat kuitenkin eläinten korvaamistilanteet.”

Vaikka jalostussuunnitelma oli aluksi työläs, näkee Kiikalla siinä myös selkeää hyötyä.

“Samalla tulee tarkistettua pukit ja laskettua siitosasteet ja saa hyvän yleiskuvan koko karjasta.”

Kiikala kertoo ottaneensa työssään avukseen myös NettiKatras-sovelluksen.

“NettiKatras on sinänsä hyvä sovellus myös vuohien alkuperäisrotuasioissa, vaikka tuotosseurannan kannalta sitä ei vielä voikaan täysin hyödyntää. Vuohien kannalta hyvää olisi myös se, että rekisteröintivaiheessa saisi lisättyä tiedon, onko kyseessä sarvellinen vai nupo eläin. Se on alkuperäisrodun kasvattajankin kannalta tärkeä tieto”, Kiikala pohtii.

Korvausilmoitukset kannattaa tehdä saman tien

Yksi tukien haasteista on Kiikalan mukaan liittynyt poikimisvaatimuksiin.

”Suomenvuohet elävät keskimäärin noin 10 vuotta ja poikimisia tulee 3–4. Jälkeläisiä syntyy yleensä kaksi kerralla. Nykyinen tuotantorytmi tuntuu melko tiukalta, sillä poikiminen kuitenkin kuluttaa eläintä. Jopa 4–5 vuoden poikimisväli olisi hieno juttu.”

Peevon tilalla pyritään poikimisiin kolmen vuoden välein – eläinten hyvinvointi edellä.

Petoriskit on Kiikalan mukaan onnistuttu pitämään tilalla hyvin hallinnassa.

“Meillä eläimet eivät ole laitumella öisin, vaan vuohet tulevat itse yöksi navettaan nukkumaan. Meillä on myös riistakeskuksesta haetut petoaidat, joista on apua.”

Tukikauden aikana on kuitenkin jouduttu korvaamaan joitakin kymmeniä eläimiä muista syistä. Kiikala neuvoo tekemään eläinten poistot sopimuksista ja korvausilmoitukset saman tien ja kaikki kerralla, ettei mikään osuus unohdu.

Tuella on merkitystä

Kiikala pitää alkuperäisrotutukea taloudellisesti merkittävänä, vaikkei se yksin ratkaisekaan tilan kannattavuutta.

“Eläinpalkkioihin verrattuna se on pienempi, mutta kyllä sillä on merkitystä. Puhtaan suomenvuohen kasvattajan kun on mahdollista saada sekä palkkio että alkuperäisrotutuki”, hän vinkkaa.

Lopuksi Kiikala rohkaisee kollegoitaan.

“Jos on alkuperäiskarjaa, tukea kannattaa ehdottomasti hakea. Ja ylipäätään kannustan alkuperäisrotueläinten pitämiseen – niiden säilyminen on tärkeää.”