Kokeilutuki auttaa etsimään uusia hittituotteita

Sadonkorjuuaika on kiireistä aikaa Yrjölän marjatilalla Hämeenkyrössä. Samaan aikaan kypsyy kaikkea mansikasta maissiin. Muutaman vuoden päästä ehkä myös aivan uusia lajikkeita: amerikankarpaloa, viinirypäleitä ja hasselpähkinää.

Tiina Harrinkari ja Tommi Yrjölä ovat lähteneet hakemaan uusien lajikkeiden kasvatukseen oppia maatalouden kokeilutuen turvin. Ensimmäiset karpalot ja viiniköynnökset on jo istutettu.

”Meidän kaltaisellamme suoramyyntitilalla on aina tarve miettiä vähän jotain uutta. Mikä olisi seuraava hitti, jonka takia ihmiset tulisivat tilallemme? Jos ei kokeile, ei voi tietää”, Tiina Harrinkari sanoo.

Jokainen kasvi on omanlaisensa. Esimerkiksi mansikalla ja karpalolla on yhtä vähän yhteistä kuin ohralla ja tomaatilla.

Toimintansa perunanviljelystä 1950-luvulla aloittanut perhetila on kehittänyt toimintaansa vuosien varrella. 1980-luvulla Tommi Yrjölän vanhemmat alkoivat viljellä mansikkaa, jota kasvaa nykyisin myös tunneliviljelynä. Parikymmentä vuotta sitten Yrjölä ja Harrinkari alkoivat viljellä pensasmustikkaa.

”Ihmiset ihmettelivät, että mitä te tuollaisia peltoon laitatte, kun metsässä on mustikkaa ilmaiseksi. Mutta makutottumukset ja tarpeet muuttuvat. Täytyy vain uskaltaa kokeilla.”

Kokeiluista on tilalla jo aiempia hyviä kokemuksia. Joitakin vuosia sitten pariskunta teki pienyritysten tuotekehitystuella matkan Italiaan hakemaan oppia italialaistyyppisen jäätelön, gelaton, tekoon. Nykyisin itse tehty jäätelö on yksi tilan vetonauloista.

”Aina oppii, kun lähtee kotoa. Aika pitkälti kaikki asiat on jossain jo keksitty – ne pitää vain poimia.”

Tuki rohkaisee kokeilemaan

Maatalouden kokeilutukea voi hakea paikallisesta Leader-ryhmästä, ja sitä voi käyttää tiedon ja koulutuksen hankkimiseen. Tätä varten Yrjölän tilakin teki alustavan hankesuunnitelman, jota hakuprosessin aikana täydennettiin.

Tiina Harrinkari oli kuullut Marjanviljelijäin liiton tilaisuudessa Helsingin yliopiston tutkijan esitelmän amerikankarpalon viljelystä ja hoksasi tätä kautta pyytää konsultaatiota ja kurssitusta.

Oikea tieto menetelmistä ja kasvuolosuhteista on uusien lajikkeiden viljelyssä tärkeää.

”Jokainen kasvi on omanlaisensa ja vaatimukset erilaiset. Esimerkiksi mansikalla ja karpalolla on yhtä vähän yhteistä kuin ohralla ja tomaatilla”, Harrinkari sanoo.

Kokeiltavat lajikkeet on valikoitu harkiten. Karpalosta oli saatu yliopiston tutkimuksissa erinomaiset tulokset ja se oli todettu tuottoisaksi lajikkeeksi. Hasselpähkinä puolestaan tarvitsee kasvaakseen paljon vettä, joten sitä voisi olla ekologisempaa kasvattaa Suomessa kuin kuivilla alueilla, kuten Turkissa.

Myös ilmaston lämpeneminen vaikuttaa kasvuolosuhteisiin ja lajikevalintoihin.

”Viinirypäleitä tuodaan paljon Suomeen, joten miksi emme kokeilisi kasvattaa niitä täällä, kunhan lajikkeet ja viljelytekniikka ovat oikeat”, Harrinkari sanoo.

Jos ei uskalla lähteä kokeilemaan, ei voi mitään tullakaan.

Varsinaisia tuloksia ei ole luvassa vielä hetkeen.

”Kun yritysmaailmassa kvartaali on kolme kuukautta, viljelyssä se on 25 vuotta. Jokainen vuosi on erilainen. Kymmenen vuoden päästä ollaan viisaampia”, Harrinkari sanoo.

Kolmivuotisen hankkeen lopussa luultavasti tiedetään, onko lajeista viljelykasveiksi ja monipuolistamaan Yrjölän tilan tarjontaa. Ja vaikkei olisi, kyse on alun perinkin kokeilusta.

”Eihän kaikkien asioiden ole tarkoituskaan onnistua. Jos on tuhat ideaa, joista sata on ok, kymmenen johtaa johonkin ja yksi on ihan huippu, niin sehän on erittäin hyvä tulos. Jos ei uskalla lähteä kokeilemaan, ei voi mitään tullakaan.”

Harrinkarin mukaan maatalouden kannattavuuskriisissäkään ei pitäisi käpertyä itseensä vaan pyrkiä jatkuvasti kehittämään tilaa ja sen toimintaa. Tuki voi rohkaista ottamaan ensimmäisen askeleen ja lähtemään kurssille oppimaan uusia viljelykasveja.

”Tuki auttaa uskallukseen.”