Mikkolan tilalla suojataan lampaita susilta kaikin mahdollisin keinoin

Varsinais-Suomessa on 20 000 lammasta, mikä on 17 prosenttia kaikista Suomen lampaista. Niistä viitisen sataa asustaa Salon Hajalassa Mikkolan tilalla. Lampaista saadaan lihaa ja villaa, mutta lisäksi ne hoitavat ympäristöä laiduntamalla Purilanjoen rannoilla olevia suojavyöhykkeitä. Laidunnus on silminnähden lisännyt luonnon monimuotoisuutta alueella.

Mikkolan tilan isäntä Marko Laine kertoo, että tilalla on ollut susista harmia jo monta vuotta. Pahin vahinko sattui vuonna 2023, jolloin yhdessä hyökkäyksessä kuoli 25 lammasta ja vahingoittui 17.

– Sinä vuonna susilaumassa oli alfapari, kuusi pentua ja yksi lastenhoitaja. Yhtä lammasta oli syöty, mutta kaikki muut oli vain tapettu. Kyse oli opetustilanteesta. Lampaiden takapäissä oli isot puremajäljet ja kauloissa pienet. Eli aikuiset sudet olivat pitäneet lampaita paikoillaan, jotta pienet saivat harjoitella tappamista, Laine kertoo.

Petoaidoista hyviä kokemuksia

Tilalla on kokeiltu kaikkia mahdollisia suojautumiskeinoja. Petoaitoja on rakennettu useita kilometrejä ja ne toimivat hyvin. Yhtään lammasta ei ole viety sellaisesta aitauksesta, jossa on viisi sähkölankaa. Se on tuonut paljon mielenrauhaa, mutta niitäkään ei voi rakentaa joka paikkaan.

– Ensinnäkin ne ovat kalliita ja lisäksi niiden asennus ja huoltaminen on työlästä. Emmekä voi mitenkään vetää petoaitaa koko laakson ympäri, sillä silloin täällä ei pääsisi liikkumaan mitkään muutkaan eläimet, Laine selittää.

Mikkolan tila on saanut jo maksimimäärän tukea petoaitoihin Riistakeskukselta ja Susilife-hankkeelta. Se määrä ei vielä riitä pitämään kaikkia lampaita turvassa, mutta hätä keinot keksii.

– Olemme rakentaneet petoaidoista yöaitauksia, joihin keräämme lampaat yöksi. Sekään ei ole ongelmatonta, sillä siitä tulee paljon työtunteja ja tautipaine lisääntyy, kun lampaat ovat pienellä alueella.

Laumanvartijat töissä

Mikkolan tilan lampaiden turvana on laitumella koiria ja laamoja. Maremmano-abruzzese-rotuiset laumanvartijakoirat ovat isokokoisia ja haukkuvat kovaa, jos susi lähestyy lammaslaumaa. Eivät ne kuitenkaan sutta vastaan pärjäisi, jos se päättäisi hyökätä.

Laamat ovat susille vielä pelottavampia suuren kokonsa ja erikoisen ulkomuotonsa vuoksi. Niillä on myös raateluhampaat ja terävät kynnet. Sudet eivät ole kertaakaan hyökänneet sellaiseen laumaan, jota laama vartioi.

– Susi miettii kaikissa tilanteissa hyvin tarkkaan, kannattaako sen lähteä saalistamaan. Jos yksittäinen susi vammautuu, se ajetaan pois laumasta tai tapetaan, jos se ei suostu lähtemään. Siksi sudet eivät ota riskejä.

Valvonta ja siirtely auttaa ehkäisemään vahinkoja

Sudet tarkkailevat lammaslaumoja yleensä pitkään ennen kuin hyökkäävät. Siksi sekin auttaa, että laumoja siirtää aktiivisesti laitumelta toiselle. Susien liikkeitä tarkkaillaan Mikkolan tilalla riistakameroiden avulla.

– Tänä vuonna, kun lampaat pääsivät laitumelle, sudet tulivat heti samana päivänä paikalle. Olen seurannut niitä kameroilla jo monta vuotta. Kun näen jossain kamerassa susien liikkuvan johonkin suuntaan, alan jo tietää, mihin ne seuraavaksi menevät.

Kuntien maaseutupalvelut tarkistavat petovahingot

Jos vahinko sattuu, kunnan maaseutupalvelut tulevat paikalle arvioimaan vahinkoa. Mukaan tulee aina myös petoyhdyshenkilö, joka toteaa vahingon suurpedon aiheuttamaksi. Nopeus on valttia, sillä raatojen pilaantuminen alkaa välittömästi.

Salon maaseutupalvelupäällikkö Kirsti Lepistö muistuttaa, että raatoa ei saa hävittää ennen tarkastusta. Korvauksen saamisen edellytyksenä on, että vahingonkärsijä on kohtuullisin keinoin pyrkinyt estämään vahingon syntymisen tai laajentumisen.

Lisäksi korvausta voi saada eläinlääkärikäynneistä ja lääkkeistä, mutta hoitoon meneviä työtunteja ei korvata.

Vuonna 2023 Mikkolan tilalla raadeltuja lampaita hoidettiin antibiooteilla lähes kaksi kuukautta. Lisäksi haavapesut piti tehdä monta kertaa päivässä. Vuonna 2022 Salossa sattui 16 petovahinkoa, vuonna 2023 vahinkoja oli 11 ja vuonna 2024 yhdeksän kappaletta.

Susien määrä on Salossa kasvussa

Hajalassa asuvaan susilaumaan syntyy uudet pennut joka kesä, joten susien määrä alueella on kasvusuunnassa. Tarkkaa tietoa susikannan koosta ei kuitenkaan ole. Luonnonvarakeskus tekee DNA-seurantaa susien ulostenäytteistä, joita kerätään vapaaehtoisvoimin.

– Minä olen yksi tämän alueen keräysvastaava, jolle näytteitä voi toimittaa, ja kerään niitä aktiivisesti itsekin. Näytteitä on tärkeää saada, sillä niiden perusteella Luonnonvarakeskus tekee oman kanta-arvionsa. Vuonna 2024 Luke arvioi, että Suomessa olisi noin 300 sutta. Metsästäjäliiton arvio taas oli noin 500 sutta, Marko Laine kertoo.

Suomessa susi on rauhoitettu, eikä sitä saa metsästää, vaikka se jäisi pyörimään omalle pihalle. Poikkeuslupia voi kuitenkin saada Riistakeskukselta tai poliisilta.

– Poliisi myöntää poikkeuslupia akuuteissa tilanteissa ja taajama-alueilla. Riistakeskukselta haetaan ensin karkotuslupaa, jos susi jää pihapiiriin pyörimään tai seurailee ihmisiä. Jos sutta ei onnistuta karkottamaan kahdella yrityksellä, voi hakea poikkeuslupaa kaatamiseen. Varsinais-Suomessa on vuoden aikana ammuttu seitsemän sutta Riistakeskuksen poikkeusluvilla ja neljä poliisin luvilla, kertoo Laine, joka on myös Metsästäjäliiton Varsinais-Suomen piirin puheenjohtaja.

EU:n maaseuturahoituksella on pyritty auttamaan ongelmassa. Salossa toteutettiin Susiaita-hanke vuosina 2016–2019. Hankkeessa jaettiin puolueetonta tietoa susien ekologiasta sekä käytännön tietoa kotieläinten suojaamisesta, korvauksien hakemisesta ja havaintojen ilmoittamisesta. Hankkeessa kehitettiin yhteistyön malli, jossa viranomaiset, luonnonsuojelijat, maanomistajat, tilalliset sekä asukkaat lähtivät yhdessä ratkaisemaan ongelmaa. Hankkeen aikana Saloon rakennettiin myös kymmeniä kilometrejä susiaitaa. Salon Susiaita-hankkeen mallia hyödynnettiin myöhemmin valtakunnallisessa SusiLife-hankkeessa.