Raadonavauksia saadaan tehtyä liian vähän ja naudan kuolinsyy selville turhan harvoin – siksi patologian palvelut tuodaan nyt suoraan tilalle älypuhelimen avulla

11.11.2025 08:15Ahvenanmaa, Etelä-Pohjanmaa, Etelä-Savo, Häme, Kaakkois-Suomi, Kainuu, Keski-Pohjanmaa, Keski-Suomi, Koko Suomi, Lappi, Pohjois-Karjala, Pohjois-Pohjanmaa, Pohjois-Savo, Satakunta, Uusimaa, Valtakunnallinen, Yleinen

Kaikkia ei voi pelastaa. Mutta avaamalla yhden, voi kenties pelastaa muut.

Ajatus ei ole ainoastaan jalo, vaan myös kantavana Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisen tiedekunnan vetämässä uraauurtavassa hankkeessa, jossa kehitetään nautatiloille eläintautidiagnostiikkaan uutta etäpatologian palvelumallia. Pähkinänkuoressa ajatuksena on, että eläinlääkäri tekee kuolleelle eläimelle raadonavauksen suoraan tilalla paikan päällä ja patologi määrittää löydösten ja jatkonäytteiden perusteella etänä diagnoosin. Käytännössä siis tilalla tehtävä avaus, etäyhteys älypuhelimella ja tarvittavat täsmänäytteet postipakettina korvaavat monisatakiloisen raadon liikuttelun monine haasteineen – ja niitähän riittää.

Kuolinsyiden selvittäminen olisi tärkeää, mutta haasteita riittää

Keskeinen haaste tulee jo maantieteestä: etäisyydet Suomessa ovat tunnetusti pitkät. Nautojen raadonavauksia tarjotaan tällä hetkellä neljällä paikkakunnalla eli tuotantoeläinten patologiapalveluiden saatavuus on hyvin rajallista, ja matkat tiloilta pitkiä. Tilan kiireiden keskellä ison eläimen kuljetuksen järjestäminen ja toteuttaminen on aikaa vievää ja kallista.

– Jos sellaista 500–600 kilosta nautaa rupeat kuljettamaan jonnekin, niin se on oikeasti aikamoinen urakka, projektinjohtaja, eläinlääketieteen tohtori Heli Nordgren eläinlääketieteellisestä tiedekunnasta sanoo.

Tästä taas muodostuu yksi pullonkaula, miksi kuolleita eläimiä ei tutkita ja kuolinsyitä saada selville. Ei ainakaan niin paljoa ja usein kuin olisi toiveissa ja tarpeellista – sekä yksilön että yhteiskunnan näkökulmasta. Jos eläimiä ei saada riittävästi patologin pöydälle ja kuolinsyitä selville, vaikeutuu myös ymmärrys kulloinkin vallitsevasta tautitilanteesta.

– Kahdeksallakymmenellä naudalla voi sanoa mihin kukin niistä kuoli, mutta ei saa tarkkaa kuvaa siitä mihin suomalainen lehmä kuolee ja mihin pitää pyrkiä vaikuttamaan, jotta tuotosikä kasvaa, professori Antti Sukura sanoo viitaten eläinlääketieteellisessä vuosittain avattavien nautojen lukumäärään. Jos mukaan laskee Ruokaviraston avaukset, ollaan 200–300 kohdalla.

Lisäksi toki toimiva kunnaneläinlääkärijärjestelmä tukee nautojen terveysvalvontaa, mutta silti hankkeella on tärkeä ulottuvuutensa nimenomaan myös varautumisen ja terveysturvallisuuden näkökulmasta.

– Se että pysytään tautivapaana, niin kuin nyt ollaan monesta eläintaudista, perustuu siihen, että jatkuvasti seurataan. Jos tulee jotain niin päästään heti tarttumaan siihen, Nordgren kertoo.

Tällä hetkellä seurantaa tehdään Suomessa todella hyvin Ruokaviraston puolesta, mutta se painottuu teurastamoihin, jonne menevät terveet eläimet. Lisäksi toki eläviä eläimiä seurataan myös näytteenotoilla kattavasti.

– Meillä on sokea piste siinä, että meillä jää selvittämättä tilakuolemat. Lisäämällä tätä tutkimusta ja näytteenottoa parannetaan Suomen valmiutta vastata tulevaan mahdolliseen tarttuvaan tautiin, Nordgren ja tarttuvien tautien erikoiseläinlääkärin tutkintoa parhaillaan suorittava ja hankkeessa työskentelevä eläinlääketieteen lisensiaatti Minttu Huttunen kertovat.

”Kuolleet palvelevat eläviä” – kiinnostus lopulliseen diagnoosiin vei mukanaan

Eläinlääketieteellisessä patologiassa tutkitaan tautien syitä ja niiden seurauksia, joista lopullisin on kuolema. Sekä Nordgreniä että Huttusta patologian pariin onkin vienyt halu nähdä, mikä ”lopullinen diagnoosi” on. Silmiinpistävää nimittäin on, että tämä eroaa valtavan usein siitä, mikä oli ”aavistus” kuolemaan johtaneesta syystä ennen raadonavausta.

Kun viitisen vuotta sitten suomalaisten lypsylehmien kuolinsyytä selvittävässä Makera-hankkeessa tutkittiin reilu 300 lypsylehmää, tuottajan käsitys kuolinsyystä erosi ”lopullisesta diagnoosista” eli raadonavaustuloksesta peräti 57 % tapauksista (Hagner ym., 2023). Toisin sanoen reilusti yli puolissa tapauksista käsitys kuolinsyystä oli väärä. Tulos on hurja etenkin, kun sitä vasten asetetaan havainto, että raadonavauksessa kuolinsyy saatiin selville peräti 97 % hankkeessa tutkituista lehmistä – käytännössä siis miltei jokaisessa tapauksessa.

Tuloksia vasten nykytilassa muodostuukin ristiriita, kun raadonavauksia pystytään tekemään niin vähän. Tähän puolestaan on paljolti syynä se, että kuolleen eläimen vieminen tutkittavaksi on niin vaikeaa ja työlästä. Siksi hankkeessa pyritäänkin tekemään toisin ja kuromaan aukkoa umpeen tuomalla patologian palvelut ja erityisosaaminen suoraan tilalle digivälineitä hyödyntäen. Kirjoitushetkellä avauksia on tehty hankkeessa etänä viisi – kolme testiavausta ja kaksi varsinaista EtäPatoNa-hankkeen avausta – hyvällä menestyksellä.

– Tuottajan kädelle raskas, kun joutuu puhelinta pitelemään, mutta meille tosi hyvä, Huttunen naurahtaa.

Kuolinsyyn tai lopetukseen johtaneen oireilun syyn selvitys auttaa tuottajaa myös ymmärtämään miksi heidän eläimensä kuoli. Selvittämällä kuoleman taustalla olevat syyt taas voidaan vaikuttaa tilan olosuhteisiin, esimerkiksi ruokintaan tai eläinten hoitoon. Nopeaan ja oikeaan diagnoosiin perustuvat tehokkaat toimenpiteet voidaan aloittaa ajoissa muille sairastaville eläimille, jolloin sairasajat lyhenevät ja kokonaiskuolleisuus karjassa vähenee, eläinten hyvinvointi paranee ja tuottajan tappiot pienenevät. Kuolinsyyn selvittelyllä on siis pelkkää yksilöä suurempi merkitys.

– Elävälle, olemassa olevalle laumalle halutaan löytää syy oireisiin ja sitä kautta kaikkein tehokkain hoito, Nordgren sanoo.

– Voisi sanoa, että nautapatologiassa kuolleet palvelevat eläviä, Nordgren toteaa.

Oikean hoidon saaminen luonnollisesti parantaa eläinten paranemisennustetta, mutta on tärkeää myös taistelussa näkymättömämpää vihollista vastaan. Antibioottiresistenssi muodostaa erään aikamme viheliäisimpiä haasteita, joten on kriittistä, että lääkkeet kohdistetaan juuri siihen, mihin niitä todella tarvitaan lääkkeille vastustuskykyisten bakteerikantojen synnyn estämiseksi. Siten lääkevalinnoilla on väliä sekä yksilön kannalta että laajemmasta terveysturvallisuuden näkökulmasta.

Avaukset sujuvat vaikka kännykän avulla – etäpatologian mahdollisuudet kiinnostavat laajasti

Patologiaa ammatikseen harjoittavia eläinlääkäreitä on koko Suomessa noin 20 eli melko vähän. Kaikki eläinlääkärit saavat opiskeluaikana koulutuksen, miten eläin avataan, mutta harjaantuneisuus jää puuttumaan. Nyt EtäPatoNa-nimellä tuttavallisemmin etenevässä hankkeessa tarjotaan mahdollisuutta harjaantua tähän ja koulutetaan noin 20 eläinlääkäriä ympäri Suomea suorittamaan avauksia patologin ollessa mukana digivälinen. Suora videoyhteys saa Nordgreniltä kehuja.

– Se on tosi hyvä, koska me voimme saman tien neuvoa, jos avaajalle tulee jotain yllättävää, joka poikkeaa tavanomaisesta, Nordgren sanoo.

Videoyhteydellä patologi näkee myös suoraan muutokset, eikä niiden arviointi jää avaavan praktikon harteille. Tähän riittää vaikkapa kännykkä. Lisäksi videoyhteys mahdollistaa sen, että tiettyä kohtaa voidaan näyttää vielä tarvittaessa uudelleen tai tutkia lisää ja vähentää valokuvista tehtävään tulkintaan liittyviä haasteita. Se on iso etu ja erona esimerkiksi Kanadassa käytössä olevaan kuvien lähettämiseen perustuvaan malliin.

Pilotti herättää kiinnostusta eurooppalaisia tutkijapiirejä myöten. Toisaalta hankkeeseen osallistuvien ja raadonavauksiin koulutettavien eläinlääkärien rekrytointi sujui nopeasti eli kiinnostusta malliin löytyy aivan pohjoista Lappia myöten myös kotimaan kliinikkokentältä. Nyt syksyllä vuorossa ovatkin olleet koulutukset eläinlääkäreille sekä tuottajille loppuvuoden aikana järjestettävät webinaarit, joissa käydään läpi käytännönläheisesti hankkeen tavoitteet, miten avaustutkimuksen saa tilattua omalle tilalle ja mitä avaustutkimus tuottajan osalta vaatii. Tuottajille avaukset ovat täysin maksuttomia. Yhteensä hankkeessa on tarkoituksena avata sata nautaa, minkä jälkeen malli hiotaan loppuun. Tuottaja-webinaareista voit lukea lisää hankkeen kotisivuilta täältä (blogs.helsinki.fi).

Hyvin toimiva innovaatioryhmä ratkoo alkutuotannon haasteita yhteistyössä

EtäPatoNa-hanke on luonteeltaan valtakunnallinen EIP-hanke eli ”eurooppalaisen innovaatiokumppanuuden hanke”. Hanketyypin keskiössä ovat muiden ylitse kaksi asiaa, jotka löytyvät jo tukimuodon nimestä. Ensinnäkin hankkeessa pyritään synnyttämään jotain uutta, kun alkutuotannon kannattavuutta, kestävyyttä tai arvoketjuja parantava idea jalostuu innovaatioksi.

– Voi sanoa, että tässä hankkeessa ollaan aika lailla koko hankemuodon ytimessä. ”EIPeissä” kaivataan nimenomaan rohkeita ideoita ja uusia keksintöjä. Niitä ei Etäpatologia-hankkeesta puutu! Ruhojen rahtaaminen ympäri Suomen ei ole ympäristönkään kannalta järkevää, jos työ voidaan tehdä fiksusti muutoin, maaseudun kehittämisen EIP-asiantuntija Kaisa Tolonen Hämeen ELY-keskuksesta sanoo.

Toinen avainsana eli kumppanuus taas viittaa siihen, että EIP-ryhmässä alkutuottajat, neuvojat, tutkijat ja yritykset työskentelevät yhdessä. Etäpatologia-hankkeessa innovaatioryhmään kuuluu nautatilallisia, MTK, elinkeinon edustajia maito- ja lihasektorilta, Honkajoki Oy, eläinlääkäreitä ja asiantuntijoita Helsingin yliopistosta. Näkökulmia on siis monia ja asiantuntemus laajaa.

– Meillä on tosi hyvä innovaatioryhmä. Säännöllisissä tapaamisissa ollaan saatu hyvä joukkue kasaan, jossa jokainen tuo oman erikoisosaamisensa ja kokemuksensa mukaan mallin kehittämiseen. Esimerkiksi ilman tuottajien osallistumista voisi olla vaikeaa nähdä realiteetit tilalla avausten toteuttamisessa. Samoin Honkajoki on ollut erittäin tärkeä avattujen raatojen keräilyn suunnittelussa, Nordgren kiittelee.

EtäPatoNa-hanke on valtakunnallinen eli sitä toteutetaan useamman eri ELY-keskuksen alueella. Innovaatiohankkeeseen voi saada jopa 100 prosentin tuen, kuten Etäpatologia-hanke on saanut. Se kertoo, että myös rahoittajan näkökulmasta hanke on arvioitu tärkeäksi. Eikä ihme, kun kuuntelee Nordgrenin ja Huttusen luetteloa, miksi hanke on heidän mielestään tärkeä.

– Tässä maailmantilanteessa kaikki, mikä tukee kotimaista kotieläintuotantoa ja varmistaa huoltovarmuutta ovat niitä, jotka vaativat tällä hetkellä paukkuja ja tukea. Näemme, että tällä hankkeella voidaan tuoda omalta osaltamme parannusta siihen asiaan, Nordgren kiteyttää.

Nordgren jatkaa yksittäisen tuottajan hyötyvän saadessaan omalle tilalle apua kriisitilanteessa sekä mallin auttavan tuottajan taloutta ja eläinten hyvinvointia. Samalla laajemmassa kuvassa varmistetaan tautiseurantaa – sitä että Suomi pysyy tautivapaana.

Kun mukaan lisätään vielä esimerkiksi taistelu antibioottiresistenssiä vastaan, on helppo nähdä, miksi myös rahoittaja on nähnyt hankkeen täyden sadan prosentin hankkeena. Ja kun Nordgrenin ja Huttusen innostunutta ja omistautunutta esitystä kuuntelee hankkeen mahdollisuuksista, vakuuttuu siitä, että tärkeydeltään ja hyödyiltään EtäPatoNa on todellakin täyden kympin hanke.

 

Etäpatologia lähipalveluna nautatiloille -hanke on saanut EU:n maaseuturahoitusta Hämeen ELY-keskuksen kautta valtakunnallisena EIP-hankkeena.