Maatilojen välinen yhteistyö vahvistaa huoltovarmuutta ja arjen toimintavarmuutta

Maatilat ovat suomalaisen huoltovarmuuden ja maaseudun elinvoiman perusta, mutta yksittäinen tila on usein haavoittuva erilaisille häiriöille. Sähkökatkot, polttoaineen saatavuusongelmat, koneviat tai yrittäjän äkillinen sairastuminen voivat nopeasti vaikeuttaa arkea ja tuotannon jatkuvuutta. Siksi tilojen välinen yhteistyö on yksi maaseudun tärkeimmistä turvaverkoista – käytännön resilienssiä, joka syntyy arjen tuntemuksesta, luottamuksesta ja valmiudesta auttaa toisia. 

Maatilojen yhteistyö on monimuotoista ja rakentuu pitkälti jo olemassa olevien suhteiden varaan. Kun tilat tuntevat toistensa resurssit ja toimintatavat, häiriötilanteista selvitään huomattavasti kevyemmin. Yhteistyö voi tarkoittaa koneiden ja kaluston jakamista, kuten yhteistä puimuria tai erikoiskaluston lainaamista tilanteen mukaan. Se voi olla myös polttoaine- ja varaosavarantojen hyödyntämistä, jolloin yhden tilan suurempi varasto voi auttaa muita kriittisellä hetkellä. Työvoiman vaihtaminen ja tuuraus ovat monelle tilalle elintärkeitä: sairastumisen tai tapaturman sattuessa naapuritila voi tulla lyhyellä varoitusajalla avuksi. Peltolohkojen vaihto viljelykierron optimoimiseksi on lisäksi tavallista yhteistyötä. Myös eläinten hoidon varmistaminen on tärkeä osa yhteistyötä, sillä sovitut käytännöt helpottavat tilannetta, jos yrittäjä ei pääse itse paikalle. 

Maatalousyrittäjät ovat tottuneet ennakoimaan riskejä ja varautumaan tuotannon häiriöihin, ja tämä osaaminen vahvistuu entisestään, kun sitä jaetaan tilojen kesken. Yhteistyö vähentää yksittäisen tilan haavoittuvuutta, nopeuttaa toipumista häiriötilanteista ja parantaa koko alueen toimintavarmuutta. Usein ratkaisevaa ei ole tekniikka, vaan se, että joku vastaa puhelimeen ja tulee tarvittaessa paikalle. Luottamus ja keskinäinen tunteminen ovat maatilojen resilienssin ydin, ja ne syntyvät pitkäjänteisestä vuorovaikutuksesta ja arjen yhteistyöstä. 

Kylätason varautumismalli, Kylävara, tarjoaa puolestaan kylätasoista yhteisöllistä huolenpitoa ja varautumista. Sitä, että paikallisessa yhteisössä pidetään huolta niistä, jotka tarvitsevat apua ja tukea – ja osataan toimia yhdessä poikkeustilanteissa. Moni viljelijä toimii aktiivisesti kyläyhdistyksissä, metsästysseuroissa ja seurojentalojen hallinnoissa, joten he ovat luontevasti mukana rakentamassa paikallista varautumista ja käytännön toimintamalleja. Yhteistyö syntyy ennen kaikkea käytännön sopimisesta, kyläyhteisön luottamuksesta ja siitä, että toisia tuetaan silloin, kun apua tarvitaan. Kylävara vahvistaa varautumisyhteistyötä kyläläisten lisäksi myös kunnan, pelastuslaitoksen ja muiden toimijoiden kanssa. Keski-Suomen Ylä-Muuratjärvellä mottona onkin “Kylällä pidetään huolta toisistamme.” Tämä tarkoittaa käytännön tasolla muun muassa yhteistä kokoontumispaikkaa, kyläradiota, aggregaattia, soppatykkiä ja aitoa kyläläisten tekemää yhteistyötä toistensa eteen. 

Maaseudun elinvoima rakentuu verkostoista, ei yksittäisistä tiloista. Kun maatilat tekevät yhteistyötä, ne vahvistavat omaa ja toistensa toimintakykyä, luovat turvaa poikkeustilanteisiin ja jakavat osaamista, joka hyödyttää koko aluetta. Yhteistyö sitoo myös eri sukupolvia yhteen ja vahvistaa maatalousyhteisön jatkuvuutta. Nyt on hyvä hetki pysähtyä ja varmistaa, että naapuritilojen kanssa on sovittu ainakin perusasioista: kuka auttaa missäkin tilanteessa, mitä resursseja on käytettävissä ja miten yhteydenpito toimii. Kun maatilat kytkeytyvät tiiviisti toisiinsa, ne muodostavat vahvan perustan paikalliselle turvallisuudelle ja maaseudun tulevaisuudelle. 

Taru Vänskä / Saara Patama