Lisää kotimaista puna-apilan siementä - Tuuria, tutkimusta ja kuvaus siitä, miten puna-apilan sadonkorjuun haasteet yhdistävät apilan siementuottajan ja tutkijan

Suomessa tuotetuista puna-apilan siemenistä kasvatettavat apilanurmet ovat todennäköisemmin talvenkestävämpiä kuin tuontisiemenestä kasvatetut. Tämä johtuu ristipölytteisyydestä, jolloin paikallisissa apilakannoissa voi esiintyä suhteellisen suurta geneettistä variaatiota verrattuna kauempana tuotettuun saman lajikkeen kantaan. Kestävälle puna-apilan siemenelle olisi myös kysyntää, sillä hyväkuntoinen apilanurmi vähentää mineraalityppilannoitteiden tarvetta ja kunnostaa maata.

Siemenapilan tuotannossa on monenlaisia haasteita, jotka selvästi tarvitsevat ratkaisuja. Siispä tartuimme alkavan siementuottajan ensimmäiseen kysymykseen eli miten perustetaan hyvä siemenapilakasvusto. Tutkimuskysymys ”Millaisella perustamislannoituksella ja suojakasvilla puna-apilan siementuotanto onnistuu parhaiten?” saatiin suoraan viljelijöiltä.

Luonnonvarakeskuksen Maaningan toimipaikalle perustettiin kaksi koetta: ensimmäinen vuonna 2024 ja toinen 2025. Kokeet kylvettiin vähämultaiselle karkealle hietamaalle. Koekäsittelyissä vertailtiin suojakasviohran kylvötiheyden ja korjuuajan sekä perustamisvuoden typpilannoitustason vaikutusta apilan perustumiseen sekä talvehtimiseen ennen siementuotantovuotta. Vuonna 2025 perustettuun kokeeseen lisättiin myös perustaminen alennetulla puna-apilan siementiheydellä. Käsittelyt on kuvattu tarkemmin alla näkyvässä taulukossa. Kullakin käsittelyllä oli neljä toistoa.

Taulukko 1. Puna-apilan siementuotantokasvuston perustamisen koejäsenet

Perustamisvaiheessa kasvustoista torjuttiin rikat (Basagran SG) ja vuonna 2024 suojaviljalle käytettiin myös korrensäädettä (Moddus). Korrensääde vähentää suojaviljan lakoriskiä merkittävästi, mutta kuivuusstressissä se voi heikentää suojaviljasatoa ja lisäksi apila voi kasvaa viljan yli. Boori on siemenen muodostumiselle tärkeä ravinne ja maan booritilaa (välttävä) parannettiin boorilannoituksella.  Erityisesti luomutuotannossa boorin saantiin kannattaa kiinnittää huomiota, koska booria sisältäviä mineraalilannoitteita ei käytetä.

Kaikki perustamistavat tuottivat tasaiset apilakasvustot

Kokovilja niitettiin ensimmäisenä vuonna 30.7. ja toisena 1.8. Jyväsadot puitiin vastaavasti 15.8. ja 14.8. Apilan on ennen pakkasten tuloa kerrytettävä riittävästi talvella tarvittavaa hiilihydraattivarastoa juuriin. Näin talvehtiminen varmistuu. Sekä kokoviljana että puintikypsänä poistetut suojaviljat mahdollistivat riittävän pitkän kasvujakson ennen talvea.  Syksyllä, ennen talven tuloa, mitattiin odelman massa ja korkeus. Liian pitkä odelma voi altistaa sienitaudeille ja heikentää siten talvehtimista. Odelman määrässä (Kuva 1a) ei ollut selvää eroa perustamistapojen välillä, kuten ei myöskään odelman korkeudessa (Kuva 2a).  Vuonna 2025 odelmaa oli edellistä vuotta vähemmän, mikä johtunee pääasiassa kuivista kasvuolosuhteista.

Kuva 1b. Syysodelman korkeus ennen talventuloa eri perustamistavoilla vuosina 2024 ja 2025. Hajontapalkki on mittaustulosten (4 kpl) keskihajonta.Näissä kokeissa perustamiskäytännöt tai suojakasvin poiston ajankohta (kokoviljana tai puiden) eivät vaikuttaneet perustumisen onnistumiseen. Kaikki perustamistavat johtivat siis tiheään puna-apilakasvustoon. Myös talvehtiminen onnistui hyvin ensimmäisenä talvena. Tuleva kevät näyttää puolestaan, miten 2025 perustettu koe selviää talvesta. Täystiheä syyskasvusto pitää odotukset tulevan kesän siemensadosta korkeina.

Puidun viljan satotaso oli keskimäärin hieman korkeampi korkeammalla typpilannoituksella (Kuva 2). Ero oli selvempi vuonna 2024, jolloin suojaviljan satotaso oli selvästi vuotta 2025 alhaisempi.

Korjuun ajoitus osui nappiin, mutta puinti ei

Puna-apilalla sekä kukinta että siementen kypsyminen tapahtuvat pitkällä aikavälillä. Kukinta alkaa yleensä juhannuksen jälkeen ja jatkuu pitkälle elokuuhun. Pitkä kukinta johtaa epätasaisesti etenevään siementen tuleentumiseen. Täydellinen siementen kypsyminen tarvitsee pitkän ja lämpimän loppukesän, mutta Suomen olosuhteissa syksy on usein lyhyt ja sateinen. Monesti viimeisten kukkien siemenistä vain osa ehtii kypsyä ja myös korjuuseen sopiva aikaikkuna jää kapeaksi. Toisaalta liian myöhään ajoitettu korjuu lisää jo valmistuneiden siemenien varisemisriskiä. Viljelijät ovat ratkoneet puintiajankohdan ongelmaa kirjavilla sadonkorjuukäytännöillä. Osa pui siemenen suoraan pystystä kasvustosta, osa luo’olta tai karholta, osa yhteen, toinen kahteen kertaan, joku pui vasta keväällä. Myös luokona puivien kuivatusajat pellolla vaihtelevat. Tuntuu että puinnin onnistumiseen tarvitaan myös hyvää onnea.

Koeruutujen puinti osoittautui vähintään yhtä haasteelliseksi kuin viljelijöiden apiloiden puinti pelloilla. Apila kasvoi kesän aikana pitkäksi. Vierivieressä olleiden koeruutujen kasvustot lakoontuivat ja sotkeentuivat toisiinsa. Toisiinsa kietoutuneiden apilaruutujen välejä olikin sadonkorjuun hetkellä mahdotonta enää avata.

Puintia yritettiin aluksi suoraan ruuduilta, mutta lakoontunut ja pitkä kasvusto kietoutui ruutumittakaavan puimurin puintikelaan (Kuva 3). Puinti ei onnistunut myöskään niittämällä kasvusto ja puimalla se karholta. Lopulta koe puitiin syöttämällä puimurille käsin ruuduilta leikattuja kehikkonäytteitä (Kuva 4).

Koekasvuston puintihetkellä kukat olivat pääosin kaikki jo ruskeita (Kuva 5). Pitkä poutajakso oli kuivattanut kasvuston ja kukinnot olivat käsissä rapisevan kuivia. Kukkia hangatessa käsien väliin kämmenelle jäi kovia siemeniä. Siemen irtosi hyvin. Puinnin teknisten ongelmien vuoksi puintiaika kuitenkin venyi useammalle päivälle ja sateet ehtivät kastella kasvuston märäksi ennen kuin koko koe oli saatu puitua. Tässä vaiheessa kotimaisen apilansiementuotannon noususta haaveilevien tutkijoiden usko asiaansa alkoi olla jo koetuksella.

Kun kasvustot lopulta saatiin puitua, jäi pellon pintaan paljon lakoontunutta puna-apilakasvustoa. Tulevana keväänä nähdään, onko tämä aiheuttanut merkittävää aukkoontumista ja siten potentiaalista kasvutilaa rikkakasveille.

Ensimmäisen vuoden ja kokeen siemensato vaihteli välillä 200–550 kg/ha (Kuva 6).  Keskimääräinen satotaso oli 360 kg/ha varastokosteaa siementä, mikä onkin kelpo tulos. Kaikki perustamiskäytännöt tuottivat yhtä suuren sadon.

Puna-apilan siementuotantotutkimus katkaisi ainakin kolmenkymmenen vuoden tauon siementuotannon tutkimuksessa Luke Maaningalla. Koe toi henkilöstölle hyvää oppia siementuotantokokeiden toteuttamisesta ja oli avaus laajentaa nurmitutkimusta jo melkein unohtuneelle alueelle. Kokeet jatkuvat kasvukaudella 2026.

Kirjoittajat toimivat tutkijoina Luonnonvarakeskuksessa. Siementuotantokokeet toteutettiin N-Fiksu -hankkeessa, jota rahoitti Oikeudenmukaisen siirtymän rahasto (JTF) Pohjois-Savon liiton kautta. Hanke on osa Viisas typpikierto-hankekokonaisuutta, johon voi tutustua sivustolla www.luke.fi/viisastyppikierto. 

Sanna Kykkänen ja Arja Louhisuo