Vanhat valokuvat kertovat kylien elämäntarinoita

24.03.2026 08:38Keski-Suomi

Perhealbumeissa ja yhdistysten arkistojen kätköissä on lukematon määrä valokuvia, joihin on tallennettu maaseudun mennyttä elämää: maisemia ja taloja, ihmisiä ja eläimiä, arkea ja juhlaa. Vanhimmat kuvat saattavat olla peräisin yli sadan vuoden takaa.

Pohjoisessa Keski-Suomessa kylien vanhoja kuva-aarteita on ryhdytty tallettamaan sähköiseen muotoon Työosuuskunta Värkkäyksen Kyläkuvat käyttöön -hankkeessa. Ajan hammas saattaa syödä vanhoja paperikuvia, ja digitaalisina kuvat ovat myös helpommin käytettävissä eri tarkoituksiin.

Projektipäällikkö Emmi Minkkinen Värkkäyksestä kertoo, että hanke järjestää eri puolilla aluetta kuvailtoja, joihin kyläläiset voivat tuoda vanhoja valokuvia skannattavaksi.

– Ensisijainen tarkoitus on, että kyläläiset saavat omat kuvansa talteen digitaalisina, ja voivat koota niistä esimerkiksi näyttelyn tai käyttää historiikissa. Lisäksi kulttuurihistoriallisesti merkittävimmät kuvat on tarkoitus tallettaa Keski-Suomen museoiden Simo-kokoelmanhallintajärjestelmään, Minkkinen taustoittaa.

Kyläkuvat käyttöön -hanke on saanut EU:n maaseuturahoitusta Leader Viisarilta. Hanke alkoi viime vuonna ja kestää vuoden 2027 loppuun.

Kylien digitointi-into yllätti

Hankkeen järjestämä ensimmäinen kuvailta oli maaliskuun puolivälissä Onnenlaakson alueella Saarijärvellä, ja seuraavat ovat luvassa huhtikuussa Häkkilä-Hirvaanmäen alueella ja Kekkilässä.

Tavoitteena oli alun perin saada kuvaprojektiin mukaan noin yhdeksän kylää, mutta kyläyhteisöjen osallistumisinto on osoittautunut niin suureksi, että projektipäällikkö joutuu jopa vähän toppuuttelemaan.

– Pohjoisesta Keski-Suomesta löytyy hämmästyttävän aktiivisia ja innokkaita kyliä! Minkkinen sanoo.

Skanneri liikkuu kylästä kylään

Kyliä valitaan nyt esimerkiksi sijainnin perusteella siten, että kuvailtoja ei järjestetä liian lähekkäin. Hanke on hankkinut skannerin, jonka itsenäiseen käyttöön asukkaita koulutetaan.

– Tarkoitus on, että jatkossa skanneri liikkuu itsenäisesti kylästä kylään, sillä yhden illan aikana ei pysty skannaamana kaikkia tarjolle tuotavia kuvia. Koulutuksissa opetetaan kuvien skannausta, tallennusta ja editointia, projektipäällikkö valottaa.

Myöhemmin on vuorossa mm. digitointiin liittyviä työpajoja, joissa syvennetään kyläläisten osaamista visuaalisen kulttuuriperinnön säilyttämisestä ja hyödyntämisestä.

Hanke opastaa myös kuvien metatietojen kanssa. Arkistoinnin kannalta tärkeitä asioita ovat esimerkiksi kuvissa olevien ihmisten tunnistaminen ja kuvanottovuoden määrittäminen. Lisäksi kuvat luokitellaan loppukäytön mukaan.

Valokuvat kertovat aikansa arvoista

Konginkankaalta kotoisin oleva projektipäällikkö Minkkinen on taustaltaan valokuvaaja ja kuvatuottaja. Hän itse kiinnostui vanhoista kuvista tutkiessaan oman sukunsa historiaa ja perhealbumeita.

– Vanhat valokuvat näyttävät asiat todenperäisemmin kuin esimerkiksi maalaukset. Kuvista voi myös löytää paljon mielenkiintoisia asioita, jotka kertovat siitä, mitä kuvaaja on arvostanut. Esimerkiksi yhdellä kylällä oli kuvattu ensin kaikki talon hevoset ja myöhemmin autot, Minkkinen kertoo.

Valokuvausteknologian kehittämisen alkuvuosikymmeninä kameroiden suljinajat olivat pitkiä, minkä takia kuvia otettiin vain hyvin harkitusti, ja kuvattavat henkilöt poseeraavat niissä liikkumattomina ja usein myös ilmeettöminä. Minkkinen toteaa, että noin 1930-luvulta lähtien kyläkuvissakin alkaa olla enemmän dokumentaarisempia arjen kuvia.

– Se on niin eri maailma kuin nykyajan kuvatulva ja tekoälyllä tehdyt väärennökset. Alun perin valokuva ajateltiin todisteeksi jostain, mutta nykyään on ensin epäiltävä näkemänsä todistusvoimaa, hän huomauttaa.