Viljelykokeiluja hedelmätarhassa

Lappeenrannan Melkkolan kylässä aurinko lämmittää mukavasti vanhan kivinavetan seinustalla. Linnut laulavat kevättä ja pellon takana virtaa Sarvijoki. Keltaista, 1800-luvun lopulla rakennettua puutaloa asuva Anu Kainulainen sanoo, ettei ole kertaakaan katunut tilalle muuttamista.

Kouvolasta kotoisin oleva monialaosaaja valmistui vuosi sitten ympäristönhoitajaksi Saimaan ammattiopisto Samposta.
– Siinä kohtaa laajensin yritystoimintaa ympäristönhoitopuolelle. Viljelyshomma oli sivutoimisena jo aiemmin, Kainulainen kertoo.

Hänen Niittyviisas-yrityksensä tarjoaa luonnon monimuotoisuuden edistämiseen tähtääviä palveluita, kuten niittyjen perustamista ja hoitoa sekä haitallisten vieraslajien poistoa. Myös rakenteelliset työt, esimerkiksi aitausten rakentaminen, ja esteettömyyskartoitukset kuuluvat valikoimaan.
– Viime kesänä teimme lammas- ja hevosaitauksia sekä niittotöitä kosteikossa. Lähinnä teemme sellaisia hommia, joita ei voi tehdä isoilla koneilla, Kainulainen kuvailee.

Tuki tuli sopivaan saumaan

Niittyviisas sai vuosi sitten Kaakkois-Suomen ELY-keskukselta (nykyisin elinvoimakeskus) maaseutuyrityksen käynnistystukea ympäristöpuolen hankintoihin, kuten maastotyövälineisiin ja työvaatteisiin.
– Ei olisi ikinä pystytty lähtemään urakoihin ilman niitä hankintoja. Tuli niin oikeaan kohtaan se tuki, yrittäjä iloitsee.

Meimäen pikkutilalleen Kainulainen on istuttanut 700 hedelmäpuuta – omenaa, päärynää ja luumua. Hedelmäpuiden lomassa kasvaa niittyä ja sekaan istutetaan myös marjapensaita sekä vihanneksia. Tavoitteena on kehittää monimuotoinen ja kestävä viljelyjärjestelmä, jossa tauti- ja tuholaispainetta vähennetään luonnonmukaisin menetelmin, luonnon monimuotoisuutta hyödyntäen.

Kokeillaan myös muutamaa uutta kasvia, kuten bataattia ja mesimarjaa.

Tähän peltoviljelyn monipuolistamiseen Niittyviisas sai maatalouden kokeilutukea Leader Länsi-Saimaalta.
– Kokeillaan myös muutamaa uutta kasvia, kuten bataattia ja mesimarjaa. Kaikkea sellaista, mitä ei ole niin paljoa testattu.
Samalla selvitetään energiataloudellisia ratkaisuja, esimerkiksi kevytkasvihuonetta ja konttia taimikasvatuksessa sekä sadon käsittelyssä.

Kainulainen arvioi, etteivät uudet projektit olisi käynnistyneet ilman EU:n maaseuturahoitusta. Itse tukihakemukset olivat hänestä yksinkertaisia, mutta kaikkinensa prosessi vaati paneutumista.
– Sisulla täydensin ja kyllä se oli kaiken sen väärtti, hän nauraa.