Metsänuudistaminen ratkaisee metsien kasvun ja hiilensidonnan – etenkin Pohjois-Suomessa

Metsänuudistaminen ratkaisee metsien kasvun ja hiilensidonnan – etenkin Pohjois-Suomessa

Ilmastonmuutos muuttaa metsänkasvun edellytyksiä kaikkialla Suomessa, mutta erityisesti Pohjois-Suomessa vaikutukset korostuvat. Kasvukauden pidentyminen ja parantuneet lämpöolosuhteet luovat entistä paremmat edellytykset puuston kasvulle. Samalla metsänuudistamisen onnistuminen nousee keskeiseen rooliin: se, millaisia metsiköitä nyt perustamme, määrittää pitkälle tulevien vuosikymmenten puuntuotantoa ja metsien hiilensidontaa.

Tutkimustieto osoittaa selvästi, että metsänuudistaminen ei ole vain metsänhoidollinen perustoimenpide – se on myös tärkeä ilmastoteko.

Miksi uudistaminen vaikuttaa hiilensidontaan?

Uudistushakkuun jälkeen metsään jää edelleen merkittävä hiilivarasto juuristoon, kantoihin ja hakkuutähteisiin. Ajan myötä tämä hiilivarasto pienenee lahoamisen seurauksena. Metsän hiilivaraston ylläpitämiseksi on ratkaisevaa, kuinka nopeasti uusi puusukupolvi saadaan kasvamaan.

Tutkimusten mukaan taimikon hiilensidonta ylittää uudistamisen jälkeiset hiilipäästöt yleensä 10–20 vuodessa. Mitä nopeammin ja onnistuneemmin uusi metsä saadaan alkuun, sitä lyhyempi on hiilipäästöjakso – ja sitä nopeammin metsä alkaa toimia vahvistuvana hiilinieluna. Uudistamisen viivästyminen tai epäonnistuminen on siten sekä taloudellinen että ilmastollinen riski.

Maanmuokkaus luo edellytykset onnistuneelle uudistamiselle

Maanmuokkaus on yksi tärkeimmistä metsänuudistamisen onnistumista selittävistä tekijöistä. Sen merkitys liittyy ennen kaikkea taimien alkukehitykseen:

• nostaa maan lämpötilaa
• parantaa ravinteiden saatavuutta
• vähentää pintakasvillisuuden kilpailua
• pienentää istutustaimien kuolleisuutta, esimerkiksi tukkimiehentäin aiheuttamat tuhot jäävät vähäisemmiksi muokatuilla uudistusaloilla.

Tutkimusten mukaan muokattuun maahan istutetut havupuut menestyvät paremmin kuin muokkaamattomalla maalla. Taimien pituuskasvu on ensimmäisinä vuosikymmeninä keskimäärin 10–25 % suurempi, mikä antaa niille ratkaisevan kasvuedun.

Kohdekohtainen muokkaus on avain kestävyyteen

Metsänhoidon suosituksissa on siirrytty voimakkaista ja laajaa maanpintaa rikkovista menetelmistä kohti kevyempiä, kohdekohtaisesti valittuja muokkaustapoja. Valintaan vaikuttavat esimerkiksi:

• maalaji
• topografia
• vesitalous
• uudistettava puulaji

Erityisesti turvemailla on tärkeää sovittaa yhteen muokkausmenetelmä ja vesitalouden hallinta. Oikein valittu muokkausmenetelmä parantaa taimien elinoloja ilman tarpeettoman voimakasta vaikutusta maaperän hiilivarastoihin.

Miten maanmuokkaus vaikuttaa hiilivarastoihin?

Maanmuokkauksen ilmastovaikutuksista on keskusteltu paljon, ja tutkimustulokset erityisesti lyhyen aikavälin hiilidioksidipäästöistä ovat vaihtelevia. Joillakin kohteilla maanmuokkaus on lisännyt maaperän CO₂-päästöjä ensimmäisten vuosien aikana, kun taas osalla kohteista vaikutusta ei ole havaittu tai päästöt ovat olleet vähäisempiä kuin muokkaamattomilla aloilla.

Pidemmän aikavälin tarkastelu kuitenkin selkeyttää kuvaa: koneellinen maanmuokkaus ei näytä vähentävän koko metsäekosysteemin hiilivarastoa, ja lisääntynyt puuston kasvu voi jopa lisätä hiilivarastoa pitkällä aikavälillä. Siksi uudistamista tulisi tarkastella metsikön koko elinkaaren näkökulmasta – ei pelkästään muutaman vuoden aikajänteellä.

Jalostettu viljelymateriaali – tehokkain keino lisätä kasvua

Yksi vaikuttavimmista keinoista lisätä puuston kasvua ja vahvistaa metsien hiilinieluja on jalostetun viljelymateriaalin käyttö. Jalostetut taimet:

• kasvavat jalostamattomia nopeammin
• kasvunlisäys näkyy sekä läpimitassa että pituudessa
• mahdollistavat lyhyemmän kiertoajan

Mallipohjaiset ennusteet osoittavat, että jalostetulla siemenellä uudistetut metsiköt voidaan uudistaa jopa 5–15 vuotta aiemmin kuin jalostamattomat. Pohjois-Suomessa tämän merkitys korostuu entisestään, sillä lyhyempi kiertoaika ja parempi alkukasvu parantavat sekä taloudellista kannattavuutta että hiilensidonnan tehokkuutta pitkällä aikavälillä.

Luonnonvarakeskuksen arvion mukaan jalostetun materiaalin vaikutus Suomen metsien kokonaiskasvuun alkaa näkyä selvästi 2030-luvulta alkaen, kun uudistetut metsät varttuvat kasvatusmetsikkövaiheeseen.

Turvemaiden uudistaminen vaatii kohdekohtaista harkintaa

Ojitetuilla turvemailla uudistamisen onnistuminen vaihtelee kangasmaita enemmän. Taimettumiseen vaikuttavat:

• vesipinnan taso
• kasvillisuuden rakenne
• raakahumuksen määrä

Kuusen istuttaminen mättäisiin on tutkimusten perusteella monilla turvemailla varmin vaihtoehto. Männyn istutuksessa ja kylvössä muokkauksen laatu korostuu erityisesti karummilla kohteilla. Huonosti kuivatetuilla ojitusalueilla ojien kunnostuksen ja muokkauksen yhdistäminen on usein edellytys hyvälle uudistamistulokselle. Turvemailla korostuu entisestään se, että menetelmä valitaan kasvupaikan ominaisuuksien eikä rutiinien perusteella.

Mitä tämä kaikki tarkoittaa käytännössä?

Tutkimustieto antaa varsin selkeän viestin metsänuudistamisen kehittämiseen:

• Uudistamisen nopeus ja laatu ratkaisevat, miten metsän hiilensidonta kehittyy ensimmäisinä vuosikymmeninä.
• Maanmuokkaus ja jalostettu viljelymateriaali ovat jo käytössä olevia vaikuttavia keinoja kasvun lisäämiseen.
• Ilmastovaikutuksia tulee tarkastella koko metsikön elinkaaren mittakaavassa, ei vain yksittäisten toimenpiteiden kautta.

Metsänuudistaminen on yksi harvoista metsänhoidon vaiheista, jossa tehdyt valinnat lukitsevat kehityksen vuosikymmeniksi eteenpäin. Siksi sen merkitys on keskeinen sekä metsätalouden kannattavuudelle että ilmastokestävälle metsänhoidolle – erityisesti Pohjois-Suomessa, missä kasvupotentiaali on lisääntymässä kasvukauden pidentyessä ja kasvukauden aikaisen lämpö summan kasvaessa.

Blogi on tuotettu osana Ilmastokestävän metsätalouden edistäminen Lapissa -hanketta.

Hanketta rahoittaa EU:n alue- ja rakennepolitiikan ohjelma (EAKR). Rahoituksen on myöntänyt Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, nykyinen elinvoimakeskus.

Sari Hilli