Sokerijuurikkaan tutkimuskeskus testaa uusia menetelmiä peltoviljelyyn

30.04.2026 09:34Satakunta, Varsinais-Suomi

Lounais-Suomen elinvoimakeskus on myöntänyt EU:n maaseuturahoitusta Sokerijuurikkaan tutkimuskeskukselle hankkeeseen, jossa testataan peltorobottia, työdroonia ja puomisadetuskonetta sokerijuurikkaan viljelyssä. Hankkeessa työskentelevä tutkija Sami Talola ja kenttämestari Arvo Ekman uskovat, että kaikki kolme konetta tulevat yleistymään Suomen maatiloilla, kunhan tietoa ja kokemusta saadaan lisää.

Hankkeen tuloksista tulevat hyötymään erityisesti Lounais-Suomen viljelijät, sillä sokerijuurikkaan viljely on keskittynyt Lounais-Suomeen. Ja kun uutta teknologiaa testataan sokerijuurikkaan viljelyssä, saadaan samalla myös sellaista tietoa, joka on hyödynnettävissä muidenkin kasvien kohdalla.

Hankkeen tuloksia julkaistaan Juurikassarka-lehdessä ja muissa ammattilehdissä. Lisäksi niitä esitellään Maataloustieteen päivillä ja hankkeen järjestämissä pellonpiennarpäivissä. Yksi kaikille avoin pellonpiennarpäivä järjestetään Sokerijuurikkaan tutkimuskeskuksella Paimiossa 1. heinäkuuta. Silloin esitellään esim. peltorobottia, työdroonia ja puomisadetuskonetta sekä hankkeen kokemuksia ja tuloksia niiden käytöstä.

Peltorobotti voi tehdä töitä vaikka läpi yön

Hankkeessa käytössä oleva tanskalainen FarmDroid FD20 -peltorobotti on osoittautunut varsin lupaavaksi. Sen voi ohjelmoida kylvämään siemeniä, haraamaan rikkakasveja ja ruiskuttamaan kasvinsuojeluaineita.

Robotti hyödyntää tarkkaa paikkatietoa ja vaatii siksi oman RTK-aseman.

– Signaalin kantavuus on jopa 10 kilometriä, ja robotti muistaa jokaisen kylvämänsä siemenen sentin tarkkuudella. Parasta robotissa on se, että se toimii aurinkoenergialla ja niin itsenäisesti, että sen voi jättää töihin vaikka yöksi. Kun kaikki on hoidettu, robotti lähettää puhelimeen viestin, että työ on valmis, kertoo Sami Talola.

Mekaaninen haraus onnistuu sekä rivivälistä että riviltä, sillä robotti osaa varoa kylvämiään taimia.

– Mekaaninen torjunta on kiinnostava mahdollisuus vähentää kasvinsuojeluaineiden käyttöä. Jos tulee kasvinsuojeluaineille resistenttejä rikkakasveja tai kasvinsuojeluaineita ei olisi saatavilla, mekaaninen torjunta voi olla yksi ratkaisu, Talola sanoo.

Arvo Ekman kertoo, että parhaat tulokset on kuitenkin saatu mekaanisen harauksen ja täsmäruiskutuksen yhdistelmällä.

– Jos meillä on sokerijuurikkaalla 50 sentin riviväli, voimme ruiskuttaa torjunta-aineella 10 senttiä leveän kaistan viljelykasvin kohdalta ja harata samanaikaisesti rivivälit mekaanisesti.

Hankkeessa testattavan robotin hankintahinta lisävarusteineen on noin 100 000 euroa. Tähän mennessä niitä on Suomessa vasta muutamia, mutta maailmalla jo noin 500 kappaletta.

Yksi houkutteleva puoli peltorobotissa on sen keveys verrattuna muihin maatalouskoneisiin. Robotin paino on vain 1 000 kiloa. Haasteena taas on siirtymät. Jos lohkot ovat kaukana toisistaan, robotin kuljettaminen on työlästä.

Talola ja Ekman uskovat, että robotit voivat olla tulevaisuudessa kannattavia investointeja erityisesti isoille tiloille, joiden lohkojen välillä ei ole pitkiä siirtymiä.

Droonit ovat hyviä apuvälineitä täsmäviljelyyn

Hankkeessa testattavalla Agras T50 -työdroonilla voi levittää esimerkiksi siemeniä, lannoitteita tai kasvinsuojeluaineita. Drooni pystyy kantamaan 50 kilon lastin, joten erityisen hyvä se on monenlaisissa täsmäkäsittelyissä. Droonilla pääsee pellolle silloinkin, kun maa ei kestä painavia maatalouskoneita ja sen kanssa voi lentää suoraan käsiteltävään paikkaan esimerkiksi ojien yli, kunhan lentäjällä säilyy näköyhteys drooniin.

Huono puoli työdroonissa on lyhyt lentoaika. Yhdellä akulla lentää kymmenisen minuuttia ja sen jälkeen akku pitää vaihtaa ja ladata. Lisäksi säiliön täyttöön menee oma aikansa. Nämä toimet hoidetaan droonin oman huoltovaunun avulla.

– Jos hehtaarille on tarkoitus levittää vaikka 400 kiloa jotain tavaraa, niin droonia ei kannata käyttää, mutta pienten alueiden tai ainemäärien käsittelyssä sen työsaavutus on kilpailukykyinen traktoriin verrattuna, Arvo Ekman kertoo.

Hankkeella on käytössään myös pieni drooni, jolla lennetään ensin koko pelto läpi ja arvioidaan, missä paikoissa tarvitaan käsittelyä.

– Sen jälkeen työkartta siirretään tietokoneen avulla työdroonille, joka käsittelee tarvittavat alueet. Tällä menetelmällä säästetään aikaa, aineita ja ympäristöä, Ekman selittää.

Hankkeessa testataan eri lentonopeuksia ja lentokorkeuksia, jotta työdroonin käytöstä saadaan suurin mahdollinen hyöty. Lisäksi testataan lautaslevitintä ja tehdään ruiskutuskokeita heti, kun ilmasta käsin tehtävään kasvinsuojeluaineiden ruiskutukseen saadaan kokeilulupa.

– Käytämme drooniruiskun levitystasaisuuden testauksessa vesisensitiivistä paperia, johon jää levityskuva. Sen avulla näemme, saammeko levityksen tehtyä riittävän tasaisesti. Toiveena on, että oikealla lentokorkeudella droonin roottorit painavat ilman alas niin, että myös juurikkaan lehtien alapinnat tulevat käsiteltyä, Sami Talola sanoo.

Työdrooneja on Suomessa maatalouden käytössä jo muutamia, mutta enemmän kokemusta niistä on metsäpuolella. Drooni ja sen tarvitsema huoltovaunu maksavat kymmeniä tuhansia euroja.

– Hinnan ja tarvittavien erityiskategorian ynnä muiden lentolupien vuoksi en usko, että tällaiset työdroonit tulevat kovinkaan nopeasti yleistymään yksittäisillä tiloilla, mutta drooni voisi olla potentiaalinen väline urakoivalle yrittäjälle, jolloin yhdestä droonista hyötyisi useampi tila, Talola pohtii.

Puomisadetuskone on tervetullut apu Lounais-Suomen kevätkuivuudesta kärsiville pelloille

Lounais-Suomessa kevätkuivuus on todellinen ongelma.

– Rannikolla sateet menevät keväällä usein ohi ja sitten kärsitään kevätkuivuudesta. Kuivuuden vuoksi sato pienenee ja samalla ravinteiden tehokas käyttö heikkenee. Siksi erilaisia sadetusjärjestelmiä kannattaa testata, Sami Talola taustoittaa.

Tykkisadetuskoneita on käytössä jo jonkin verran, erityisesti erikoiskasvitiloilla, mutta niillä joudutaan sadettamaan usein liian kovalla paineella. Hankkeessa testattava puomisadetuskone pystyy sadettamaan pienellä paineella niin pientä pisaraa, ettei kuivankaan savimaan pinta kuoretu.

Puomisadetuskoneen testaus aloitettiin viime kesänä ja työ jatkuu tänä vuonna.

Puomisadetuskoneen sekä sen tarvitsemien runkolinjojen, vesiputkien ja pumpun hankinta-arvo on yli 50 000 euroa. Hinta vaihtelee sen mukaan, kuinka paljon koneeseen halutaan tekniikkaa ja kuinka kaukaa vesi pitää tuoda.

– Täällä voimme käyttää Paimionlahden ja Paimionjoen vettä, joten matka ei ole pitkä. Lisäksi sokerijuurikas on sellainen kasvi, joka kestää hyvin murtovettä. Käytettävän veden suolapitoisuus vaihtelee ja siksi sitä ei voi käyttää kaikkien kasvien kasteluun, mutta juurikas sietää pientä suolapitoisuutta, Talola kertoo.

Sokerijuurikkaan kastelun lisäksi puomisadetuskonetta testataan juurikkaan kumppanuuskasvien idätyskastelussa. Sokerijuurikkaan kumppanuuskasveja voivat olla esimerkiksi valkoapila tai nurmimailanen, jotka suojaavat maata ja sitovat typpeä. Ne eivät kuitenkaan idä helposti, jos keväällä on kuivaa.

Työtehoseura arvioi uuden teknologian työtehoa

Työtehoseura on hankkeessa yhteistyökumppanina ja sen tehtävä on arvioida, mitä töitä maatilalla kannattaa tehdä milläkin koneella, kun otetaan huomioon työn tehokkuus ja talousnäkökulma.

Myös EU:n maaseuturahoituksen tukiehdot vaikuttavat valintojen kustannustehokkuuteen. Rahoituskaudella 2023–2027 rahoitusta ei voi saada kastelujärjestelmiin, mutta muiden koneiden kohdalla tukimahdollisuudesta voi kysyä elinvoimakeskukselta tai oman alueen Leader-ryhmältä.