Kotimaisen kasviproteiinin tulevaisuus – havaintoja HuMu-hankkeen Loimaan koulutuspäivästä

Rohkeutta kokeiluihin ja katse uusiin kasvilajeihin

🫛 Anu Ellän top-2 suositukset varsinaissuomalaisille tiloille:

• kikherne
• sinimailanen

Valkuaisomavaraisuudessa paljon hyödyntämätöntä potentiaalia

Marjo Keskitalo (Luke) nosti esiin, että Suomen valkuaisomavaraisuus on 27 %, mutta potentiaalia olisi huomattavasti enemmän. Typensidonta ei kuitenkaan aina toimi odotetusti, sillä maan rakenne, hivenainepuutokset ja viljelykierto vaikuttavat ratkaisevasti onnistumiseen. Uusina vaihtoehtoina Varsinais-Suomeen hän nosti linssin, keltalupiinin ja soijan. Keskitalo korosti myös, että kasvintuotannon tutkimusrahoituksen niukkuus hidastaa uusien kasvien kehitystä.

🫛 Marjo Keskitalon top-2 suositukset:

• hirssi
• linssi

Teollisuuden kokemuksia ja käytännön oppeja pellolta

Tuukka Huhdanmäki (Apetit) esitteli yrityksen kokemuksia kikherneen viljelystä vuodesta 2019. Kikherne vaatii kevyen maan eikä siedä märkyyttä, mutta sopii hyvin kuiville ja rannikkoalueiden pelloille. Lokalahden koelohkolta saatiin hyviä kokemuksia. Härkäpapua on myös testattu paljon, mutta sopivien tuorelajikkeiden löytäminen on haastavaa.

🫛 Tuukka Huhdanmäen top-2 suositukset:

• härkäpapu
• linssi

Kotimainen rehu vaihtoehtona tuontisoijalle

Taneli Marttila (A-rehu) kuvasi mahdollisuuksia korvata tuontisoija kotimaisella herneellä, joka soveltuu hyvin broilerirehuihin. Haasteita tuovat tuholaiset ja viljelykierron rajoitteet. A-rehu tekee mielellään viljelysopimuksia ja tavoite on päästä kokonaan eroon soijasta. Yhtiö on jo vähentänyt soijan käyttöä merkittävästi.

Työpajoista viesti: ratkaisut ovat olemassa, mutta niitä pitää tukea

Työpajakeskusteluissa esiin nousivat valkuaiskasvituotannon keskeiset rajoitteet, kuten viljelyosaamisen ja tiedon puute, peurat, lajikekehityksen hitaus sekä resurssien niukkuus. Ruokaturvaa voisivat parantaa tasaisemmat sadot, parempi vesitalous, tuotantosopimukset ja tuettu kokeilukulttuuri. Suurimpia ilmastoriskejä ovat märkyys ja seisova vesi. Mahdollisuuksina nähtiin uudet kasvilajit, kotimaisen jalostuksen kasvu, huoltovarmuuden parantaminen ja taloudellisen hyödyn jääminen Suomeen. Tuotantoa voivat lisätä hyvä hinta, kysyntä, muiden onnistumiskokemukset ja typensidonnan hyödyt. Maan kasvukunnon paraneminen koettiin tärkeäksi, sillä se lisää satovarmuutta ja tuottavuutta. Tukijärjestelmiin toivottiin joustavuutta uusille kasvilajeille ja kokeiluihin.

Tilaisuuden materiaalit löytyvät HuMu-hankkeen nettisivuilta https://varsinais-suomi.mtk.fi/humu , ja niihin kannattaa ehdottomasti tutustua – kasviproteiinin tulevaisuutta rakennetaan nyt.