Hoidetut hanhipellot käyttöön hanhivahinkojen torjunnassa

Länsi-Euroopassa talvehtineiden valkoposkihanhien kevätmuutto on parasta aikaa meneillään. Arktisten hanhien muuttoa seurataan hienona luonnonnäytelmänä, mutta sillä on myös kääntöpuolensa hanhien verottaessa muuttomatkallaan huomattavia määriä Itä-Suomen nurmiviljelyksiä. Valkoposkihanhi (Branta leucopsis) on rauhoitettu Suomessa luonnonsuojelulailla ja Euroopan unionin tiukasti suojelema, lintudirektiivin liitteeseen I kuuluva laji. Valkoposkihanhen karkottaminen pois pellolta vaatii näin ollen poikkeusluvan Lupa- ja valvontavirastosta. Hanhipaimentoiminta vaatii ison joukon talkooväkeä, apuvälineitä ja tarkkaa suunnittelua ja rinnalleen hanhille sallittuja lintupeltoja, jotta vahingot eivät siirtyisi edelleen eteenpäin, ja muuttavilla linnuilla on mahdollisuus lepoon ja ruokailuun. Parasta aikaa keväällä 2026 lakimuutosta valkoposkihanhien suojametsästykseen valmistellaan.

Viimeisten vuosikymmenien aikana Venäjän tundralla pesivien valkoposkihanhien massamuutto on siirtynyt kulkemaan itäisen Suomen kautta ja laajentunut pikkuhiljaa länteen päin aina Pohjois-Savoon saakka. Valkoposkihanhi osaa hyödyntää kevään ja syksyn muuttomatkoillaan tehokkaasti viljeltyjä nurmia ja viljanorasta. Lämpimämmät keväät ovat laajentaneet muuttoreittiä ja ruokailualueita vähitellen myös pohjoisemmaksi. Ilmastonmuutoksen myötä pidentynyt kasvukausi tarjoaa hanhille jäätiköiden sulaessa laajemmat pesintämahdollisuudet ja rehevää nurmiravintoa pidempään, mikä parantaa poikasten selviytymistä. Pidemmällä aikavälillä ilmastonmuutoksesta voi olla valkoposkihanhillekin kuitenkin enemmän haittaa kuin hyötyä mm. petojen lisääntyessä niiden pesimäalueilla.

Valkoposkihanhi aiheuttaa vuosittain 2,5–4 miljoonan euron vahingot maataloudelle ja sen aiheuttamia tuhoja pyritään ehkäisemään useilla eri tavoilla; ennallistamalla luontaisia lintukosteikkoja, perustamalla hanhipeltoja ja organisoimalla hanhipaimennusta suojaamaan tärkeitä tuotantopeltoja.

Hanhipellot vähentävät viljelysvahinkoja  

Viljellyillä pelloilla kasvaa satoa eri vaiheissa, syksyllä ja aikaisin keväällä kylvetyt pellot ovat kevään edistyessä oraalla, ja säilörehua korjataan pelloilta useampi sato kasvukauden aikana. Alkukesän rehuheinä on usein ravintorikkainta ja satoisinta. Kevään muuttoajankohdan vuoksi valkoposkihanhien aiheuttamat vahingot kohdistuvat juuri säilörehun ensimmäiseen satoon. Sadon menetystä voi kuitenkin tapahtua myös myöhemmin kasvukaudella vaurioituneen kasvuston heikentäessä myöhempää rehun laatua ja määrää. Siksi on ratkaisevaa, että muuttavat hanhet saadaan pois tuotantopellolta. Osaratkaisuna hanhivahinkojen ennaltaehkäisyssä on hanhien ruokailuun ja levähtämiseen sallittujen hanhipeltojen lisääminen, jolloin niiden laidunnuspaine ei kohdistuisi niin merkittävästi tärkeille tuotantopelloille. Hanhikannan ollessa suuri hanhipeltojen rooli satovahinkojen ehkäisyssä on tärkeä. Onnistunut hanhipaimentoiminta (hanhet karkotetaan pois tuotantopellolta) vaatii rinnalleen riittävästi hanhipeltoja, etteivät vahingot leviäisi edelleen uusille tuotantopelloille.

Hanhipelloksi kutsutaan hanhille sallittuja peltolohkoa, joka houkuttelee hanhia ja tarjoaa niille mahdollisuuden ruokailuun ja lepoon häiriöttä. Häiriötön ruokailu hanhipellolla vähentää lintujen ylimääräistä lentelyä ja tätä kautta niiden energian kulutusta sekä edelleen satovahinkoja. Vastaavaa menetelmää on käytetty myös joutsenten ja kurkien aiheuttamien satovahinkojen vähentämiseen.

Hanhipellolla viljeltävä kasvilaji valitaan ja lohkon rakenne suunnitellaan satovahinkoja aiheuttavien lintujen näkökulmasta. Lohkolta on mahdollista korjata satoa, mutta päätarkoituksena on houkutella levähtävät linnut kyseiselle lohkolle ja siten vähentää niiden aiheuttamia vahinkoja ympäröiville viljelyksille. Viljelijällä on mahdollista saada tietyin ehdoin hanhipellon perustamiseen ympäristösitoumuksen lintupeltotukea valkoposkihanhien muuttoaikaisilla ruokailupelloilla, joilta on ilmoitettu toistuvia viljelysvahinkoja. Erityisesti vesistöjen äärellä lintupelloista voi olla yleisempääkin hyötyä luonnon monimuotoisuudelle. Tällöin ne saattavat tarjota elinympäristön mm. monille kahlaajalajeille.

Lintupelloilla ei ole tarkoitus korvata rauhoitettujen lajien aiheuttamista vahingoista maksettavien avustusten järjestelmää, mutta oikein kohdennettuna ne voivat vähentää satovahinkojen lisäksi viljelijöiden ja lintujen välisiä konflikteja. Vaihtoehtoisena vahinkojen korvauskäytäntönä tuotantopelloilla toimii rauhoitettujen lajien aiheuttamien vahinkojen ns. Raulako-korvaus, jota haetaan sähköisesti elinvoimakeskuksesta aluehallinnon asiointipalvelun kautta.

Houkuttelevan lintupellon sijainti ja kasvusto ratkaisee

Hanhia houkuttelevan lintupellon tulee sijoittua hanhien merkittävälle muuttoaikaiselle levähdysalueelle. Tämä on kriteerinä myös lintupeltojen ympäristötuelle oikeutettujen kohdentamisalueiden sijoittumisessa. Suuri peltoalue houkuttelee hanhia ja hanhipelloksi varatut lintupeltolohkot tulisi suunnitella alueelle mahdollisuuksien mukaan lähekkäin erillisten peltolohkojen peltoryppäänä. Lintupeltojen sijoittelussa on tärkeää huomioida muut viljelijät ja alueen tuotantopellot, joilta sato tarvitaan talteen karjan rehuksi.

Vesistön läheisyys on hanhille mieluisaa ja valkoposkihanhi sietää myös metsän läheisyyttä, jos lähellä on yöpymiseen sopivaa avovettä. Vesistöjen lähellä olevat peltoalueet ovat suurimman laidunpaineen alaisia ja alttiita toistuville hanhivahingoille. Mahdollisuuksien mukaan hanhipeltojen tulisi sijaita samoilla lohkoilla, koska valkoposkihanhet ruokailevat mielellään samojen peltoaukeiden samoilla paikoilla vuodesta toiseen. Häirinnän tulisi olla lintupeltojen läheisyydessä niin vähäistä kuin mahdollista.

Lintupelloksi suunnitellun pellon tulee olla hyvässä kasvukunnossa, eikä siemenkuluissa voi säästää. Kasvustot tulisi olla täysitiheitä, peittäviä ja hyvin hoidettuja. Vanhat ja harvat nurmet eivät hanhille kelpaa, niissä rikkakasvipaine kasvaa ja hanhiongelma siirtyy seuraavalle viljelijälle. Valkoposkihanhille soveltuva lintupelto kannattaa perustaa laadukkaalla nurmiseoksella, jossa on perustana runsaasti valkuaisaineita sisältävää timoteita. Apilapitoiset säilörehunurmet ovat valkoposkihanhelle myös mieluista ruokaa. Lisäksi apila on hyvä maanparantaja sekä typensidontakasvi, josta hyötyy myös peltomaa. Nurmiseokseen voi sekoittaa myös hernettä. Hanhille maittavimpia nurmikasveja ovat puolestaan timotei (Phleum pratense), nurmikat (Poa spp.) ja nadat (Festuca spp.).

Hyvä on myös huomioida, että hanhia houkuttelee matalana pidetty kasvusto (6–10 cm) ja syysniitto tulisi rytmittää hanhien muuttoajankohtaa silmällä pitäen. Puhdistusniitto olisi tärkeää tehdä murskaamalla. Havaintojen mukaan karheella oleva heinä ei houkuttele hanhia. Syksyllä valkoposkihanhi suosii usein sänkipeltoja, joissa on karisseita viljan jyviä ja suojaviljan alla oleva heinä- tai apilakasvusto.

Maaseudun Sivistysliitto jatkaa Itä-Suomen hanhipeltohankkeessa yhteistyökumppaneiden kanssa hanhivahinkojen ennaltaehkäisevää toimintaa viljelyksillä. Vuosien 2026–2028 aikana hanhipeltotoimintaa kehitetään edelleen Pohjois-Karjalan alueella sekä uusilla hanhivahinkoalueilla Pohjois- ja Etelä-Savossa. Lisäksi siirrämme Pohjois-Karjalassa saatuja kokemuksia ja käytäntöjä hanhivahinkojen ennaltaehkäisystä, hanhipaimentoiminnasta ja tuotantopelloille kohdistuvien hanhivahinkojen korvauskäytännöistä uusille Pohjois-Savon ja Etelä-Savon vahinkoalueille.  

Itä-Suomen hanhipeltohanketta toteuttavat yhteistyössä Maaseudun Sivistysliitto, MTK Pohjois-Savo ja MTK Etelä-Savo. Lisäksi hanke toimii tiiviissä yhteistyössä Itä-Suomen alueen kuntien maaseutupalveluiden, sekä alueellisten lintutieteellisten yhdistysten kanssa. Itä-Suomen elinvoimakeskus ylläpitää ArcGIS-paikkatietoaineistoa, jonne suunnitellut lintupeltolohkot voidaan tallentaa. Toiminta toteutetaan vuosien 2026–2028 aikana. Hanke saa rahoituksen Euroopan maaseuturahastosta. 

Lähteet:

Aivelo, Tuomas (2020), Ilmastonmuutos yllätti valkoposkihanhien muodossa. Maaseudun Tulevaisuus 23.6.2020. 

Autio, Olli; Heliölä, Janne; Rinkineva-Kantola, Leena (2020), Lintupellot rauhoitettujen lintulajien aiheuttamien satovahinkojen ennaltaehkäisevänä keinona. Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskus. Raportteja 16/2020. 

Korvaukset rauhoitettujen eläinten aiheuttamista vahingoista ja vahinkojen ennaltaehkäisemisestä; https://elinvoimakeskus.fi/korvaukset-rauhoitettujen-elainten-aiheuttamista-vahingoista-ja-vahinkojen-ennalta-ehkaisemisesta 

Kosteikot ja luonnonhoito; https://elinvoimakeskus.fi/web/turvetuotantoalueiden-jatkokaytto/kosteikot-ja-riistanhoito 

Rauhoitettujen eläinten aiheuttamat vahingot; https://www.ymparisto.fi/fi/luonto-vesistot-ja-meri/luonnon-monimuotoisuus/lajien-monimuotoisuus/rauhoitettujen-elainten-aiheuttamat-vahingot 

Sitoumusehdot: ympäristökorvaus 2026 https://www.ruokavirasto.fi/tuet/maatalous/peltotuet/ymparistokorvaus/ymparistokorvauksen-sitoumusehdot/ymparistokorvauksen-sitoumusehdot-2026/ 

Hanna Araja-Matilainen ja Sakari Ryhänen