Kun sato syntyy maaperän hyvinvoinnista - uudistava viljely vastaa maatalouden uusiin haasteisiin

Uudistava viljely on noussut viime vuosina yhdeksi keskeisimmistä vastauksista maatalouden ekologisiin, taloudellisiin ja ilmastollisiin haasteisiin. Sen ytimessä on ajatus: maanviljelijä ei ole vain tuottaja, vaan ekosysteemin hoitaja, jonka päätökset vaikuttavat maaperän terveyteen, biodiversiteettiin ja ilmastonmuutoksen hillintään. Uudistavan viljelyn aloittamiseen liittyvät kynnyskysymykset ovat taloudelliset ja pitkäjänteisyyttä vaativat toimet: tuloksia syntyy hitaasti, kun pellon ekosysteemi laitetaan perusteellisesti ensin kuntoon. Pidemmällä aikavälillä uudistava viljely kuitenkin maksaa itsensä takaisin, kun pellot alkavat tuottaa satoa pienemmillä tuotantopanoksilla ja työmäärällä.

Kuluva kevät on ollut ennätyskuiva ja pohjaveden pinta on niin alhaalla, että Joroisilla Pohjois-Savossa vedottiin jopa kuntalaisiin veden käytön vähentämiseksi. (Yle 22.4.2026) Jos kuivuus jatkuu koko kasvukauden, esimerkiksi nautatiloilla voidaan olla ongelmissa rehun riittävyyden kanssa. Ennusteiden mukaan, sadanta tulee Suomessa lisääntymään tulevina vuosina, mutta sadetta ei tule tasaisesti ympäri vuoden, vaan se ajoittuu talveen ja syksyyn. Kasvien tulisi kestää kuivuutta. Uudistava viljely tarjoaa tähän ratkaisun: parannetaan maan multavuutta. Tämä toteutuu pitämällä pelto kasvipeitteisenä talven ajan, viljelemällä kasveja, jotka tuottavat paljon biomassaa sekä vähentämällä maan muokkausta, jolloin maaperän mikrobisto lisääntyy. Multavuus auttaa kuivuuteen, koska se sitoo maahan kosteutta.

Kuivuuden lisäksi maailmanpoliittinen tilanne kurittaa suomalaisia viljelijöitä, kun tuotantopanosten hinnat ovat korkealla. Uudistavassa viljelyssä pyritään siihen, että peltoihin ei tarvitsisi käyttää kemiallisia lannoitteita tai kasvinsuojeluaineita. Esimerkiksi viljelemällä typensitojakasveja, tuontiriippuvuus venäläisestä ammoniakista vähenee ja samalla paranee jo aiemmin mainittu maan rakenne. Kasvitautiriskejä voi vähentää monipuolisella viljelykierrolla ja se auttaa myös rikkakasvien torjuntaan. Samalla pystytään vähentämään Suomessakin yleistynyttä herbisidiresistenssi-ongelmaa, mikä tarkoittaa rikkakasvien kykyä kestää torjunta-aineita.

Uudistavassa viljelyssä puhutaan myös allelopatiasta, kasvien kemiallisesta vuorovaikutuksesta, jota voitaisiin hyödyntää kasvitautien ja tuholaisten torjunnassa. Esimerkiksi tattarin juurieritteiden on todettu tutkimuksissa vähentävän juolavehnän ja viherrevonhännän kasvua. Ohrassa olevat yhdisteet taas häiritsevät esimerkiksi pihatähtimön kasvua. Toisaalta allelopatia voi olla myös positiivista, kuten kumppanuuskasvien toisilleen tuottamaa kasvua edistävää vaikutusta.

Uudistava viljely ei lupaa pikavoittoja, mutta se tarjoaa riskienhallintaa pitkällä aikavälillä. Kun maaperän rakenne, vesitalous ja hiilensidonta ovat kunnossa pellot kestävät paremmin kuivuutta ja rankkasateita, satovaihtelut pienenevät ja sadonmenetysriski vähenee.

Lähteet ja lisätietoa:

Maaseudun Tulevaisuus 13.12.2025, 1.3.2026

https://www.bsag.fi/uudistavan-viljelyn-opisto/

https://www.bsag.fi/wp-content/uploads/2022/09/Uudistavan-viljelyn-e-opisto_Raakamateriaali_FIN.pdf

https://courses.minnalearn.com/fi/courses/regenfarming/overview/

Taru Vänskä ja Aura Kässi-Sekki