Maa- ja puutarhatalouden osaamisen ja innovaatioiden visio 2040 – oppeja Tampereen työpajasta

Huhtikuussa järjestetty sidosryhmätilaisuus kirvoitti aktiivista keskustelua maa- ja puutarhatalouden tieto- ja innovaatiojärjestelmän (AKIS, agricultural knowledge and innovation system) kehittämisestä. Keskiössä olivat järjestelmän kipukohtien tunnistaminen sekä yhteisen tulevaisuudenkuvan luominen. Keskustelu toi esiin tarpeen vahvistaa yhteistyötä sekä selkeyttää toimijoiden rooleja muuttuvassa toimintaympäristössä.

Maa- ja metsätalousministeriön kansliapäällikkö Pekka Pesonen johdatteli osallistujat tulevaan rahoituskauteen ja korosti yhteistyön merkitystä – tärkeäksi tunnistetaan edelleen AKIS-kokonaisuus ja se säilyy osana yhteistä maatalouspolitiikkaa. Maitotilayrittäjä Tero Lahti rikastutti keskustelua viljelijän arvokkaalla näkökulmalla ja herätteli ajatuksia maatilojen tarpeista.

Työpajassa paneuduttiin neljään eri teemaan: tiedon jakamiseen, neuvonnan kehittämiseen, innovaatioiden vauhdittamiseen sekä osaamiseen ja kyvykkyyksiin. Keskustelussa nousi esiin erityisesti tiedon saavutettavuus, vuorovaikutteinen oppiminen sekä teknologian tuomat mahdollisuudet. Samalla korostettiin räätälöidyn neuvonnan merkitystä sekä selkeiden yhteistyörakenteiden tarvetta.

Vaikka digitalisaatio, tekoäly ja robotiikka muuttavat alaa nopeasti, osallistujat painottivat ihmiskontaktien ja vuorovaikutustaitojen pysyvää merkitystä. Lisäksi pitkäjänteisyys tunnistettiin tärkeäksi niin järjestelmän yhteistyön kehittämisessä kuin toiminnan suunnittelussa ja rahoittamisessa.

Tilaisuudessa hahmoteltiin maa- ja puutarhatalouden tieto- ja innovaatiojärjestelmän visiota käyttämällä hyödyksi systeemikarttoja ja visiolauseita. Tarkoituksena oli tunnistaa järjestelmän keskeiset toimijat, järjestelmän arvo yhteiskunnalle sekä kirkastaa yhteinen tavoitetila vuoteen 2040 mennessä. Keskustelut tuottivat monipuolisia näkökulmia, joiden pohjalta visiolauseiden työstäminen jatkuu kesän aikana.

Tapaaminen inspiroi kehittämään entistä strategisempia lähestymistapoja, kuten yhteisen vuosikellon, sekä selkeyttämään järjestelmään kuuluvien toimijoiden rooleja, esimerkiksi koordinaatiovastuuta, toiminnan suunnittelussa vuoteen 2040 saakka. Vaikka niukkenevat resurssit, pienet organisaatiot ja kasvavat raportointivaatimukset asettavat haasteita yhteistyölle, nähtiin juuri yhteistyö keskeisenä keinona lisätä alan kriisinkestävyyttä.

Viivi Jalava