Etelä-Pohjanmaan ruokajärjestelmän sopeutumisstrategia – miltä näyttää vuonna 2050?

Ilmastonmuutos vaikuttaa jo Etelä-Pohjanmaan ruokajärjestelmään lisäämällä sään ääri-ilmiöitä ja tuotannon riskejä. Se kasvattaa tarvetta ennakoinnille, vesienhallinnalle, maaperän kestävyyden vahvistamiselle sekä kestävälle yhteistyölle. Vuonna 2026 julkaistu Etelä-Pohjanmaan ruokajärjestelmän sopeutumisstrategia tarjoaa varautumissuosituksia viljelijöille, yrityksille ja julkisille toimijoille. Strategian rinnalla Etelä-Pohjanmaan liiton ja SEAMKin Resilience in Action for South Ostrobothnia (REACTS) -hanke vie suosituksia kohti konkretiaa tukien investointeja ja kokeiluja.  

Miltä strategian mukainen tulevaisuus voisi näyttää käytännössä? Kulkekaamme kolmen eteläpohjalaisen viljelijän mukana yhden työpäivän ajan: 

On vuosi 2050

Lakeus on yhä sama, mutta maisema on kerroksellisempi; modernit ja perinteiset viljelytavat tukevat toisiaan. Antti herää yhä varhain. Ensimmäisenä hän avaa älyjärjestelmän yhteenvedon yhteistilan kokonaistilanteesta. Yöllä on satanut rankasti, mutta Antti tuntee yhteistilan lohkot ja vesijärjestelmän kuin omat taskunsa. Kartan mukaan lohko 14 pidättää vettä hyvin, lohko 7 tarvitsee säätöä. Antti hyväksyy ehdotukset pienin muutoksin. 

Aamiaisen jälkeen Marjatta lähtee pellolle. Käytössä on kevyitä sähkö- ja biokaasukäyttöisiä koneita, joista osa on yhteisomisteisia. Työtä tehdään autonomisilla yksiköillä ja droneilla, raskasta kalustoa käytetään vain tarpeen mukaan.  Jaakko tarkastaa tilan valkuaiskasvit, monivuotisen nurmen ja pölyttäjäaktiivisuuden sekä uuden metsäviljelykaistan kehityksen. Päivän aikana järjestelmä päivittää myös ekosysteemipalvelutilin. Korvausta saadaan ruoan ja raaka-aineiden tuotannon ohella ilmastotyöstä ja ekosysteemipalveluista. Kannattavuus perustuu joustaviin sopimuksiin, laatuun, palveluihin ja reiluun arvonjakautumiseen.  

Lounaaksi on lähituotettua ruokaa: perunaa, härkäpapukastiketta, kasviksia, meijerituotteita ja ruisleipää. Samantyyppistä ruokaa syödään laajasti Suomessa. Lihaa arvostetaan ja sen tuotantotyö tunnetaan, sillä tuotteiden alkuperän, ympäristövaikutukset ja tuottajalle maksettu hinta on helppo selvittää. 

Iltapäivällä Jaakko käy kylän biokaasu- ja energiayksiköllä. Biokaasuyksikön syötteeksi tulee kylän tilojen sivuvirtoja. Kaasua käytetään tilan koneissa tuotantopanossuhteen mukaan ja mädäte palautuu ravinteiksi pelloille. Aurinkopaneelit tuottavat sähköä varastoon ja paikallisverkkoon.  

Viljelijät osallistuvat säännöllisesti maakunnan ja kuntien ruokajärjestelmäfoorumiin. Siellä käsitellään seuraavan vuoden tavoitteita, investointipainotuksia ja päivitetään alueellinen varautumissuunnitelma viljelijöitä ja asiantuntijoita kuullen. EU ja kansallinen maatalouspolitiikka asettavat kehykset, mutta paikallisesti tehdään alueelle sopivia ratkaisuja. 

Illan laskeutuessa lakeusmaisema on monipuolisempi kuin ennen, mutta yhä tuttu. Epävarmuus kohdataan yhdessä tiedon, investointien ja luottamuksen tuella. Etelä-Pohjanmaa on maailman menestyneimpiä ruoka-aittoja, sillä se on pitänyt kiinni perinteistä, mutta osannut myös muuttua.  

_ _ _

Tämä kirjoitus perustuu alun perin @SEAMK-verkkolehdessä julkaistuun artikkeliin ”Etelä-Pohjanmaan ruokajärjestelmän sopeutumisstrategia – miltä näyttää vuonna 2050?”.

Anu Palomäki & Terhi Ahola-Olli