’Kun kuulee, että menee hyvin, saa motivaatiota ja tulevaisuudenuskoa’

03.06.2026 15:03Lappi, Valtakunnallinen, Yleinen

Nea Ponkalan kaltaisia naisia on harvassa: Euroopan unionin alueella vain yksi 30 viljelijästä on alle 40-vuotias nainen. Lapissa heitä lienee vielä harvemmassa.

– En ole ajatellut itseäni mitenkään erityislaatuisena. Olen aina ollut navetassa ja rakastan eläimiä. Oman ikäisiä maanviljelijäkavereita on toki vähän, etenkään naisia.

Nean isovanhemmat ostivat 1960-luvulla Tornion keskustan lähellä sijaitsevan tilan, joka 1990-luvulla siirtyi Nean isän hoitoon. Tällä mäellä on Nean mukaan ollut maatila ’aina’. Neljä vuotta sitten tehdyssä sukupolvenvaihdoksessa Nea otti Ponkalan tilanpidon jatkaakseen.

– Minulla on pikkuveli, mutta hänellä on oma konealan yritys eli päätös oli tavallaan sitten helppo ja minä otin tilan jatkaakseni. Yrityksen pyörittämisestä en tiennyt mitään, mutta eläinten hoitaminen on tuttua.

Pohjoisen maatilalla kesä on kiihkeä

Aiemmin tilalla oli lihakarjan lisäksi myös lypsylehmiä, mutta niistä luovuttiin viime vuonna.

– Meillä on noin 500 lihakarjanautaa, jotka kasvatamme itse vasikasta asti. Olemme keskisuuri tila ja toiseksi suurin vasikankasvattamo alueella. Itselleni juuri vasikoiden kasvatus on se kiinnostavin juttu tässä työssä.

Tilan sijainti on erityinen kahdellakin tapaa. Tornion keskusta on vain muutaman kilometrin päässä ja kaupunki on kasvanut lähelle. Kotitalon ikkunoista näkyy paikkakunnan suurin työllistäjä, Outokummun terästehdas. Toisen lisämausteen tuo pohjoinen ilmasto.

– Kasvukausi on täällä lyhyempi kuin etelässä, mikä tarkoittaa sitä, että kaikkea ei pysty viljelemään. Pitää valita lajikkeet, jotka kasvavat nopeasti, ja kesällä töitä tehdään todella tiiviisti. Rehuntuotannossa tavoittelemme kahta satoa, kun Pohjanmaalla kuulemma kokeillaan jopa neljää. Pienempiä tiloja löytyy toki vielä pohjoisempaa.

Sähkö-, putki- ja raksapuolen hommat olisi myös hyvä osata

Nean puoliso on koneyrittäjä ja töissä tilan ulkopuolella, mutta vanhemmat ovat edelleen päivittäin mukana tilan töissä.

– Ilman vanhempia en pystyisi tätä pyörittämään, he ovat isossa roolissa. Isäni on rakentanut tämän paikan ja on todellinen moniosaaja. Itseänikin välillä harmittaa, ettei tullut opiskeltua ammattikoulusta jotain käytännön ammattia. Säästäisi paljon, jos osaisi tehdä sähkö-, putki- tai rakennustöitä itse.

Tuet investoidaan eläinten hyvinvointiin

Karjankasvatus vaatii kokemusta, joka tulee vain vuosien myötä, ja tilan kehittäminen puolestaan rahaa. EU:n maatalous- ja maaseuturahoituksen mahdollistama rahallinen tuki on Neankin tilalla laitettu ensisijaisesti eläinten hyvinvointiin. Suomessa voidaan luottaa siihen, että ruoka on puhdasta ja tuotanto tarkoin valvottua. Esimerkiksi lääkitykset ovat tarkkaan säädeltyjä ja antibiootteja käytetään vain tarvittaessa, toisin kuin monissa muissa maissa.

– Meillä vanha navetta ja kasvattamot on pystytty remontoimaan tulovirran kautta, ei lainalla. Remontit ovat kalliita ja meillä suurin muutos oli lypsynavetan remontointi nuorille eläimille. Myös ilmanvaihtoa on uudistettu ja asennettu kennoikkunoita ja hormeja.

Nea kummasteleekin mielikuvaa maataloustuista rikastumisen keinona.

– Ilman tukia maatalous ei pyörisi hetkeäkään. Tulot tiloilla ovat pienet ja kulut valtavat: lannoitteisiin menee helposti yli 100 000 euroa vuodessa ja polttoaineiden hinta nousee koko ajan. Nuoren viljelijän lisätukea voi saada viisi vuotta, mikä on maatilayrittämisessä lyhyt aika. Se painostaa nopeaan toimintaan, mutta on toki iso apu siinä hetkessä.

Voimaa eläimistä ja hetkistä puolison kanssa

Työ maatilalla on vaativaa, mutta samalla myös palkitsevaa. Karjatilallisen arjessa yhdistyvät vapaus ja vastuu.

– Olen eläinihminen ja rakastan eläimiä. En voisi ikinä jättää niitä hoitamatta, vaikka olisin kuinka väsynyt. Nean tärkein voimanlähde ovat yhdessä puolison kanssa vietetyt hetket, jotka auttavat irtautumaan töistä. Muutaman kerran vuodessa suunnataan myös johonkin reissuun.

Tärkeä henkireikä ovat hevoset ja kouluratsastus, jossa hän myös kilpailee. Tallissa on kolme omaa hevosta.

– Positiivista yrittämisessä on tietynlainen oma vapaus ja omatahtisuus, voin mennä päivällä valoisaan aikaan ratsastamaan. Mutta samalla miinuspuolena se, ettei voi noin vain lähteä mihinkään. Eläimet on hoidettava joka päivä.

Vertaistukea ja verkostoja voisi nuorille viljelijöille olla tarjolla enemmänkin.

– Eläimistä täytyy tykätä, jos on kotieläintila, mutta ne eivät yksin riitä. Matalan kynnyksen yhteydenpitoa ja osallistumismahdollisuuksia voisi olla enemmän. Oman toiminnan kehittämispäivät ovat kivoja, samoin Atrian aluepäällikön käynnit. Kun kuulee, että menee hyvin, saa motivaatiota ja tulevaisuudenuskoa.