’Nuorten pitää saada tehdä tästä oman näköistä’

15.06.2026 11:45Kainuu, Valtakunnallinen

− Kun on lapsuutensa viettänyt täällä tilalla, niin itselleni on ollut pienestä asti selvää, että näihin hommiin haluaa. Peruskoulun jälkeen lähdin ammattikouluun maatalouspuolella opiskelemaan, ja siitä jatkoin agrologiopintoihin Savonia-ammattikorkeakouluun. Opinnot jäivät vaiheeseen, kun jäin harjoittelupaikkaan Suomussalmelle ja työelämä vei mennessään.

Kesällä 2024 Perttulan tilalla tehtiin sukupolvenvaihdos, Juho Kemppainen palasi kotitilalle töihin ja maatalousyhtymä perustettiin yhdessä isän, Rauno Kemppaisen kanssa. Navetta on rakennettu vuonna 2012 ja 2020 valmistui kylmäpihatto, missä eläimet nyt viihtyvät.

− Ollaan aika lailla tyypillinen maitotila. Meillä on semmoinen kuutisenkymmentä lypsylehmää ja niiden lisäksi noin 40 päätä nuorkarjaa: parikymmentä hiehoa ja parikymmentä vasikkaa. Eläimet kasvatetaan itse.

Tukien hakeminen on vaivan arvoista

− Kyllä tässä on kerennyt touhuta monenlaista, vaikka vasta pari vuotta on ollut tilallisena. Meillä on koneurakointipuolta laajennettu reippaasti: tehdään monenlaista maatalouskoneurakointia, teiden kunnossapitoa, kaivinkonetöitä ja maanparannusaineiden levitystä koko maakunnan alueella.

EU:n maatalous- ja maaseuturahoitus on nuorelle tilalliselle tärkeä ja Juhon mielestä myös vaivan arvoinen. Tilanpidon aloitukseen Juho sai nuoren viljelijän aloitustuen, jolla hankittiin viljantuotannossa tarvittavia laitteita. Isän aikana tilalla on investoitu tukien avulla eläinten hyvinvointiin ja ympäristöön.

− Minä en ole vielä tänne kerennyt rakentamaan isommin mitään, mutta uusissa investoinneissa haen ehdottomasti rahoitusta ja avustuksia. Se byrokratia kannattaa jaksaa hoitaa, kun apua saa niin paljon.

Nuoret uudistavat maaseutua ja mielikuvaa

Kainuussa on vähiten nuoria viljelijöitä Suomessa, mikä harmittaa nuorta yrittäjää.

− Kainuussa olisi potentiaalia maataloudelle enemmänkin, mutta tämä alue on aina ollut vähän hiljaisempi. Hyrynsalmella on nyt kuusi maitotilaa, ja siitäkin luvusta varmasti poistuu tiloja lähivuosina. Tilat ovat harvassa ja kollegoja tulee olemaan todella vähän tulevaisuudessa.

Tilojen vähäisyys heijastuu palveluiden ja tarvikkeiden saatavuuteen. Pitkät etäisyydet ja palvelujen vähäisyys ruokkivat tilojen välistä yhteistyötä.

− Apua löytyy aina, kun tarvitaan ja palveluja ostetaan vastavuoroisesti. Vaikka välimatkat ovat pitkät, täällä niihin on tottunut. Jos joku on vaikka 50–60 kilometrin päässä, se on melkein vieressä.

Elävä maaseutu on tärkeä paitsi työpaikkojen ja palvelujen, myös ruokahuollon kannalta.

− Toivon ja uskon, että kotimaisen ruoan arvostus kasvaa. Suomessa tuotetaan ammattitaidolla maailman puhtainta ja parasta ruokaa. Jos tekijät vähenevät, ammattitaito hiipuu ja ruoantuotanto keskittyy yhä harvemmille. Se on huoltovarmuuden kannalta iso riski näinä aikoina.

Mutta miten saataisiin uusia nuoria maaseudulle? Tähän Juholla on selvä näkemys.

− Kannattavuus on keskeisin asia. Kiitoksella ei elä. Lisäksi nuorille pitää antaa myös mahdollisuus yrittää, kehittää ja tuoda uusia toimintamalleja. Ei pidä takertua siihen, miten ennen tehtiin. Nuorten pitää saada tehdä tiloilla oman näköistä työtä.

Paitsi, että sukupolvien näkemykset usein eroavat toisistaan, myös yleinen käsitys maanviljelyksestä kaipaa Juhon mielestä päivittämistä.

− Onneksi somessa sisällöntuottajat tuovat nykyisin maatilojen arkea hyvin esille ja sitä kautta uudistavat mielikuvaa maaseudusta ja täällä yrittämisestä.

Perhe ja työmatka auttavat irtautumaan töistä

Yrittäjänä aika kuluu vauhdikkaasti, mutta nuoren viljelijän päivään mahtuu työn lisäksi muutakin. Joulukuussa syntyneen tyttövauvan myötä moottorikelkkailu ja metsästysharrastus ovat jääneet kuitenkin vähemmälle.

− Vauvan kanssa oleminen on nykyisin sitä parasta vapaa-ajanviettoa. Asumme perheen kanssa hetken päässä tilalta, joten navetta ei ole koko ajan näköpiirissä. Se auttaa irtautumaan, kun on pieni työmatka. Isän kanssa vuorotellaan navetassa viikonloppuja ja lisäksi meillä on yksi työntekijä pääasiassa konetyön puolella.

Entä mitä sanoisit nuorelle, joka miettii maatalousyrittäjyyttä?

− Ehdottomasti kannattaa lähteä. Vaikka ei olisi omaa kotitilaa, on paljon hyviä tiloja, joilla ei ole jatkajaa. Myös työntekijänä pääsee hyvin alkuun ja siitä askel askeleelta kohti yrittäjyyttä.

Kannattaa olla avoin, kysellä ja olla yhteyksissä.

− Totta on, että byrokratia ja tietokonetyöt välillä tökkivät, mutta se kuuluu lajiin. Hienointa on, kun saa tehdä omia hommia ja kehittää toimintaa.