Perinteiset maatalousympäristöt tärkeitä linnuille

Monet lintulajit taantumassa

Maatilojen lintupäivää päästiin viettämään Kangasniemellä sijaitsevan Ollinahon tilan viihtyisässä miljöössä 26.5.2026. Päivän tavoitteena oli luoda keskustelua Suomen maatalousympäristöihin kytkeytyvän linnuston tilasta sekä siihen vaikuttavista tekijöistä. Tapahtumassa päästiin kuulemaan myös isäntäväkeä Tuomas Laitista ja Maisa Juntusta. He avasivat hieman, mitä linnut heille merkitsevät ja millaisia toimia heidän tilallaan on pyritty tekemään lintujen huomioimiseksi. Kottaraisia ei ollut näkynyt tilalla kahteenkymmeneen vuoteen, mutta pönttöjen asennuksen jälkeen kottaraiset palasivat tilan pihapiiriin. Pääskyt ovat viljelijöiden mukaan vuosikausia viihtyneet vanhan navetan vintillä, jossa ne saavat pesiä rauhassa. Pääskyt pääsevät lentämään vintille sisään erinäisistä aukoista. Tilalla on lypsykarjaa ja pellot hoidetaan luomumenetelmin, vaikka virallista luomustatusta tilalla ei ole, koska maitoa ei ole pystytty meijerien keräysreittien takia myymään luomuna.

Erityisasiantuntija Tuomas Seimola Luonnonvarakeskuksesta kertoi, kuinka maatalouden rakennemuutos sekä sen myötä tapahtuneet muutokset muun muassa maan käytössä sekä tuotantosuuntien ja -tapojen muovautumisessa ovat suuresti vaikuttaneet myös lintujen elämään. Karjatalouden ja laidunnuksen väheneminen mainittiin moneen otteeseen lintujen oloja heikentävänä tekijänä. Toinen keskeinen seikka maatalousympäristön lintujen laskusuhdanteessa on piennarten väheneminen. Pelto-ojien määrä on salaojituksen myötä huvennut. Lisäksi piennarleveysvaatimuksen poistuttua, nykyiset pientareet tuppaavat olemaan niin kapeita, ettei sinne mahdu edes töyhtöhyypän pesä.

Myös erilaiset kasvinsuojeluaineet nousivat esiin keskustelussa. Esimerkiksi osan pitkään käytetyistä siementen peittausaineista on tiedetty olevan erittäin haitallisia selkärankaisten lisääntymiselle. Täten aineiden vaikutus myös lintujen poikastuoton heikentymiseen on todennäköistä. Myös herbisideillä on välillisesti vaikutusta lintujen hyönteisravinnon saatavuuteen, koska torjunta-aineet poistavat leveälehtisiä rikkakasveja ja siten kaventavat hyönteisten ravintonaan käyttämien kasvien lajikirjoa. Kasvinsuojeluaineiden vaikutuksesta on ulkomaista tutkimusta, mutta suomalaiselle tutkimukselle olisi myös tarvetta.

Suurin osa peltolintulajien kannoista ovat laskusuhdanteisia. Esimerkiksi peltosirkku on lajeistamme äärimmäisen uhanalainen ja vaatii erityishuomiota. Jotkin lajit ovat päässeet myös runsastumaan. Runsastuneista lajeista esimerkkinä mainittiin naakka, jonka kannat ovat vahvistuneet ihmisten toiminnan myötä. Muun muassa sähkötolppien pystyttäminen sekä maaseudun autioituminen ovat runsastumiseen vaikuttavia tekijöitä. Sähkötolppien pienat olivat aikoinaan päistään avoimia, joten niihin naakkojen oli helppo tehdä pesänsä. Naakat tykkäävät myös asettua asumaan autioituneiden talojen avonaisiin piippuihin.

Tuomas Seimola kertoi useiden lintujen olevan paikkauskollisia. Jos linnut toteavat jonkun paikan hyväksi pesimäpaikaksi ja pesintä onnistuu, niin ne palaavat samaan paikkaan myös seuraavana vuonna. Lintuparien välisestä uskollisuudesta toisaalta on tutkimuksellista todistusaineistoa vain harvojen lajien osalta.

Suurin osa Suomen linnuista käyttää maatalousympäristöä jossain elämänsä vaiheessa. Moni laji myös pesii maatalousympäristössä tai sen reuna-alueilla. Onkin tärkeää tuoda selkeämmin esiin, miten tärkeää monipuolinen maatalous on linnustomme monimuotoisuuden ylläpitäjänä.

Lintukannat ilmaisevat ympäristöllisiä muutoksia

Linnut ovat hyviä indikaattoreita ympäristön muutoksille, koska ne reagoivat tilanteisiin suhteellisen nopeasti ja näin viestivät muutoksista. Lintulajien kannankehitystä seurataan Suomessa ja muissa EU-maissa yhteisen peltolintuindikaattorin avulla. Indikaattori koostuu 13 lintulajin kannankehityksen seurannasta. Mukana ovat avomaalajeista ruisrääkkä, töyhtöhyyppä, kuovi, kiuru, niittykirvinen, pensastasku ja peltosirkku. Reunalajeina mukana ovat haara- ja räystäspääsky, pensaskerttu, naakka, kottarainen ja pikkuvarpunen.

Omia lintuhavaintoja voi kirjata Birdlife Suomen kaikille avoimeen Tiira-lintutietopalveluun (https://www.tiira.fi). Palvelussa voi pitää omaa havaintopäiväkirjaa tai tarkastella muiden havaintoja. Tiedot ovat hyödyllisiä myös fenologiatiedon kokoamisessa eli lintujen vuodenaikaisen ja vuosittaisen vaihtelun seuraamisessa.

Tutkimuksen kautta lajikohtaista tietoa vaikuttavista mekanismeista

Jyväskylän yliopiston ”Maataloutta lintujen kanssa”- tutkimusta edustamassa olivat Attila Krall ja Suvi Ruuskanen. Nelivuotisessa tutkimuksessa tarkastelussa ovat Suomen maatilojen ikoniset linnut, kottaraiset sekä haarapääskyt. Näiden molempien kannat ovat olleet Suomessa, kuin myös muualla Euroopassa laskusuhdanteisia, joskin alueelliset erot ovat suuria. Etenkin pääskyset tunnetaan karjan seuralaisina ja pääskysten kannat ovat taantuneet karjatalouden taantuman myötä. Tutkimuksella halutaan selvittää tarkalleen ottaen, mitkä mekanismit Suomen maatalousympäristössä vaikuttavat linnustoon, jotta noita mekanismeja voitaisiin ottaa paremmin huomioon viljelypäätöksissä ja mahdollisesti jopa tukijärjestelmissä. Esimerkiksi ravinnon saanti on poikasten kehitykselle tärkeää ja ravinnon määrän lisäksi myös sen monipuolisuus sekä laatu vaikuttavat kehitykseen. Näihin kaikkiin tekijöihin taas ajatellaan vaikuttavan muun muassa käytetyt viljelymenetelmät tai tuotantosuunnat.

Tutkimuksessa on olemassa oleviin pitkäaikaisaineistoihin pohjautuva osuus, sekä kokeellinen osuus. 25 vuoden rengastus- ja maankäyttöaineistot mahdollistavat viljelymenetelmien, maankäytön piirteiden sekä maatalousympäristön elinympäristöjen vaikutusten tarkastelun haarapääskyn ja kottaraisen poikasten terveyteen ja kehitykseen. Kokeellisessa osuudessa on mukana 30 maatilaa luomusta sekä tavanomaisesta tuotannosta. Näistä suurin osa on eläintuotantotiloja, joista osalla on lypsykarjaa, osalla lihakarjaa ja yhdellä tilalla sikoja. Mukana on myös kasvintuotantotiloja. Tilat sijaitsevat ympäri Suomen, joten ajomatkaa poikasmittauksille kertyy kesässä noin 10 000 km.

Tutkijat korostivat, kuinka tärkeää on saada viljelijöitä tutkimukselliseen yhteistyöhön ja osoittivat suurta kiitollisuutta kaikille tutkimuksessa mukana oleville tiloille. Myös tilan isäntä toi ilmi, että yhteistyö tutkijoiden kanssa on ollut hedelmällistä ja tuonut lisäarvoa tilan toimintaan. Lisäksi muistutettiin, että myös viljelijöiden itse keräämät havainnot ja aineistot ovat hyödyllisiä ja kannustettiin niin sanottuun kansalaistieteeseen.

Päivän vieraat pääsivät näkemään tutkimusdemonstraationa, millaisin menetelmin kottaraisen poikasia tutkittiin. Menetelmät pitivät sisällään rengastuksen, siipien ja nilkkojen mittauksen, painon punnitsemisen sekä veri- ja ulostenäytteiden keruun. Kottaraisen poikaset ruikkivat myös vapaaehtoisia ulostenäytteitä tutkimusta tekevän Attila Krallin päälle. Liekö protestina toimenpiteitä vastaan.

Kuvassa kottaraisen poikanen on juuri rengastettu ja tutkija Krall sai päälleen epävirallisen ulostenäytteen. Kuva: Sara Määttä / Luke. 

Pesinnän onnistuminen sekä poikasten selviytymisaste määrittävät kannan kehityksen suunnan. Toki myös muuton aikaiset tai talvehtimisalueen tapahtumat vaikuttavat, mutta täällä Suomessa voimme parhaiten vaikuttaa pesintään ja sen onnistumiseen vaikuttaviin tekijöihin. Krall huomautti myös, että vaikka Suomen lintukannat ovat olleet laskusuhdanteessa, niin tilanne Suomen maatalousympäristöissä ei kuitenkaan ole yhtä paha kuin suuressa osassa Eurooppaa. Tämä siitä syystä, että Suomessa maatalouden tehostamista, esimerkiksi torjunta-aineiden runsasta käyttöä, ei ole tietyiltä osin vielä viety niin pitkälle kuin monissa muissa Euroopan maissa. Laidunnettavien alueiden väheneminen ja sen heikentävät vaikutukset linnustoon ovat kuitenkin nähtävillä jo myös Suomessa.

Meillä on täällä Suomessa hyvät mahdollisuudet elvyttää lintukantoja, mutta toimenpiteitä on tehtävä. Siihen jokaisella on mahdollisuus esimerkiksi ripustamalla koloissa pesiville linnuille pönttöjä, ja antamalla haarapääskyjen pesiä maatilan rakennuksissa, kuten on tehty jo monen sukupolven ajan. Niin kuin myös isännöivällä tilalla huomattiin, kottaraiset palasivat pönttöjen myötä.

Kottaraisen poikaset palautettiin pönttöön tutkimustoimenpiteiden jälkeen. Pönttö oli kiinnitetty tilan pihapiirissä kasvavaan vanhaan tammeen. Kuva: Sara Määttä / Luke.

Tutkimus tuo uutta tietoa lintujen merkityksestä ja hyödyistä peltoviljelyssä, hyödyntäen ekofysiologian työkaluja, joihin kuuluvat DNA-pohjaiset menetelmät ja välttämättömien rasvahappojen analyysi. Kun tutkimuksessa kerättyjen lintujen ulostenäytteet saadaan analysoitua, päästään selvyyteen siitä, mitkä hyönteislajit ovat merkittävää poikasravintoa. Tämä voi auttaa avaamaan lintujen merkitystä myös kasvituholaisten luontaisina torjujina. Monet pihapiirissä pesivät linnut, kuten pääskyset, västäräkit ja kirjosiepot ovat hyönteissyöjiä, ja ne tarjoavat biologisen torjunnan ekosysteemipalveluita. Tulosten läpikäynnin jälkeen voidaan pohtia muun muassa sitä, miten lisätä poikasille merkityksellisten hyönteisten ravintokasveja ja tukea poikasten kehitystä.

Erilaisten lintulajien esiintymisellä, etenkin maatilamatkailutiloilla, on havaittu olevan positiivinen imagovaikutus. Tapahtuman lopussa tilan väki nostikin esiin idean keväisistä kottaraisfestivaaleista, jossa keskityttäisiin kuuntelemaan lintujen laulua. Tällaisia on järjestetty ulkomailla hyvällä menestyksellä. Lähtisitkö itse mukaan?

Haluatko tietää enemmän maatalousympäristön linnuista tai niiden kantojen eheytymistä tukevista toimista?

Lisätietoa linnuista ja niiden kantoihin vaikuttavista tekijöistä löytyy esimerkiksi Maatalousympäristön linnut -webinaarin tallenteelta ja alla olevista linkeistä.

Autetaan pääskyjä -taustatietoa ja ohjeita (BirdLife Suomi ja Arla)

Lisää lintuja maatalousympäristöön -LumoTaito-hankkeen vinkkikortti (ProAgria Etelä-Suomi)

Viljelmien siipiveikot -opas (BirdLife Suomi) (lintutiedot kohdallaan, tukitiedot vanhentuneita)

Sara Määttä