Sairaanhoitajasta viljelijäksi – Anna tarttui tilaisuuteen ja palasi kotitilalleen

02.09.2026 08:23Uusimaa, Valtakunnallinen

Kun Jonnaksen tilalle tehtiin sukupolvenvaihdos vuonna 2023, Anna Johanssonista tuli viljelijä seitsemännessä sukupolvessa ja samalla tilan historian ensimmäinen naisomistaja. Päätöstä edelsi yllättävä käännekohta elämässä.

– Olen alun perin psykiatrinen sairaanhoitaja ja tein sitä työtä kymmenen vuotta. Kun toimipisteen toiminta lakkautettiin, jouduin miettimään, lähdenkö kouluttautumaan vai teenkö jotain ihan muuta, Johansson kertoo.

Ajatus kotitilalle palaamisesta oli ollut mielessä jo pitkään.

– Mietin kuitenkin aina, että siihen tarvitaan mies. Sitten, kun sain lisää elämänkokemusta ja itsevarmuutta, ajattelin, että pystyn siihen kyllä itsekin. Kun työt sairaanhoitajana loppuivat, soitin isälle ja kysyin, löytyisikö maatilalta töitä.

Johansson kävi viljelijän ammattitutkinnon oppisopimuskoulutuksella ja opetteli kaiken alusta – alkaen siitä, miten traktori käynnistetään.

– Alanvaihto tuntui haastaavalta. Pienenä tyttönä en viettänyt aikaa maatilan askareissa tilalla, vaan olin enemmänkin keittiössä äidin kanssa. Kun kuitenkin aikuisena tekee ison päätöksen, motivaatiokin on eri kuin nuorena.

200 vuotta historiaa ja katse tulevaisuudessa

Porvoon maaseudulla sijaitseva Jonnaksen tila on ollut saman suvun omistuksessa vuodesta 1815 lähtien. Tänä päivänä tilalla viljellään noin 300 hehtaaria peltoa. Viljelykasveihin kuuluvat muun muassa ruis, syys- ja kevätvehnä, rypsi, rapsi ja herne. Kasvinviljelyn lisäksi tila tarjoaa viljankäsittelypalveluita muille maatiloille.

Johansson erottuu monista muista kylän viljelijöistä sillä, että harjoittaa maataloutta päätoimisesti.

– Tämä tarkoittaa, että yritystä pitää kehittää jatkuvasti ja miettiä kannattavuutta joka päivä. Maaperästä pitää huolehtia pitkäjänteisesti, tehdä kalkituksia, ojituksia ja muita toimenpiteitä.

Aikaisemmasta työurasta on hänen mukaansa ollut hyötyä myös uudessa ammatissa.

– Psykiatrisena sairaanhoitajana opin stressinsietokykyä, ratkaisukeskeisyyttä ja työergonomiaa. Niistä on ollut paljon apua täälläkin.

Tuki helpotti sukupolvenvaihdosta ja investointeja

Sukupolvenvaihdoksen yhteydessä Johansson sai nuoren viljelijän aloitustukea. Lisäksi uuden kylvökoneen hankintaa helpotti maatalouden investointeihin myönnetty korkotukilaina.

Maatilan haltuunotto vaati kuitenkin poikkeuksellisen paljon omaa alkupääomaa.

– Kasvinviljelytilalla joutuu tekemään kymmenien tuhansien eurojen hankinnat jo alkuvuonna, mutta tuet saa vasta loppuvuodesta ja se on hankala yhtälö, Johansson huomauttaa.

Investointeja tarvitaan myös tilan kehittämiseen. Johansson toivookin, että investointien pitkä aikajänne huomioitaisiin nykyistä paremmin myös EU-tukijärjestelmässä.

– Tukikausi on tällä hetkellä viisi vuotta, mutta luonnossa viisi vuotta ei ole vielä mitään. Kun investointeja tehdään vuosikymmeniksi eteenpäin, myös tulevaisuutta pitäisi pystyä ennakoimaan pidemmälle.

Taloudellinen epävarmuus tuntuu maanviljelijöiden arjessa jo muutenkin.

– Viljan hintaan ei pysty vaikuttamaan, vaan joutuu tyytymään siihen, mitä tarjotaan, Johansson sanoo.

“Ei täällä vain traktorilla ajella”

Alaa harkitseville Johansson muistuttaa, että maatalosuyrittäjyys on vaativaa työtä, joka edellyttää laajaa osaamista.

– Tilan omistaminen on ihan eri maailma kuin se, että tekee maatilalla töitä. Ei täällä vain traktorilla ajella. Jos haluaa pyörittää kannattavaa maatilaa, pitää olla kouluttautunut ja ymmärtää omaa liiketoimintaa. Täytyy osata kemiaa, biologiaa, juridiikkaa, taloutta, konetekniikkaa ja myös johtajuutta.

– Lisäksi tulevan viljelijän tulisi asua maatilalla, jotta sukupolvenvaihdos olisi kokonaisvaltaisempi myös käytännössä. Vastuu siirtyy vanhemmalta sukupolvelta nuoremmalle sujuvammin, kun itse näkee kaikki pienetkin yksityiskohdat, jotka pitää tietää, oppia ja joista täytyy huolehtia.

Erityisesti sukupolvenvaihdoksen yhteydessä on tärkeää puhua talousasioista avoimesti, koska kyse on aina isoista summista ja päätöksistä.

– Kannattaa käydä vanhempien kanssa keskustelua siitä, mitä kaikki maksaa, paljonko rahaa pitää olla kassassa ja milloin maksut pitää hoitaa. Pitää tietää omat numerot, tulot ja menot, varautua investointeihin ja siihenkin, että jokin kone menee rikki.

Lisähaastetta tuovat toimintaympäristön muutokset. Raportointivaatimukset kasvavat, ja tietoa kerätään jatkuvasti lisää.

Porvoon seudulla huolta aiheuttaa lisäksi pääkaupunkiseudun kasvu. Viljelijän näkökulma jää Johanssonin mukaan usein liian vähälle huomiolle.

– Täällä rakennetaan ja lunastetaan maita koko ajan. Jos kuitenkin laittaa koko elämänsä yritystoimintaan, joka on ollut suvussa 200 vuotta, ja sitten joku sanoo, että “nehän ovat vain peltoja”, se ei motivoi ottamaan elämänpituista taloudellista vastuuta.

Itsensä näköistä elämää

Viljelijän työn tekee Johanssonin mukaan mielenkiintoisesksi se, ettei yksikään päivä ole samanlainen kuin toinen.

– Tässä ammatissa on paljon vapautta – pystyy luomaan itsensä näköisen yrityksen ja myös kotiympäristön. Toki se vaatii myös itsekuria ja vastuuta.

Kun työpaikka ja koti ovat samassa pihapiirissä, on erityisen tärkeää huolehtia myös omasta jaksamisesta.

– Vaikka näen ikkunasta vain tekemättömiä töitä, pystyn kuitenkin rentoutumaan. Olen remontoinut isovanhempien talon täysin sillä ajatuksella, että kodissa on harmonista, kaunista ja levollista. Lisäksi se, että on ulkona raittiissa ilmassa ja tekee fyysistä työtä, tekee hyvää mielelle ja unelle.

Johansson muistuttaa, että vaikka maatalous on usein yksinäistä työtä, silti kaikkea ei tarvitse ratkaista yksin.

– Kannattaa verkostoitua ja pitää yhteyttä muihin viljelijöihin. Kaikki painivat kuitenkin samojen ongelmien kanssa. Me emme ole toistemme kilpailijoita, vaan kollegoita.