Monimuotoisuus ja hiilensidonta talousmetsissä

Ilme-hanke järjesti kolme eri tapahtumaan kauniina syyskuisena päivänä Ketolan taimitarhalla Kemijärvellä. Aamusta kävimme metsänomistajien kanssa lävitse metsän – ja puustotunnusten mittausta. Tunnusten avulla selvitimme, mikä olisi metsän tai taimikon seuraava hoitotoimenpide sekä miten paljon metsikössä tai taimikossa mahtaa olla puustoa. Mittauksen lomassa keskustelimme, millä toimilla metsään voi lisätä monimuotoisuutta sekä parantaa metsikön hiilivarastoja. Metsikön mittauksesta suuntasimme taimitarhan tiloihin. Taimitarhanjohtaja Mirelle Törmänen esitteli taimitarhan toimintaa sekä kertoi jalostetun taimiaineksen hyödyistä.

Näiden pohjatietojen avulla tutustuimme vielä taimitarhan alueen monimuotoisuus kohteisiin.

Vesistöjen läheisyyteen jätetyt suojakaistat vähentävät vesistöjen ravinnekuormaa sekä ylläpitävät hiilivarastoa

Vesistöjen läheisyyteen jätetyt suojavyöhykkeet, eli puustoiset alueet vähentävät metsätalous toimenpiteiden aiheuttamia vesistöhaittoja, ylläpitävät luonnonmonimuotoisuutta sekä hiilivarastoja. Puustoinen alue pidättää kiintoaine- ja ravinnehuuhtoumia. Puustoinen suojavyöhyke luo oman mikroilmaston rannan tuntumaan, täällä lajisto poikkeaa ympärillä olevasta metsästä, mikä lisää merkittävästi metsän monimuotoisuutta.

Suojavyöhykkeen leveys vaikuttaa ympäristöön sekä talouteen. PEFC-sertifioinnin vähimmäisvaatimus on keskimäärin 10 metriä, mutta kaikkialla vähintään 5 metriä. Tätä voi soveltaa omassa metsässään. Eroosioherkille alueille voi jättää leveämmän suojavyöhykkeen ja taas vastaavasti joihinkin vähemmän monimuotoisille kohteille kapeamman.

Säästöpuut ovat metsiköiden pitkäaikaisia hiilivarastoja

Säästöpuilla tarkoittaan päätehakkuun yhteydessä pysyvästi metsään jätettäviä eläviä puita. Taloudellisesti vähäarvoiset puut, kuten lehtipuut sekä vanhat järeärunkoiset havupuut ovat usein monimuotoisuuden ja hiilensidonnan kannalta paras valinta säästöpuiksi. Lehtipuiden, erityisesti avainpuulajien kuten haavan, raidan ja lepän varassa elää monipuolinen eliöstö. Lehtikarike vähentää maaperän happamuutta ja täten edes auttaa ravinteidenkiertoa, joka taas lisää puustonkasvua ja kerryttää hiilivarastoa. Järeissä puissa on runsaasti hiiltä varastoituneena. Kuolleessaan nämä järeät rungot lahoavat hyvin hitaasti.

PEFC-sertifiointi kriteerien mukaan hehtaaria kohden tulisi jättää vähintään 10 säästöpuuta, jotka ovat läpimitaltaan vähintään 15 cm. Joukkoon voi laskea kuolleita pystypuita, joiden läpimitta on vähintään 20 cm.

Lehtipuumetsän monikäyttö

Taimitarhan alueella on noin 30-vuotias istutettu rauduskoivu metsikkö. Koivu sopii hyvin vaneri- sekä selluteollisuuteen. Koivun hyviä puolia ovat sen nopeakasvu, ilmastokestävyys sekä monimuotoisuuden lisäys metsikköön.

Koivumetsiä voi hyödyntää myös luonnontuote tuotannossa. Koivuihin voi istuttaa pakuriymppejä, keväisin koivusta voi kerätä mahlaa lisäksi koivun oksat soveltuvat saunavihtojen tekemiseen.

Sähkölinjojen vierimetsät hyötykäyttöön

Monet metsänomistajat omistavat metsää myös sähkölinjojen läheisyydessä.  Puut eivät saa kasvaa pitkiksi linjojen alla tai linjojen vierimetsissä, joten varsinaista metsätaloutta ei sähkölinjojen läheisyydessä voi harjoittaa. Sähkölinjojen vierimetsät sopivatkin muun muassa joulukuusten kasvatukseen. Tällöin varmistetaan hiilensidontaa myös sähkölinjojen läheisyydessä.

Tuija Jääskeläinen