Kun lehmä kertoo datalla voinnistaan

Mitä tapahtuu, kun emolehmän korvaan kiinnitetään anturi, joka seuraa sen käyttäytymistä vuorokauden ympäri? Kestävä keskisuomalainen maatila -hankkeessa pääsimme pilotoimaan nautojen hyvinvointiteknologiaa käytännön tilaympäristössä. Tulokset osoittivat, että teknologia tarjoaa kiinnostavia mahdollisuuksia eläinten hyvinvoinnin seurantaan, mutta samalla vastaan tuli myös yllätyksiä, joista suurin liittyi verkkoyhteyksiin.

Kotieläintuotannossa hyödynnetään yhä enemmän teknologiaa eläinten hyvinvoinnin ja tuotannon seurantaan. Esimerkiksi VertaisTekno-hanke selvitti uuden teknologian käytön nykytilaa yrittäjäkys

elyllä vuonna 2025. Lypsykarjatiloilla erilaiset anturit ja automaatioratkaisut ovat jo arkipäivää, mutta lihanautatiloilla vastaavia ratkaisuja on käytössä selvästi vähemmän. Kestävä keskisuomalainen maatila -hankkeessa halusimme selvittää, voisiko aktiivisuusantureista olla hyötyä myös emolehmätiloilla eläinten hyvinvoinnin seurannassa ja tilan johtamisessa.

Pilotissa testattiin korva-antureita, jotka mittaavat muun muassa eläinten aktiivisuutta ja märehtimistä. Tavoitteena oli seurata erityisesti poikima- ja laidunkautta sekä tarkastella, voisiko anturidata auttaa havaitsemaan eläinten käyttäytymisessä tapahtuvia muutoksia.

Voiko korva-anturi kertoa, milloin lehmä poikii?

Kestävä keskisuomalainen maatila -hankkeessa oli tavoitteena kerätä aktiivisuusantureilla tietoa eläinten hyvinvoinnista emolehmätilalla poikima- ja laidunkauden aikana. Poikimakausi on emolehmätilalla työntekijöille kiireisintä aikaa vuodesta, ja vaikeudet poikimisessa uhkaavat sekä vasikan että emän terveyttä ja henkeä. Onnistunut poikiminen on siis yksi avaintekijä tilan kannattavuudessa, sillä toiminnan kannalta on tärkeää, että niin emä kuin vasikka selviytyvät ja palautuvat poikimisesta hyvin.

Laidunkausi haluttiin sisällyttää mukaan pilotointijaksoon, sillä anturidatan pohjalta haluttiin nähdä eroavaisuus sisäruokintakauden ja laidunkauden välillä. Lisäksi astutuskauden aikana kiimojen seurannan avulla voidaan tehdä tarkkailua tiinehtymisestä ja tätä kautta tulevista poikimisajankohdista.

Emolehmätiloilla laidunlohkot saattavat sijaita kaukana tilakeskuksesta, jonka vuoksi eläinten silmämääräinen seuranta saattaa olla haastavampaa ja aikaa vievä työtehtävä. Myös pilottijaksoa suunnitellessa tiedostettiin laidunlohkojen mahdollinen etäisyys tilakeskuksesta, minkä vuoksi antureiden toimivuus ja datan lähetyksen onnistuminen riippumatta etäisyydestä tilakeskukseen määriteltiin yhdeksi kriteeriksi laitetoimittajaa kilpailuttaessa.

Markkinoilla on useita erilaisia anturiratkaisuja, ja pilottiin valitsimme oululaisen Anicare Oy:n NanoTrack -korva-anturin, joka hyödyntää datan siirrossa mobiiliverkkoa eikä tarvitse erillistä lähetintä. NanoTrack-anturi oli pilottijakson aikana vielä osittain kehitysvaiheessa, jonka vuoksi anturin toiminta-aika oli noin 70 vuorokautta. Tämä aikaväli oli kuitenkin riittävä haluttujen asioiden sisällyttämiseen pilottijaksolle.

Keväällä 2025 lähdimme etsimään pilottitilaa, jossa poikimakausi osuisi mahdollisimman lähelle laidunkauden alkua. Sopiva tila löytyi Uuraisilta. Huhtikuussa asensimme neljä anturia hereford-emolehmille, joista kolmen odotettiin poikivan lähiviikkoina. Tämän jälkeen jäimme odottamaan, mitä data paljastaisi eläinten käyttäytymisestä poikimisen aikaan.

Kun ensimmäisten poikimisten dataa tarkasteltiin, havaitsimme kiinnostavan muutoksen. Poikimispäivänä märehtiminen väheni ja aktiivisuus lisääntyi selvästi. Poikimisen jälkeisinä tunteina matalaa aktiivisuutta eli lepoa esiintyi vähän ja katkonaisesti. Syynä vähäisempään lepoon voi olla esimerkiksi vasikan hoitaminen ja sen vahtiminen. Märehtiminen palautui kuitenkin nopeasti pitkäkestoisemmiksi jaksoiksi. Märehtiminen tapahtuu usein eläimen ollessa paikallaan tai rauhallisessa liikkeessä, mutta se nähdään tärkeänä indikaattorina esimerkiksi ruokinnan onnistumisen, sairauksien, stressin tai muun tavallista poikkeavan tilanteen havainnoinnissa. Huomioitavaa on, että pilotissa antureita oli vain yksittäisillä eläinyksilöillä, eli otanta on pieni eivätkä tulokset ole yleistettävissä.

Kuva 1. Yhden anturin vuorokausikohtainen data poikimispäivän osalta. Kuvaajalla sininen väri kuvaa unta/matalaa aktiivisuutta (sleep/rest), vihreä märehtimistä (rumination) ja oranssi aktiivisuutta ja syömistä (activity/eating).

Kun verkkoyhteys ratkaisee kaiken

Pilotin suurin yllätys ei liittynytkään eläimiin vaan verkkoyhteyksiin. Antureiden piti toimia vähintään 60 vuorokautta, mutta ne sammuivat jo 18–22 päivän jälkeen. Lopulta selvisi, että heikot yhteydet kuluttivat virtaa odotettua enemmän. Tilanne oli yllättävä, koska tällaisia tilanteita ei ollut tullut vastaan aiemmin. Yritys teki antureiden toimintaan pieniä muutoksia, ja tarkoituksena oli asentaa uudet anturit vielä samoille eläimille kesäkuun alussa 2025 laidunkauden aikaista mittausta varten. Antureiden vaihdon yhteydessä jouduttiin kuitenkin toteamaan, että anturin kiinnitys ei ole tarpeeksi väljä kyseisten nautojen paksuille korville, minkä vuoksi antureiden kiinnityskohdat olivat paikoin päässeet ärtymään. Tämän vuoksi pilotointi jouduttiin keskeyttämään kyseisellä tilalla.

Jotta pilotointia päästiin jatkamaan, etsittiin toiseksi tilaksi naudanlihantuotantoon keskittyvä tila, jossa eläimet olisivat ohutkorvaisempia. Toiseksi pilottitilaksi mukaan lähteneellä tilalla tiedettiin olevan vielä huonommat verkkoyhteydet kuin aiemmalla, mutta valinta tehtiin tietoisesti. Useat maatilat sijaitsevat syrjäisemmillä seuduilla taajama- ja kaupunkikeskittymien ulkopuolella, jonka vuoksi hankkeen toiminnan puolesta huonojen verkkoyhteyksien tuottamat haasteet nähtiinkin arvokkaana tietona, sillä tiedossa oli esimerkiksi 3G-verkon alasajon myötä tulleita haasteita alueen maatilayrittäjille.

Antureita asennettiin lokakuussa 2025 kaksi kappaletta, mutta yhteyksien kanssa törmättiin nopeasti samankaltaisiin haasteisiin. Tilalle päädyttiin lopulta asentamaan yhteensä 10 anturia, joista vain viidestä saatiin tarkasteltavaa dataa noin 2–9 vuorokauden ajanjaksolta. Mittausjaksot olivat siis aiempaakin lyhyempiä, minkä vuoksi eläinten hyvinvointiin liittyviä tuloksia ei juurikaan pystytty saamaan.

Vaikka toiselta pilottitilalta saatiin dataa vain lyhyeltä ajalta, havaitsimme käyttäytymisessä eroja emolehmien ja hiehojen välillä. Lyhyiden mittausjaksojen vuoksi tuloksia ei kuitenkaan voida yleistää.

Datasta pystyttiin esimerkiksi havaitsemaan, että vaihtelu eri käyttäytymismalleissa oli hiehoilla vähäisempää kuin emolehmillä. Emolehmien (tila 1) ja hiehojen (tila 2) keskimääräiset lepo-, märehtimis- ja lepoajat vaihteluväleineen löytyvät oheisesta taulukosta. Tulosten tulkintaa kuitenkin vaikeuttaa se, että analyysissä syönti sisältyy aktiivisuuteen. Tämän vuoksi ei voida suoraan sanoa, minkä tyyppinen toiminta on lopulta lisääntynyt tai vähentynyt.  Kuitenkin on tiedossa, että naudalla kiiman sekä poikimisen aikana syöminen vähentyy, mutta levottomuus ja muun tyyppinen aktiivisuus lisääntyy.

Mitä pilotista opittiin?

Pilotin aikana opimme, että teknologiasta ei saada täyttä hyötyä ilman toimivia verkkoyhteyksiä. Samalla näimme, että hyvinvointiteknologialla voisi tulevaisuudessa olla tärkeä rooli myös lihanautatilojen arjessa. Juuri siksi tällaisia käytännön kokeiluja tarvitaan, sillä kokemuksista syntyy teknologiaa, joka palvelee aidosti maatilojen arkea.

Kirjoittaja: Heli Turpeinen, projektityöntekijä Kestävä keskisuomalainen maatila -hankkeessa

Kestävä keskisuomalainen maatila (KeKeMa) -hanke toimi tieteellisen tiedon, innovaatioiden ja digitalisaation jalkauttajana maatilayrittäjille. Hankkeen tavoitteena oli parantaa keskisuomalaisen maatalouden kannattavuutta, kilpailukykyä ja uudistumiskykyisyyttä. Hanke toteutettiin Jyväskylän ammattikorkeakoulun hallinnoimana yhteistyössä ProAgria Keski-Suomen kanssa ajalla 1.4.2024-31.5.2026. Hanke sai EU:n maaseuturahoitusta Keski-Suomen Elinvoimakeskuksesta.

Heli Turpeinen, projektityöntekijä Kestävä keskisuomalainen maatila -hankkeessa