Kalatalouden kehittämisen tietomalli ja hajatelmia huoltovarmuuteen

Teen yrittäjänä parhaillaan asiakkaalleni kalatalouden esiselvityshanketta. Tämän hankkeen pohjatöiksi päätin ensin tehdä omatoimista benchmarkkausta siitä, miten vastaavan tyyppisiä hankkeita on Suomessa tehty viimeisen noin 10 vuoden aikana. Tutustuin Kaju – tietokannasta löytyviin loppuraportteihin sekä netistä löytyviin tietoihin ja laitoinpa tekoälynkin etsimään minulle tietoa. Näiden tietojen ja vuosien varrella kertyneiden omien kokemusten pohjalta rakensin kalatalouden kehittämisen tietomallin, jossa mielestäni huomioidaan kalatalouden kehittämisen kokonaisketju. Ketju, jossa on 5 osa-aluetta, jotka ovat syvästi riippuvaisia toisistaan ja ilman niiden kokonais- tarkastelua kehittäminen ontuu tai epäonnistuu.

Kuva 1: Kalatalouden kehittämisen tietomalli

Avaan seuraavaksi lyhyesti edellä kuvatun tietomallin osa-alueita.

Kalastuspotentiaali on tämän tietomallin kivijalka, josta selvityksen on syytä lähteä liikkeelle. Sen selvittämisen osalta keskiöön nousee alueen vesialueiden omistajien (Osakaskuntien) tai yleisveden (Metsähallitus) tahtotila myöntää kaupallisen kalastuksen lupia. Lupamäärät ovat suoraan verrannollisia siihen, millaisia mahdollisuuksia alueella on kaupallisen kalastuksen kehittämiseen ja ne vaikuttavat voimakkaasti seuraaviin osa-alueisiin.

Kalastusvolyymi kertoo alueen kaupallisten kalastajien määrän sekä heidän pyytämiensä saaliiden määrät. Mikäli volyymit jää pieneksi, on seuraavien osa-alueiden kehittäminen vaikeaa ja toisinpäin ajateltuna, suuret volyymit antavat positiiviset lähtökohdat kokonaisketjun kehittämiseen. Suuret volyymit kertovat samalla myös positiivisesta tilanteesta kalastuslupien osalta.

Markkina-analyysi tarkastelee alueen kalan myynti- sekä ostokanavia. Tässä tarkastellaan sitä, miten markkinat toimivat, mihin pyydetyt kalat päätyvät (esim. tukut, ravintolat, kaupat, valmiskeittiöt jne.) ja mitkä ovat markkinoiden pullonkaulat.

Arvoketjuanalyysi tarkastelee kokonaisketjun toimijoiden yhteistyötä alueella. Siinä selvitetään mm. kalan jalostusastetta alueella tai esimerkiksi toimijoiden logistiikka tarpeita. Esiin nousee myös eri toimijoiden pullonkaulat (esim. laitetarpeet) kalan arvoketjun kehittämiseksi.

Toimintaympäristöanalyysi on viimeinen kivijalka tässä mallissa. Analyysissä selvitetään alueen infraan liittyvät tarpeet ja pullonkaulat (Esim. purkupaikat, hileasemat, käsittelytilat jne.). Edellä mainittujen osa-alueiden selvittämisen osalta voidaan tehdä tietoon perustuvia päätöksiä esimerkiksi yhteisten kalankäsittelytilojen investoinnin suhteen.

Ja vielä esimerkin omaisesti:

…Jos vesialueen omistajat eivät myönnä kaupallisen kalastuksen kalastuslupia (kalastuspotentiaali)…

…Ei alueelle kannata etsiä uusia kalastajia/nykyisten kalastajien toiminnan suunnittelu ja raaka-aine määrät jäävät pieniksi (Kalastusvolyymi)…

…Kun alueen elinkeinokalatalous ei kasva tai on heikkoa, paikallinen kala-markkina tyrehtyy (Markkina-analyysi) …

…Jos kalaa ei ole markkinoilta saatavilla, arvoketjut eivät pääse kehittymään paikallisesti (Arvoketjuanalyysi)…

…Kun paikallisen tason arvoketjut eivät kehity, niin investoinnit esimerkiksi kunta rahoitettuihin kala-satamiin liian riskialttiita (toimintaympäristöanalyysi)…

Hajatelmia huoltovarmuuteen

Tietomallin kehittämisen jälkeen pysähdyin miettimään suomalaista kalataloutta. Toimin itse päätoimisena kaupallisena kalastajana vuodet 2017–21. Kun tuolloin, lähes kymmenen vuotta sitten, perustin yritykseni ja aloin ammattikalastajaksi, oli maailma täysin erilainen, kuin tänä päivänä. Jos tuolloin joku olisi tullut sanomaan, että Suomi voisi olla sodassa lähitulevaisuudessa, niin ajatus olisi ollut täyttä utopiaa. En halua maalata mörköjä seinälle, mutta tänä päivänä tuo ajatus ei ikävä kyllä taida olla niin utopiaa. Tasavallan presidentti Alexander Stubbkin on muiden viranomaisten tavoin kehottanut suomalaisia varautumaan erilaisiin uhkiin. Kun miettii edellä mainittua kalatalouden kokonaisketjua, niin itseäni mietityttää, että ymmärtävätkö eri osapuolet roolinsa, jos tarkasteluun otetaan kalatalouden liittyminen kansalliseen huoltovarmuuteen?

Itsekin koin kalastajana vuosia sitten joidenkin osakaskuntien kanssa ne ikävimmät kokemukset. Kaupallisen kalastuksen lupia ei ollut mahdollista saada, eikä niistä päässyt edes kasvotusten keskustelemaan. Pystykiisto oli jyrkkää ja kalastajan mahdollisuudet vaikuttaa asiaan oli minimaaliset tai olemattomat. Jos miettii kehittämääni tietomallia ja ajatusta siitä, että paikallisen kalatalouden kokonaiskehittäminen lähtee vesialueiden omistajien tahtotilasta, niin tällöin vesialueiden omistajien merkitys kalatalouden huoltovarmuuden osalta nousee arvoon arvaamattomaan! Haastan tässä kirjoituksessa muilutuksen uhallakin kokonaisketjua päivittämään ajatuksiaan ja toimintamallejaan tähän päivään. Miettimään päätöksiään osana globaalia maailman tilannetta. Miettimään sitä, miten pienellä paikallisella tasolla tehdyllä päätöksellä voi olla isot seuraukset. Paikalliset, kehittyvät kalatalouden ketjut voivat olla osa suomalaista huoltovarmuutta tai sitten eivät, jos niille ei edes anneta mahdollisuutta. Onko sinulla tarpeeksi selkärankaa olla esteenä tässä kehityksessä? Ajat ovat muuttuneet, toivottavasti ajan mukana muuttuvat ihmisetkin!

Kolikolla on myös toinen puoli. Kentällä on myös kalastajia, jotka hakevat vuodesta toiseen esimerkiksi trooliluvat, vaikka eivät ole kalastaneet enää vuosiin. Näin estetään uusien kalastajien kautta muodostuvien arvoketjujen syntyminen monesti itsekkäistä syistä. Olisikohan näiden kalastajienkin aika miettiä omaa rooliaan kokonaisketjussa? Samalla myös metsähallitus voisi päivittää omalta osaltaan kaupallisen kalastuksen lupien myöntöprosessejaan niin, että edellä mainitut seikat otetaan huomioon ja tuetaan myös uusien kalastajien mahdollisuuksia rakentaa omaa tulevaisuuttaan osana suomalaista huoltovarmuutta!

Matti Ryhänen

”Kalatalouden sekatyömies”

Kalliolahden Kala Oy

Matti Ryhänen