Kestävä viljely alkaa pellon tarpeiden tunnistamisesta

Kestävä viljely alkaa pellon tarpeiden tunnistamisesta

Kestävän viljelyn toimenpiteiden arvoon voi vaikuttaa lohkolla. Kerääjäkasvit, monipuolinen viljelykierto ja ravinteiden tehokas käyttö tukevat kasvukuntoa ja satovarmuutta, mutta hyötyjen suuruutta määrittävät lähtötilanne ja toteutus. Olennaista on tunnistaa kasvua rajoittavat tekijät ja kohdentaa toimet niiden perusteella.

Lohkon lähtötilanne ohjaa ratkaisuja

Jos juuriston kasvua rajoittaa tiivistynyt kerros tai puutteellinen kuivatus, lannoituksen tarkentaminen tai kasvivalikoiman laajentaminen ei välttämättä tuota odotettua hyötyä.

Kasvuston epätasaisuus kertoo selvityksen tarpeesta, mutta ei yksin ongelman syystä. Viljavuustutkimusten, satokarttojen ja satelliittikuvien rinnalle tarvitaan lohkotuntemusta sekä maan rakenteen, juuriston ja veden liikkumisen tarkastelua. Usean tekijän yhteisvaikutus voi edellyttää myös toimien vaiheistamista: mitä on korjattava ensin?

Tilatason kokeilut täydentävät tutkimustietoa

SEAMKin kestävään viljelyyn liittyvissä hankkeissa ratkaisuja on kokeiltu yhdessä noin 50 eteläpohjalaisen pilottitilan kanssa. Tarkastelussa ovat olleet muun muassa kerääjäkasvit, nurmen niittokorkeus, viherlannoitusseokset ja lannoitusratkaisut. Mittausten rinnalla on arvioitu toimien soveltuvuutta tilan olosuhteisiin ja käytännön viljelyyn.

TIME-hankkeen kokeiluissa kerääjäkasvit tuottivat keskimäärin noin 1 200 kilogrammaa biomassaa hehtaarilla. Tulos havainnollistaa kasvukauden loppuosan hyödyntämisen mahdollisuuksia. Onnistuminen riippuu kuitenkin lajivalinnasta, perustamisesta ja kasvuolosuhteista.

Nurmen niittokorkeuden kokeilussa viljelijä havaitsi nopeamman kasvuunlähdön ja muutti tilan käytäntöä: ”13 senttimetrin niittokorkeus tulee jäädäkseen kaikille tilan nurmille.” Tilakokemus voi tarjota muille ideoita ja kannustusta aiheen kokeiluun.

Seuranta tukee päätöksentekoa

Kokeilun tavoite ja seurattavat asiat kannattaa määritellä etukäteen. Yksi kasvukausi voi antaa tietoa toteutettavuudesta, satovaikutuksista ja kustannuksista. Maan rakenteen ja orgaanisen aineksen muutokset edellyttävät pidempää seurantaa. Kasvuston biomassa kertoo hiilisyötteestä, mutta ei suoraan hiilen pitkäaikaisesta varastoitumisesta maaperään. Yhden kasvukauden kokeilu voi silti antaa päätöksenteon kannalta olennaista tietoa toimenpiteen soveltuvuudesta tilalle. Myös odotettua heikompi tulos on hyödyllinen, jos sen taustalla olevia syitä pystytään arvioimaan.

Tilalla syntyvä tieto voi tukea myös ruokaketjun vastuullisuustyötä. SEAMKin TIRE-hankkeessa laadittava yhteistyömalli yhdistää viljelytoimet ja niitä kuvaavan tiedon alkutuotannon ja elintarvikeyrityksen yhteisiin tavoitteisiin ja seurantaan.

Viljelyn kehittämisen tueksi Hiiliviljelyn portaat -hanke tarjoaa suunnitelmapohjia kerääjäkasvien käyttöön, nurmien hiilensidontaan ja tasapainoiseen lannoitukseen. Kokemuksia ja asiantuntijatietoa löytyy myös Kestävän viljelyn podcast-sarjasta ja Hiiliviljelyä Etelä-Pohjanmaalla -videoista.

Blogiteksti on kirjoitettu osana Hiiliviljelyn portaat- ja Tulevaisuuden ilmastoviisas ruokajärjestelmä Etelä-Pohjanmaalla (TIRE) -hankkeita.  Hankkeen ovat saaneet EU:n maaseuturahoitusta Etelä-Pohjanmaan ELY-keskukselta, jonka tehtäviä hoitaa nykyisin Etelä-Pohjanmaan elinvoimakeskus. Hankkeita  toteuttavat yhteistyössä Seinäjoen ammattikorkeakoulu ja Luonnonvarakeskus.

Raisa Leppänen Projektipäällikkö Seinäjoen ammattikorkeakoulu