Monimuotoisuus kiinnostaa monella tasolla

Helmikuun lopulla Tuorlaan Kaarinaan kokoontui joukko varsinaissuomalaisia viljelijöitä keskustelemaan tutkijoiden kanssa monimuotoisuudesta. Osanottajilla oli kokemuksia monenlaisista monimuotoisuutta lisäävistä toimista: viljelykierron monipuolistamisesta, talviaikaisesta kasvipeitteisyydestä, typensitojakasvien käytöstä, maan kasvukunnon parantamisesta, kukkajatkumon ylläpitämisestä pölyttäjien suosimiseksi aina mykorritsasienen hyödyntämiseen taimien juurruttamisessa. Monimuotoisuutta oli edistetty myös hyödyntämällä heikkotuottoisempia peltolohkoja ja pellon kulmia riista- ja kukkapeltoina.

Toisaalta monimuotoisuus kattaa osallistujien mielestä muutakin kuin pellot ja viljelytoimet. Siihen kuuluvat myös tilaympäristön erilaiset piirteet ja tuotannon rakenteellinen monimuotoisuus, mm. erikokoiset tilat.

Taloudellinen hyöty tärkeää

Luomutuotannon koettiin kannustavan monimuotoisuutta parantaviin kokeiluihin osalla tiloista.  Taustalla oli myös halu kehittää omaa osaamista ja saavuttaa parempi maan kasvukunto, mikä puolestaan parantaa satotasoa ja auttaa ilmastonmuutokseen sopeutumisessa. Positiiviset vaikutukset maisemaan ja imagohyödyt koettiin myös tärkeiksi.

Maataloustukijärjestelmän vaikutus nähtiin suurelta osin positiivisena. Tuet ovat kannustaneet kokeiluihin, tuoneet monipuolisuutta viljelyyn ja pakottaneet parantamaan dokumentaatiota, mikä on välttämätöntä viljelyn kehittämiselle. Myös laatujärjestelmien noudattaminen on edellyttänyt monimuotoisuustoimien lisäämistä. Toimien taloudellisuus on keskeistä: viljelyyn tehtävillä muutoksilla tavoitellaan hyötyjä joko suoraan tukien kautta tai epäsuorasti paremman maan kasvukunnon avulla.

Tiivistä tietoa kokeiluista

Esteinä monimuotoisuustoimille nähtiin osittain asenteet. Viljelijät uskovat usein enemmän kemikaalituottajia kuin tutkimusta. Yhdeksi esteeksi koettiin se, ettei viljelijöiden välinen tiedonvaihto toimi kunnolla. Pullonkaulana ei ole tiedonvälityskanavien puute, sillä tietotulva on valtava. Parhaina tiedonvälityskanavina nähtiin lyhyet videot tai podcastit, joissa kerrotaan käytännön kokeiluista ja joita voi seurata työn ohessa vaikka traktorista. Tietoa toivottiin myös epäonnistuneista kokeiluista.

Koko ajan tulee myös uutta sääntelyä, joka vaatii dokumentaatiota. Jokapäiväisen pyörityksen keskellä ei ehdi hakea, saati kokeilla uusia toimintatapoja.  Epäonnistumisen pelko hillitsee kokeiluhaluja, sillä uusien menetelmien käyttöönottoon liittyy aina taloudellisia riskejä. Myös jäykät tukiehdot esimerkiksi toimenpiteiden ajoitukseen ja kasvivalintoihin liittyen koettiin kahlitsevina. Etenkin sääoloiltaan poikkeavina vuosina toivottiin joustavuutta tukiehtoihin.

Lisää tietoa toivottiin muun muassa menetelmistä, joilla voidaan vaikuttaa maaperän biologiseen aktiivisuuteen. Kasvinsuojeluaineiden vähentyessä on myös tärkeää löytää uusia keinoja, joilla voidaan hallita tauteja ja tuholaisia. Huolta herätti se, että muualta kopioidut menetelmät eivät aina sovi Suomen olosuhteisiin.

Kuka ohjaa tuotannon suuntaa?

Monimuotoisuus-teema herätti monenlaisia pohdintoja tulevaisuudesta.

-Markkinatalous toimii, mutta on asioita, joita ei hinnoitella. Luonnon saastuttamiselle pitäisi saada hinta, totesi yksi osanottajista. Yhtenä hankaluutena nähtiin myös se, että nykykuluttajat eivät välttämättä ymmärrä tuotantotavoista mitään. Kuluttajien valistaminenkin jää usein viljelijän kontolle.

Uhkakuvana keskusteluissa nousi toimintaympäristön rakenteen yksipuolistuminen. Huolta herättivät kauppaketjujen vaatimat sertifioinnit. Ajavatko ne pienet toimijat pois markkinoilta? Monimuotoinen tuotantoympäristö, johon kuuluvat erikokoiset tilat ja erilaiset markkinointikanavat, luo vakautta ja kriisinkestävyyttä.

Anne Nissinen, Terhi Suojala-Ahlfors ja Ville Korpelainen