Peuran leikkuu ja käsittelykoulutus – villiruokaa ja varautumista käytännössä

Syksyinen ilta Kuusjoella kokosi yhteen kaksikymmentä aiheesta innostunutta, kun Peuran leikkuu ja käsittelykoulutus järjestettiin metsästysyhdistyksen uudehkossa lahtivajassa. Tunnelma oli utelias ja odottava, koska monelle tämä oli ensimmäinen kerta, kun peuran matka metsästä ruokapöytään avautui näin konkreettisella tavalla.

Tapahtuman taustalla oli ProAgria Länsi-Suomen ja Länsi-Suomen maa- ja kotitalousnaisten Kylä haltuun -hanke, joka nostaa esiin varautumisen taitoja ja vahvistaa kylien yhteisöllisyyttä. Koulutuksen avulla haluttiin tehdä näkyväksi, miten metsästys ja riista voivat olla osa omavaraisuutta, arjen taitoja ja jopa koko kyläyhteisön resilienssiä.

Metsästä lahtivajalle

Illan ohjelma alkoi hankevetäjä Janita Kylänpään esittelyllä Kylä haltuun -hankkeen toiminnasta sekä Metsästäjäliiton Varsinais-Suomen piirin tervehdyksellä. Heti alkuun heräsi kiinnostavia keskusteluja siitä, miten metsästys, varautuminen ja lähiruoka kytkeytyvät yhteen. Monelle osallistujalle tämä oli ensimmäinen kerta, kun varautumista käsiteltiin näin käytännönläheisesti.

Kun jakauduimme kahteen ryhmään, päästiin suoraan asiaan. Toni Lintula johdatti ensimmäisen ryhmän peuran nylkemisen saloihin. Hän avasi yksityiskohtaisesti, mitä kaikkea tapahtuu jo ennen kuin eläintä voidaan alkaa paloittelemaan: miten peura tuodaan metsästä, mitä tarkastuksia ja esivalmisteluja tehdään ja millainen on oikeaoppinen työskentelytapa lahtivajalla. Moni osallistuja kertoi jälkikäteen yllättyneensä siitä, kuinka järjestelmällistä ja siistiä työ on.

Toisessa ryhmässä Mikko Tiainen puolestaan näytti, miten peura pilkotaan osiin ja miten eri ruhonosat hyödynnetään. Hän esitteli tarkasti, mistä löytyvät fileet, paistit sekä kertoi eri osien käyttötarkoituksista. Myös jauhelihan valmistuksesta keskusteltiin ja siitä, että moni kuluttaja kokee nykypäivänä jauhelihan ainoaksi muodoksi lihaa, jonka osaa valmistaa. Koko lihan valmistus aiheuttaa monella ongelmia, koska keittiötaidot ovat puutteellisia, eikä ruoanvalmistuksessa osata enää ennakoida. Ja samalla käytiin läpi, miten esimerkiksi luita ja muita osia voidaan hyödyntää muussa kuin ihmisravinnossa. Näin avautui kokonaiskuva siitä, ettei peurasta mene hukkaan juuri mitään.

Illan aikana saatiin vielä yksi yllätys: kaksi paikallista metsästäjää toi juuri kaadetun peuran suoraan metsästä. Tämä tarjosi ainutlaatuisen tilaisuuden seurata suolistusta paikan päällä. Kurssilaiset pääsivät tunnistamaan sisäelimiä ja pohtimaan, mitä niistä voidaan käyttää. Tilanne teki vaikutuksen moniin – se oli todellinen “luonnosta lautaselle” -hetki, jota ei voi kirjoista tai videoista oppia.

Mitä opittiin, mitä toivottiin lisää

Kurssilaiset pääsivät seuraamaan koko ketjua luonnosta lihankäsittelyyn. Näkeminen ja kuuleminen avasi monille uusia näkökulmia: miten suuri merkitys on hygieniaan liittyvillä yksityiskohdilla, millainen tarkkuus ja kokemus vaaditaan, ja kuinka paljon tietoa liittyy esimerkiksi ruhonosien tunnistamiseen.

Palaute tilaisuudesta oli innostunutta ja rakentavaa. Useampi osallistuja toivoi mahdollisuutta päästä itse tekemään – nylkemään, paloittelemaan ja kokeilemaan käsillä. Koska ryhmä oli suhteellisen suuri, käytännön harjoittelu ei tällä kertaa ollut mahdollista. Tämä kuitenkin synnytti hyvän idean jatkoa varten: voisiko pienemmissä ryhmissä jokaisella olla oma peura käsiteltävänä? Tällöin osallistujan tulisi sitoutua myös kustannuksiin, mutta oppimisen kannalta kokemus olisi ainutlaatuinen.

Villiruoka on myös varautumista

Yksi koulutuksen tärkeistä viesteistä oli se, että riista on paljon muutakin kuin maukasta lähiruokaa. Se on myös osa varautumista ja omavaraisuutta. Peura kasvaa ja elää omissa metsissämme, ja sen matka ruokapöytään on niin lyhyt kuin mahdollista. Riistalihaa pidetään eettisenä ja kestävänä valintana, ja sen käsittelytaidot ovat arvokkaita myös poikkeusoloissa.

Illassa syntyi keskustelua myös metsästykseen liittyvistä luvista, toimintatavoista ja lihantarkastuksesta. Monelle kuluttajalle nämä asiat ovat hämärän peitossa, ja siksi on tärkeää, että ne tuodaan avoimesti esiin. Näin syntyy ymmärrys siitä, miten riistaliha voi päätyä laillisesti ja turvallisesti myös myyntiin.