Yli 40 vuotta maatalousbyrokratian rattaana

13.02.2026 13:46Keski-Suomi

Tarkastaja Tammi on viihtynyt koko uransa valtion maataloushallinnon palveluksessa Keski-Suomessa. Työn perusluonne on pysynyt ennallaan, vaikka vuosikymmenien aikana sekä työnantajaorganisaatio että tehtäväkenttä ovat muovautuneet uusiksi. Iso muutostekijä uran varrella on ollut teknologian jatkuva lisääntyminen sekä hallinnon että viljelijäasiakkaiden näkökulmasta.

Yksi asia on kuitenkin pysynyt ennallaan: työtä on aina voinut suunnitella itse, vaikka työnantajan ohjeistus ja ohjaavan keskusviraston määräykset ovatkin lisääntyneet. Introvertiksi tunnustautuva Tammi arvostaa itsenäistä otetta työhön.

– Yksi tekijä työssä viihtymiseen on ollut se, että tehtävät eivät milloinkaan ole olleet pelkkää toimistotyötä tai pelkkää kenttätyötä. Plussaa on myös se, että etätyömahdollisuus tuli jo ennen korona-aikaa: se on joustavoittanut ja tehostanut työtä, hän pohtii.

Viime vuosina Tammen työsarkaa ovat olleet eläintukien valvonta ja alkuperäisrotusopimukset. Kotieläintiloille tehtävillä tarkastuskäynneillä varmistetaan, että eläinrekisterissä olevat tiedot vastaavat kotieläintilan todellista tilannetta. Tammi syynää työkseen myös niitä kuuluisia nautojen ja lampaiden EU-korvamerkkejä.

– EU-jäsenyyden alussa korvamerkkejä ja tietojen kirjaamista vastustettiin, mutta onhan eläimiä yksilöity ja tietoja niistä kerätty maatiloilla yli sadan vuoden ajan. EU:n myötä tiedot eläimistä, niiden hallinnasta ja sijainnista syntymästä teurastukseen vain koottiin kaikilta tiloilta keskitettyyn rekisteriin, jota käytettiin tukien perusteena, hän huomauttaa.

Valtio suitsi ylituotantoa

Rauno Tammi vietti lapsuutensa Hämeessä, mutta asuttuaan Jyväskylässä vuodesta 1976 lähtien hän kokee olevansa keskisuomalainen. Hän opiskeli maatalousalaa ensin Tarvaalan maatalousoppilaitoksessa ja sitten Hyvinkään maatalousopistossa, ja aloitti työt vastavalmistuneena agrologina vuonna 1984 silloisessa Keski-Suomen maatalouspiirin maataloustoimistossa.

Nuoren tarkastajan työpöydän täyttivät maatilojen kanssa tehtävät tuotannonohjaussopimukset ja kuntien maataloustoimistoihin suuntautuneet hallinnolliset tarkastukset. Myös maatiloille tehtiin tarkastuksia, jos oli syytä epäillä, että tila ei noudattanut tehtyjä sopimuksia.

– Ylituotantoa rajoitettiin lupa- ja kiintiöjärjestelmällä, joka koski ensin kanoja ja sikoja, ja myöhemmin myös naudan ja maidonlihantuotantoa. Ennen EU-jäsenyyttä rajoituspolitiikkaan kuului myös pellonraivausmaksut, ja peltoalaa pyrittiin pienentämään myös tukemalla pellon metsitystä, Tammi muistelee.

Kuriositeettina mainittakoon, että uran alkuaikoina tarkastaja kuljetettiin tarkastuskohteeseen ammattikuljettajan ajamalla valtion virka-autolla. Sittemmin autonkuljettajasta ja virka-autosta luovuttiin ja tarkastajat tarttuvat itse rattiin: ensin he kulkivat maatiloilla omalla autolla, ja nykyään pääsääntöisesti valtion virka-autolla.

EU muutti tukijärjestelmää paljon

Uransa suurimmaksi muutokseksi Tammi nimeää vuonna 1995 alkaneen EU-jäsenyyden. Sen myötä tukipolitiikka uudistettiin ja maatiloilta loppuivat monet rajoitukset, esimerkiksi eläinmääriin liittyvät luvat ja pellonraivausmaksut. Se vaikutti merkittävästi myös hallinnon tehtäviin.

Jäsenyyden alussa Tammen työsarka oli nykyistä laajempi, sillä siihen kuuluivat kaikki valvontaan ja koko tukijärjestelmän neuvontaan liittyvät tehtävät. Vuosien varrella vaatimukset tarkastuksista ja tukiasioista ovat lisääntyneet, mikä on johtanut erikoistumiseen hallinnon sisällä.

– Ensimmäisinä EU-vuosina työ painottui tukijärjestelmän sisäänajoon. Sekä hallinnon että viljelijän näkökulmasta tukien haku oli alkuvuosina vaikeampaa, koska se tehtiin paperilla. Nyt haku on sähköinen ja siksi helpompaa, hän vertaa.

Jäsenyyden alkuaikoina valtion maatalousviranomaiset pitivät viljelijöille tukihausta koulutuksia, joihin osallistui satoja viljelijöitä lähes joka kunnassa. Nykyään viljelijätukikoulutuksia järjestävät enimmäkseen kuntien YT-alueet.

Tammi kertoo, että EU-jäsenyyden ensimmäisinä vuosina viljelijöille oli sudenkuoppana tehdä tukihaussa tietämättömyydestä johtuvia virheitä; niistä saattoi seurata tuen alentumista ja tukien suuriakin leikkauksia.

– Tänä päivänä seuraamuksia tulee lähinnä johtamis- ja jaksamisongelmien aiheuttamista laiminlyönneistä. Jonkin verran niitä tulee myös näkemyseroista tai siitä, että tukiehtoja ei tunneta – etenkin eläinten hyvinvointituen vaatimusten suhteen, Tammi miettii.

Valvonnasta tuli normaalia toimintaa

Maidontuotannon osalta EU-jäsenyys ei ollut kovin suuri muutos, koska myös unionissa oli käytössä maitokiintiö. Maitokiintiöistä luovuttiin vasta vuonna 2015.

Sen sijaan iso muutos oli valvonta, jonka EU toi uutena peruselementtinä maataloushallintoon. Ero entiseen oli suuri, sillä aiemmin tiloja oli tarkastettu lähinnä sopimusten rikkomisepäilyjen pohjalta. EU-aikana valvonta on osa järjestelmän normaalia toimintaa: se kohdennetaan satunnais- ja riskiotannalla, vaikka minkään ei epäillä olevan vialla.

– EU-jäsenyyden alkuvuosina viljelijöillä oli vähän liiankin kunnioittava asenne valvontakäynteihin: asunto saatettiin siivota, ottaa paremmat astiat kaapista ja tarjota kahvit salin puolelle, kun tarkastaja tuli käymään. Valvonta ei ole mitään poliisitutkintaa, ja myös viljelijöiden ennakkoluulot valvontaa kohtaan ovat pikkuhiljaa karisseet. Sen ymmärretään olevan osa maatalousyrittämiseen liittyvää toimintaa, Tammi toteaa.

Kotieläintalous ammattimaistuu yhä

Valtion aluehallintoa uudistettiin melko pian EU-jäsenyyden alettua, ja vuonna 1997 Tammen työpaikasta tuli Keski-Suomen työ- ja elinkeinokeskus. Reilun vuosikymmenen kuluttua organisaatiopyörä pyöri jälleen, ja vuoden 2010 alussa Tammi marssi töihin Keski-Suomen ELY-keskukseen. Viime vuodenvaihteessa työpaikan nimi vaihtui jälleen, ja on nyt Keski-Suomen elinvoimakeskus.

– Melkein jokaisessa organisaatiouudistuksessa sisäinen byrokratia on lisääntynyt, Tammi tiivistää.

Uransa aikana Tammi on nähnyt myös maatalouden rakennekehityksen läheltä: maatilojen määrä on vähentynyt ja tilojen koko kasvanut.

Hänen mukaansa keskisuomalaisilla viljelijöillä on aina ollut hyvät ja mutkattomat yhteydet hallintoon. Tammi toteaa, että kotieläintiloilla päätoimeentulo on useimmiten saatu maataloudesta, kun taas peltopuolella päätoimisia viljelijöitä on yhä vähemmän.

– Keski-Suomessa aika pieni osa eläintiloista on sellaisia, joilla on ulkopuolista työvoimaa, mutta tulevaisuudessa kehitys vie siihen suuntaan. Kotieläintaloudesta tulee yhä ammattimaisempaa yritystoimintaa, hän arvioi.

Edessä myös toinen elämänmuutos

Rauno Tammi ei ole laatinut erityisiä suunnitelmia eläkepäiviä varten, mutta arvelee matkustelun koti- ja ulkomailla jatkuvan. Aikaa irtoaa jatkossa aiempaa enemmän myös seurakunnan vapaaehtois- ja luottamustoimintaan, ja Uuraisilla sijaitseva kesämökki tarjoaa paljon vaihtoehtoja puuhasteluun.

Eläköitymisen lisäksi Tammen vuoteen osuu toinenkin suuri ja mukava elämänmuutos.

– Ensimmäisen lapsenlapsen syntymä kevään aikana tuo varmaan sisältöä eläkepäiviin, hän hymyilee.