Nurmista on moneksi!
03.03.2025 16:23Varsinais-Suomen pelloista yli 20 prosenttia on nurmipeitteen alla, mutta tiedätkö miksi? Nurmea tarvitaan kotieläinten rehuksi, mutta nurmiviljely on myös hyvä tapa pitää pellot kasvipeitteisenä ja sitä kautta parantaa maan kasvukuntoa, estää eroosiota, vähentää ravinnehuuhtoumia vesistöihin ja sitoa hiiltä.
Nurmen viljely edistää kestävän maanviljelyn tavoitteita ja siksi maatilat voivat saada nurmilohkoistaan EU:n maatalousrahoitusta. Tukitermeillä ilmaistuna nurmi voi olla esimerkiksi pysyvää nurmea, ehdollisuuteen kuuluvaa talviaikaista vähimmäismaanpeitettä, suojavyöhykettä tai ekojärjestelmätuen piiriin kuuluvaa nurmea: talviaikaista kasvipeitteisyyttä, luonnonhoitonurmea tai viherlannoitusnurmea – ja kaikilla niillä on oma tärkeä tehtävänsä.
Varsinais-Suomen ELY-keskuksen maaseutuyksikön kehittämisasiantuntija Mailis Savela kertoo, että nurmiasiat aiheuttavat viljelijöissä usein epätietoisuutta, joten avataanpa asiaa kunnolla.
Pysyvä nurmi
Peltolohko muuttuu automaattisesti pysyväksi nurmeksi, kun lohkolle on ilmoitettu tukihaussa kuutena vuotena peräkkäin heinä- tai nurmirehukasveja. Vuodesta 2025 alkaen pysyvää nurmea kerryttävät myös luonnonhoitopellot.
Jos pysyvän nurmen merkinnän saaneella lohkolla aletaan viljellä muita kasveja, ala lakkaa olemasta pysyvää nurmea. Nurmikasvuston uusiminen ei kuitenkaan pysäytä nurmivuosien kertymistä.
– Ainoastaan Natura-alueilla olevia pysyviä nurmia ei saa uusia muutoin, kuin erityisestä syystä. Natura-alueen pysyvän nurmen uusimisesta on oltava yhteydessä kunnan maaseutupalveluihin, Mailis Savela neuvoo.
Pysyviä nurmia seurataan valtakunnallisesti Euroopan komission vaatimuksesta. Vuonna 2018 pysyvää nurmea oli Suomen peltopinta-alasta 7,65 prosenttia, ja Suomi on sitoutunut säilyttämään pysyvien nurmien määrän samalla tasolla.
– Mikäli pysyvien nurmien määrä suhteessa laskisi valtakunnallisesti yli 5 prosenttia vuoden 2018 viitetasosta, otettaisi käyttöön ennallistamismenettely. Tällöin osa viljelijöistä saattaisi joutua palauttamaan peltopinta-alaa muusta viljelystä takaisin pysyvälle nurmelle. Pysyvän nurmen määrä on kuitenkin kasvanut joka vuosi, joten ennallistamismenettelyyn joutuminen on erittäin epätodennäköistä, Mailis Savela taustoittaa.
Viljelijät pystyvät tarkastamaan tilansa pysyvien nurmien määrän VIPU-palvelusta.
Ehdollisuuteen kuuluva vähimmäismaanpeite
Peltotukien saaminen edellyttää, että viljelijän on pidettävä 33 prosenttia peltojen ja pysyvien kasvien alasta kasvipeitteisenä lokakuun lopusta vuoden vaihteeseen asti. Kasvipeite voi olla nurmi, mutta pysyviä nurmia ei oteta huomioon tässä laskennassa.
– Ole siis tarkkana syysilmoituksen kanssa, jos suurin osa lohkoistasi on pysyvää nurmea. Jos tilalla on esimerkiksi pysyvää nurmea 10 hehtaaria ja yksi kahden hehtaarin viljalohko, viljalohkon pinta-alasta tulee pitää kasvipeitteisenä vähintään 33 prosenttia, eli 0,66 hehtaaria, Savela neuvoo.
Suojavyöhykkeet
Peltojen ja vesistöjen väliin perustettavat suojavyöhykkeet ovat pysyviä nurmikasvustoja, joiden avulla vähennetään vesistöihin kohdistuvaa maataloudesta aiheutuvaa kiintoaine- ja ravinnekuormitusta.
Suojavyöhykkeiden tavoitteena on ensisijaisesti edistää vesien suojelua ja ilmastonmuutokseen sopeutumista. Lisäksi suojavyöhykkeet ehkäisevät eroosiota sekä parantavat monimuotoisuutta.
Suojavyöhyke on ympäristösitoumuksen vapaaehtoinen lohkokohtainen toimi.
Ekojärjestelmätukeen kuuluvat nurmet
Ekojärjestelmänkin kautta voi saada tukea nurmen viljelyyn, jos nurmi on viherlannoitusnurmea, luonnonhoitonurmea tai talviaikaista kasvipeitteisyyttä.
Kun nurmi murskataan, se voi toimia viherlannoitteena. Viherlannoitus lisää eloperäisen aineksen määrää maassa ja tukee siten pieneliöstön toimintaa ja pellon monimuotoisuutta sekä parantaa maan kasvukuntoa.
Luonnonhoitonurmi voi olla esimerkiksi monivuotinen niittymäinen peltolohko, jolla ympäristönhoidollista merkitystä. Lohkolla voi myös laiduntaa tai kasvuston voi niittää rehuksi tai bioenergian raaka-aineeksi.
Ekojärjestelmätuki asettaa viherlannoitus- ja luonnonhoitonurmen siemenseoksille tiettyjä erityisvaatimuksia.
Talviaikainen kasvipeitteisyys tarkoittaa, että pelto on myös talvikauden ajan sängellä tai kasvipeitteisenä, esimerkiksi nurmella. Talviaikainen kasvipeitteisyys on hyvä keino suojella vesistöjä, sillä suurin osa peltomailta vesistöihin valuvasta kiintoaine- ja ravinnekuormituksesta syntyy kasvukauden ulkopuolella, kun maa on alttiina syksyn rankkasateiden ja kevään sulamisvesien aiheuttamalle pintavalunnalle.
Talviaikaisen kasvipeitteisyyden tukea voi hakea myös pysyville nurmille tietyin ehdoin.
– Jos haet talviaikaisen kasvipeitteisyyden tukea tilasi pysyvän nurmen lohkoille, et voi muokata näitä lohkoja 31.10.2024–1.5.2025. Jos haet talviaikaisen kasvipeitteisyyden tukea vain osalle tilasi pysyvän nurmen lohkoista, et voi muokata mitään tilasi pysyvän nurmen alaa 31.10.2024–15.4.2025 välisenä aikana. Tämä hankalasti ymmärrettävä sääntö poistuu onneksi tämän kevään jälkeen. Jatkossa siis riittää, että säilytät kyseessä olevan pysyvän nurmen alan muokkaamattomana 31.10.2024–1.5.2025, Savela kertoo.
