Maatalousluonnon monimuotoisuuden edistämiseen on monia keinoja

Miksi maatalousluonnon monimuotoisuus on heikentynyt?

Webinaarin alussa Janne Heliölä Suomen ympäristökeskuksesta avasi syitä maatalousluonnon monimuotoisuuden taantumalle. Syiksi mainittiin tuotantotapojen ja -suuntien muutokset, maisemarakenteen yksipuolistuminen sekä tärkeiden elinympäristöjen väheneminen. Kaikkiin yllä mainittuihin liittyy vahvasti karjan pidon sekä laiduntamisen väheneminen.

Niityt sekä luonnonlaitumet ovat vähentyneet huomattavasti Suomessa maatalouden rakennemuutoksen myötä. Näiden ylläpito olisi kuitenkin tärkeää, koska ne ovat monille eliölajeille tärkeitä elinympäristöjä ja parhaimmillaan lajistoltaan rikkaita. Myös Suomen luontopaneelin selvityksen ”Maatalousluonnon monimuotoisuutta edistävät ja heikentävät tekijät Suomessa” mukaan niityt ja laidunnus vaikuttavat positiivisesti maatalousluonnon monimuotoisuuteen, etenkin kasvi- ja lintulajien osalta. Selvityksen tuloksia esitteli webinaarissa Johan Ekroos Helsingin yliopistosta.

Maatalouden perinneympäristöt ovat uhanalaisimpia luontotyyppejä Suomessa. Eniten uhanalaisia lajeja löytyy maatalousalueilta, vaikka usein metsät ja niiden luonnonsuojelu hallitsevat uhanalaisuuskeskustelua. Yksi pääsyy lajien uhanalaistumiselle on niiden elinympäristöjen umpeenkasvu, joka johtuu alueiden käyttämättömyydestä, erityisesti laidunnuksen vähenemisestä.

Miten voisi tukea luonnon monimuotoisuutta omalla tilalla?

Janne Heliölä esitti monia ehdotuksia, millaisin käytännön keinoin voisi tukea eri eliöryhmien monimuotoisuutta maataloudessa. Esimerkiksi pientareiden leventäminen olisi hyödyllistä sekä maaperäeliöiden, kasvien, hyönteisten että lintujen kannalta (Tallenteella esiintyvä taulukko alla). Heliölä esitti myös tuloksia siitä, missä nämä toimenpiteet kannattaa tehdä. Esimerkiksi niittykaista hyödyttää eniten monimuotoisuutta etelään viettävässä rinteessä karkeilla kivennäismailla.

Monet toimet ovat monihyötyisiä, eli niistä hyötyvät monet eri eliöryhmät. Tehokkaimmin luonnon monimuotoisuuteen pystytään vaikuttamaan laiduntavien eläinten kotieläintiloilla, mutta myös kasvintuotantotiloille löytyy keinoja monimuotoisuuden tukemiseen. ProAgria Etelä-Suomen Auli Hirvonen muistutti omassa puheenvuorossaan yhteistyön tärkeydestä ja nosti esiin, että esimerkiksi sopimuslaiduntamisella voi laajentaa monimuotoistamisen mahdollisuuksia, vaikkei omalla tilalla olisi laiduntavia eläimiä. Myös asiantuntija-apua on mahdollista saada oman tilansa monimuotoisuuden kehittämiseen.

Monimuotoisuutta pystyy myös omatoimisesti mittaamaan ja kehittämään Hirvosen esittelemän 100 askelta maatilan luonnon monimuotoisuuteen –oppaan avulla. Opas sisältää motivaattoreiden ja neuvojen lisäksi leikkimielisen mittarin oman tilan monimuotoisuuden mittaamiselle. Lisäksi Hirvonen toivoi, että kaikki ymmärtäisivät oman maatilansa osana laajempaa kokonaisuutta, johon sisältyy muun muassa erilaisia ekologisia verkostoja, ekosysteemipalveluita, vesistöjä ja maisemarakenteita. On siis hyvä pitää mielessä, etteivät omat teot vaikuta vain ja ainoastaan oman tilan toimintaan vaan myös laajemmin ympäröivään luontoon ja maaseutumaisemaan.

Webinaarin aikana muistutettiin moneen otteeseen, että myös pellon ulkopuoliset alueet, kuten tilakeskukset, metsät, pellon ja metsän vaihettumisvyöhykkeet sekä pientareet ovat tärkeitä monimuotoisuuden vaalimisessa. Esimerkiksi pientareet tukevat muun muassa pölyttäjiä ja tuholaisten luontaisia vihollisia tarjoamalla ravintoa ja elintilaa.

Heliölä nosti luomutuotannon yhtenä hyvänä työkaluna maatalousluonnon monimuotoisuuden vaalimisessa ja muistutti, että kun laidunnus loppuu, luontoarvot kääntyvät laskuun. Luomutuotantoa puolsivat myös Ekroosin esittelemät Luontopaneelin selvityksen tulokset. Selvityksen mukaan luomutuotanto hyödyttää kaikkia tarkastelussa olleita eliöryhmiä sekä niiden monimuotoisuutta. Selvitykseen oli valittu tarkasteltaviksi eliöryhmiksi kasvit, mesipistiäiset, perhoset, linnut sekä lierot.

Myös rikkakasvit nousivat esille monimuotoisuuden ylläpidossa. Monet rikkakasveiksi luokitellut lajit ovat muulle lajistolle tärkeitä ravinnon lähteitä. Toisaalta rikkakasvit voivat heikentää tuotantokasvien satotasoja, mikä vaikuttaa osaltaan tuotannon kannattavuuteen ja ymmärrettävästi myös viljelijän päätöksiin.

Monimuotoisuuden vaalimisessa tulee ajoittain vastaan ristiriitaisia pohdintoja, mutta suuri osa monimuotoisuutta edistävistä toimista vaikuttaa positiivisesti myös tuotannon kannattavuuteen. Tästä esimerkkejä webinaarissa kertoi Sakari Raiskio Jokioisilta. Raiskio perheineen viljelee Laurilan tilaa, jonka tuotantosuuntana on kasvintuotanto integroidun kasvinsuojelun (IPM)-periaatteita noudattaen. Tilalla pyritään tukemaan monimuotoisuutta muun muassa monipuolisilla kasvivalinnoilla ja viljelykierroilla. Näistä hyötyvät muun muassa hyötyhyönteiset sekä maan kasvukunto ja sitä myöten lopulta myös viljelijän kukkaro.

Pölyttäjät huomioidaan Laurilan tilalla monipuolisin viljelykasvivalinnoin. Tilalla on viljelyssä muun muassa kuminaa, hunajakukkaa ja puna-apilaa, jotka ovat kaikki pölyttäjien mieleen. Tilalla pyritään huolehtimaan koko kasvukauden kestävästä kukkajatkumosta, jotta pölyttäjille riittää ravintoa keväästä syksyyn.

Webinaarin lopussa päästiin ihastelemaan Miten maatalous edistää luonnon monimuotoisuutta? – valokuvakampanjan antia. Osaamista ja kiinnostusta monimuotoisuuden tukemiseen löytyy monilta maatalouden toimijoilta. On tärkeää jakaa tietoa monimuotoisuuden monista hyödyistä, jotta yhä useampi toimija, myös maatalousalan ulkopuolelta, pystyy ymmärtämään niiden merkityksen.

Älkäämme unohtako jatkuvasti kehittyvässä maailmassa, että perinteiset maatalousympäristöt turvaavat monien lajien olemassaolon ja tukevat luonnon prosessien toimivuutta. Tarkempaa tietoa maatalousluonnon monimuotoisuuden tukemisen keinoista löydät 21.1.2026 webinaarin tallenteelta.

Sara Määttä