Viljelijän hyvinvointi on tärkeä osa huoltovarmuutta 

Viime vuodet ovat olleet taloudellisesti vaikeita suomalaiselle maanviljelijälle. Vuonna 2021 kylvöjä haittasivat sateet ja kasvukausi oli kuuma ja kuiva. Tämän vuoksi sato jäi pieneksi. Samaan aikaan tuotantopanosten hinnat kasvoivat voimakkaasti, mikä johtui esimerkiksi maakaasun hinnan noususta. Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan helmikuussa 2022 kaksin- tai jopa kolminkertaisti lannoitteiden hintoja edellisvuodesta, kun pakotteiden takia lannoitteiden tuonti väheni merkittävästi. Myös polttoöljy kallistui sodan seurauksena. Yhdysvaltain ja Israelin helmikuun lopussa aloittama sota Irania vastaan nosti jälleen hintoja, koska sodan seurauksena Iran sulki Hormuzinsalmen, jonka kautta kulkee viidennes maailman öljystä ja merkittävä määrä lannoitteita.  

Maailmanpolitiikan epävakaisuus on väistämättä vaikuttanut kotimaiseenkin ruuantuotantoon ja heikentänyt maatilojen kannattavuutta. Epävakaat taloudelliset näkymät lisäävät maanviljelijöiden kuormitusta. Luken tekemän kyselyn mukaan suomalaisen maidontuotannon jatkuvuus riippuu viljelijöistä: jaksavatko nykyiset maidontuottajat ja toisaalta, onko tiloille tulossa jatkajia. Uusien viljelijöiden innostaminen alalle on haastavaa, kun kuluneet neljä vuotta ovat näyttäneet, että sääolosuhteiden ja EU-politiikan lisäksi myös naapurimaan sodankäynti on tullut vaikeuttamaan kotimaista maanviljelyä.  

Maidontuotannon turvaaminen on osa huoltovarmuutta, joten maatalousyrittäjien hyvinvointi koskettaa koko yhteiskuntaa. Olisi myös huolehdittava siitä, että nuoret näkisivät maitotilayrittämisen mahdollisuutena ja merkityksellisenä työnä. 

Kasvintuotantoa harjoittavista tiloista monet vähensivät menneellä kasvukaudella lannoitteiden käyttöä ja pienensivät viljelyalaa. Näin pyrittiin sopeutumaan tilanteeseen, jossa tuotantopanokset olivat kalliita. Keväällä 20 prosenttia MTK:n ja SLC:n kyselyyn vastanneista viljelijöistä arveli tarvitsevansa lisärahoitusta, jotta selviäisi nousseista kustannuksista. Myös kasvinviljelytilojen kohdalla tullaan tilanteeseen, jossa tulevaisuuden usko alkaa olla koetuksella. Riittääkö nykyviljelijöiden motivaatio, kun talous sakkaa ja tuotantoa täytyy supistaa olosuhteiden pakosta? Kuinka houkutella uusia yrittäjiä alalle, jonka kannattavuus on niin heikkoa, ettei tehdystä työstä saa palkkaa? 

Maailmanpolitiikkaan ei voi vaikuttaa, mutta entä oma jaksaminen? Voisiko työkuormaa hallita verkostoitumalla naapuritilojen kanssa ja tekemällä yhteistyötä työhuippujen aikana? Tällä tavalla voisi löytyä myös uusia tapoja viljellä – esimerkiksi kasvinviljelytila voisi viljellä karjatilalle nurmea, mikä parantaisi maan kasvukuntoa viljojen välissä – ja saada tuotantoa kannattavammaksi. Tämä taas lisäisi työn mielekkyyttä.  

Olisiko mahdollista hyödyntää lisälomitusta, jos oma jaksaminen on koetuksella? Entä vertaistuki? Viljelijän työ on yksinäistä ja vapaa-aikaa on rajallisesti, jolloin mahdollisuudet kohdata muita viljelijöitä ovat vähäiset. Moni kamppailee kuitenkin samojen jaksamishuolien kanssa ja niihin liittyviä ajatuksia voi jakaa puhelimitse työn lomassa. Verkostoituminen voi olla myös tätä: kokemusten jakamista toisten viljelijöiden kanssa. 

Maataloustyö on fyysisesti raskasta, joten keho tarvitsee riittävästi lepoa palautumaan päivän rasituksista. Kun illalla menee töissä myöhään ja aamulla pitää nousta aikaisin, yöunet jäävät toistuvasti liian lyhyiksi. On tiloja, joilla tämä on ratkaistu niin, että viljelijäpariskunta tekee vuoron perään iltatarkastukset ja aamunavettavuorot. Eräs tila palkkasi osa-aikaisen työntekijän tekemään silloin tällöin iltatarkastuksia, että viljelijä pääsi ajoissa nukkumaan.  

Mielen hyvinvoinnin ja levon lisäksi on tärkeä huolehtia fyysisestä kunnosta. Se ei tarkoita maratonien juoksemista, vaan jo vähäiselläkin liikunnan lisäämisellä on positiivisia vaikutuksia. Säännöllinen liikunta parantaa paitsi työkykyä ja vähentää tuki- ja liikuntaelinvaivoja, se vahvistaa myös henkistä jaksamista. 

Taru Vänskä ja Aura Kässi-Sekki