Elinikäisestä oppimisesta jatkuvaan oppimiseen

Maailma on jatkuvassa muutoksessa. Teknologian kehitys vaikuttaa työtehtäviin ja osaamiseen, mitä työelämässä ja ylipäätään elämässä tarvitaan. Valtioneuvoston raportin (2020) mukaan osaaminen on paras turva työn, teknologian ja maailman muutoksissa. Muutokset lisäävät tarvetta uudenlaiselle osaamiselle, joustaville koulutusratkaisuille ja osaamisen päivittämiselle.

Jatkuva oppiminen on syntynyt 2020-luvulla korvaamaan elinikäisen oppimisen politiikka. Jatkuva oppiminen pitää sisällään lupaukset merkityksellisestä elämästä, joka pelkistyy tarkoittamaan työmarkkinoiden vaatimaa oman osaamisensa päivittämistä.

1960-luvulla elinikäisen oppimisen politiikkaa alettiin perustella yhteiskunnallisilla muutoksilla sekä tarpeella ehkäistä yksilöiden vieraantumista yhteiskunnasta, edistää työmarkkinoiden toimivuutta ja talouskasvua sekä vahvistaa yksilön identiteettiä (Kinnari, 2020; Nicoll & Fejes, 2008).

Kinnari ym. 2022 kuvailee elinikäisen oppimisen politiikan kehitystä vuosikymmenten varrella. 1970-luvulla elinikäisessä oppimisessa korostui humanistinen näkökulma. Teknologia kehittyi nopeasti, ja yhteiskunnan tehtävänä nähtiin ihmisten tukeminen tässä muutoksessa.

1980- ja 1990-luvuilla näkökulma muuttui talous- ja kilpailukykypainotteisemmaksi. Ihmisten osaaminen ja jatkuva oppiminen alettiin nähdä tärkeinä kilpailukyvyn lähteinä. Samalla vastuu oman osaamisen ylläpitämisestä ja kehittämisestä siirtyi yhä enemmän yksilölle.

2000-luvun alussa elinikäisen oppimisen ajatteluun nousi niin sanottu ”pehmeän talouden” näkökulma. Siinä taloudellisten tavoitteiden rinnalla painotettiin muun muassa inkluusiota, oikeudenmukaisuutta, sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja sosiaalisen pääoman merkitystä.

2000-luvun puolivälistä lähtien elinikäisen oppimisen politiikassa on puolestaan vahvistunut yrittäjämäinen ajattelu. Yksilön odotetaan kehittävän osaamistaan jatkuvasti pysyäkseen mukana työelämän ja yhteiskunnan muutoksissa sekä säilyttääkseen kilpailuasemansa. Tietojen ja taitojen lisäksi korostuvat asenne ja henkilökohtaiset valmiudet, kuten tunneäly, sosiaalinen osaaminen ja riskinottokyky. Oma-aloitteisuudesta ja vastuusta oman osaamisen kehittämisestä on näin tullut keskeinen osa elinikäisen oppimisen ajattelua. (Kinnari ym., 2022)

Valtioneuvoston (2020) raportin mukaan jatkuva oppiminen on ihmisen koko elämänkaaren aikana tapahtuvaa osaamisen kehittymistä ja kehittämistä. Se on sekä tavoitteellista ja eri tavoin organisoitua oppimista, että arkielämän kokemusten kautta karttuvaa osaamista.

Raportissa tuodaan myös esille valtakunnan tasolla jatkuvan oppimisen visio ja tavoitteet. Tavoitteena on muun muassa työikäisen väestön osaamistason, työllisyysasteen ja työvoiman koulutustason nostaminen. Lisäksi tavoitteena on, että jokaisella olisi mahdollisuus uudistaa osaamistaan ennakoivasti ja organisaatioilla olisi osaavaa työvoimaa, joka tukee kilpailukykyä ja hyvinvointia. Nämä tapahtuvat muun muassa oppimisen vahvempana integroitumisena työelämään, osaamisen tunnistamisella ja tunnustamisella, jatkuvan oppimisen palvelujärjestelmän luomisella, lisäämällä työelämän tarpeisiin vastaavaa lyhytkestoista, räätälöityä koulutustarjontaa ja jatkuvan oppisen saavutettavuuden varmistamisella.

Euroopan unionin osarahoittamassa Oppiva Luva – Luonnonvara-alan verkosto jatkuvan oppimisen tukena -hankkeessa yhdeksän luonnonvara-alan ammattikorkeakoulua pyrkii tunnistamaan alansa osaamistarpeet, vertaamaan niitä olemassa olevaan koulutustarjontaan ja löytämään koulutuksista kehittämiskohteita, niin että jatkossa pystytään valtakunnan jatkuvan oppimisen tavoitteiden mukaisesti yhä paremmin rakentamaan koulutustarjonta työelämän tarpeiden mukaisesti.

Lähteet:

Kinnari, H. (2020). Elinikäinen oppiminen ihmistä määrittämässä. Genealoginen analyysi EU:n, OECD:n ja UNESCOn politiikasta. Akateeminen väitöskirja. Jyväskylä: Suomen kasvatustieteellinen seura. Elinikäinen oppiminen ihmistä määrittämässä: genealoginen analyysi EU:n, OECD:n ja UNESCOn politiikasta :: JYX

Kinnari, H., Laalo, H., & Silvennoinen, H. (2022). ”Kohti merkityksellistä elämää” – jatkuva oppiminen tulevaisuuden hallintana. Teoksessa S. Lemmetty & K. Collin (toim.), Jatkuva oppiminen ja aikuispedagogiikka työssä (s. 56–87). Jyväskylän yliopisto. https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-9443-3

Nicoll, K. & Fejes, A. (2008). Mobilizing Foucault in studies of lifelong learning. Teoksessa K. Nicoll & A. Fejes (toim.) Foucault and Lifelong Learning. Governing the Subject. London: Routledge, 1–19. Mobilizing Foucault in studies of lifelong learning | 7 | Foucault and

Oppiva Luva – Luonnonvara-alan verkosto jatkuvan oppimisen tukena -hankkeessa

Seinäjoen ammattikorkeakoulu (SEAMK). (i.a). Oppiva Luva – Luonnonvara-alan verkosto jatkuvan oppimisen tukena. https://projektit.seamk.fi/kestavat-ruokaratkaisut/oppiva-luva-luonnonvara-alan-verkosto-jatkuvan-oppimisen-tukena/

Valtioneuvosto. (2020). Osaaminen turvaa tulevaisuuden: Jatkuvan oppimisen parlamentaarisen uudistuksen linjaukset (Valtioneuvoston julkaisuja 2020:38). https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-610-5

Minna Palos (projektiasiantuntija, Hämeen ammattikorkeakoulu), Elise Stenroos (koulutuspäällikkö, Hämeen ammattikorkeakoulu), Marjastiina Teixeira (projektipäällikkö, Seinäjoen ammattikorkeakoulu), Anu Katila (koulutuspäällikkö, Seinäjoen ammattikorkeakoulu), Marjo Latva-Kyyny (lehtori, Seinäjoen ammattikorkeakoulu), sekä Kirsi Itkonen (lehtori, Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu).