Mitä hevonen tarvitsee – ja voiko teknologia auttaa meitä näkemään sen paremmin?

Elokuussa hevosten hyvinvoinnin, käyttäytymisen ja koulutuksen tutkijoita ja asiantuntijoita kokoontui Tanskan Billundiin International Society for Equitation Science -konferenssiin. Tämän vuoden teema The Nature of Horses palautti keskustelun hyvin perustavanlaatuisen kysymyksen äärelle: mitä hevonen oikeastaan tarvitsee voidakseen hyvin – ja osaammeko mitata oikeita asioita?

Kysymys on erittäin ajankohtainen myös KPAlkiot-hankkeessa. Hankkeessa etsitään keinoja hyödyntää teknologiaa hevosten hyvinvoinnin seurannassa. Tavoitteena ei ole kerätä dataa vain datan vuoksi, vaan löytää sellaisia asioita, joiden jatkuva seuraaminen voisi auttaa tunnistamaan hyvinvoinnissa tapahtuvia muutoksia nykyistä aikaisemmin. Hankkeessa on tunnistettu esimerkiksi uni, liikkuminen, ontuminen ja talliympäristön olosuhteet mahdollisina teknologisen seurannan kohteina.

Samoihin teemoihin kytkeytyviä ratkaisuja Tanskassa esiteltiin. Tutkimuksissa hevosille kiinnitettyjen aktiivisuusantureiden avulla seurattiin esimerkiksi syömiseen ja lepäämiseen käytettyä aikaa. Videoista puolestaan tunnistettiin konenäön avulla liikkumisen piirteitä, ja tekoälyä opetettiin tunnistamaan käyttäytymistä ja ilmeitä, jotka voivat kertoa väsymyksestä, tai epämukavuudesta.

Teknologian mahdollisuudet ovat valtavat, mutta konferenssista jäi vahvasti mieleen myös toinen puoli: ensin täytyy tietää, mitä kannattaa mitata.

Jos tekoäly opetetaan tunnistamaan hevosen tunnetilaa, jonkun on ensin pystyttävä riittävän luotettavasti kertomaan tekoälylle, miltä positiivinen, neutraali tai negatiivinen tunnetila näyttää. Yhdessä konferenssissa esitetyssä tutkimuksessa asiantuntijat olivat hyvin yksimielisiä negatiivisista tunnetiloista, mutta neutraalien tilanteiden tulkinta oli jo huomattavasti vaikeampaa. Tämä on tärkeä muistutus myös käytännön kehittämistyössä: hyväkään anturi, tai algoritmi ei vielä itsessään ole hyvinvointimittari.

Hyvä pitoympäristö on muutakin kuin neliömetrejä

Konferenssissa puhuttiin paljon myös hevosten pitoympäristöstä. Erityisen kiinnostavaa oli saada vahvistusta sille, mitä Kpedun opetustalleillakin on havaittu; ulkoilualueen pinta-ala ei yksin kerro siitä, kuinka hyvin ympäristö palvelee hevosta.

Hevoset käyttävät ympäristön vaihtelevasti eri tarkoituksiin, jos niille tarjotaan siihen mahdollisuus. Ruokintapaikat, puut, suojat, hiekkapohjaiset alueet ja muut rakenteet voivat antaa mahdollisuuden valita, missä syödään, levätään, liikutaan, tai oleskellaan. Mitä monipuolisempi ympäristö oli, sitä selvemmin hevoset käyttivät sen eri osia erilaisiin toimintoihin. Teknologia auttaa meitä havaitsemaan, miten vaikkapa sää, tai muutokset laumassa vaikuttavat hevosten normaaliin alueiden hyödyntämiseen ja siten ennakoimaan paremmin.

Ajatus oli, että tilan tulisi tarjota hevoselle mahdollisuuksia tehdä asioita.

Samaa ajatusta käsiteltiin konferenssissa laajemminkin. Hevonen on kehittynyt liikkumaan ja etsimään samalla ravintoa pitkän ajan kuluessa, sekä elämään sosiaalisessa ympäristössä. Hyvinvoinnin arvioinnissa pitäisikin kysyä paitsi sitä, näkyykö hevosessa ongelmia, myös sitä, tarjoaako sen ympäristö mahdollisuuksia toteuttaa sille merkityksellistä käyttäytymistä.

Suomalaista tutkimusta kansainväliselle yleisölle

Matkaan kuului tällä kertaa myös oma 15 minuutin suullinen esitykseni. Esityksessäni käsittelin ympäristön ja käyttötavan vaikutuksia hevosen hyvinvointiin. Esitys oli osa konferenssin Housing, Management and Welfare -teemaa.

Hankkeeseemme liittyvää keskustelua käytiin konferenssin tauoilla ja vapaan keskustelun tilaisuuksissa. Erityisesti hankkeessa toteutettavan juodun veden määrää mittaavan älyjuomakupin testaus kiinnosta ja siihen liittyvä raportointi voi olla hyvä toteuttaa kansainvälinen yleisö mielessä myös englanniksi.

Mitä tästä tuodaan Keski-Pohjanmaalle?

KPAlkiot-hankkeessa yksi tavoitteista on nimenomaan hakea oppia kansainvälisistä verkostoista ja tuoda sitä osaksi alueella tehtävää kehittämistyötä.

Tanskan matkalta mukaan tarttui sekä uusia kontakteja, että paljon ajatuksia siitä, millainen rooli teknologialla voi tulevaisuudessa olla hevosten hyvinvoinnin seurannassa. Ehkä tärkein niistä on lopulta varsin yksinkertainen: Parhaimmillaan teknologia auttaa meitä näkemään paljon enemmän, kunhan kerromme sille selvästi, mitä nähdä.

Essi Wallenius