Monimuotoisuuden juhlaa - Kolme päivää kosteikkokarnevaaleja Pohjois-Savossa

Kosteikkojen kanssa eri puolilla Suomea työskentelevät ideoivat menneenä keväänä kansallisen Kosteikkokarnevaalien tapahtumaketjun. Savonian vetämä Vamos-hanke yhteistyökumppaneineen innostui lähtemään mukaan ja niinpä toukokuisina päivinä paistateltiin auringossa niin Vieremän vetetyillä suoalueilla, Maaningan lintuvesikohteilla kuin myös Kiuruveden Toiviaisjärven maatalouden kosteikolla. Kohteissa vieraili kolmen karnevaalipäivän aikana ilahduttavat 150 osallistujaa, joista noin kolmannes oli lapsia ja nuoria.

Soiden vettäminen hyödyntää ympäristöä kustannustehokkaasti

Soiden vettämisen teemapäivä keräsi Vieremälle erityisesti metsäalan ammattilaisia. Juuri valmistuneella Nissilän Hirvisuon vettämiskohteella vesi virtasi uutta johdeojaa myöten noin 60 vuotta sitten metsäojitusten myötä kuivuneelle, pääosin avoimelle 10 hehtaarin laajuiselle suoalueelle. Suunnittelusta vastannut Metsäkeskuksen Juha Jämsén kertoi toteutukseen kuuluneen johdeojan kaivun lisäksi vain kaksi ojatukosta ja lyhyt pintavalli. Suunnittelu tehtiin mallinnuksen avulla, mukaillen suon aiempaa luontaista vesimäärää ja huomioiden suon valuma-alueen muuttuneisuuden. Suon eliöstön elpymisen kannalta sinne halutaan johtaa juuri sopiva määrä vettä. Käytännön toteutuksen tehnyt Veli Kamunen sanoi huomioineensa johdeojan kaivussa maaston valmiiksi pehmeimmät kohdat, metsäosan puuston säästämisen sekä veden ja linnunpoikasten liikkumamahdollisuudet uomasta suolle.

Hirvisuon vedenpintaa, poistuvan veden virtaamaa sekä veden ravinteita ja tummuutta seurataan Savonian, Metsäkeskuksen ja Syken yhteistyöllä Vamos-hankkeessa. Muutokset ovat hitaita, mutta jo nyt oli huomattavissa selkeä vedenpinnan nousu. Ajan myötä odotettavissa on vesistökuormituksen väheneminen vastaanottavaan Rotimo-järveen. Suon vettämisellä haetaan ojista irtoavan kiintoaineen ja vesiä tummentavan hiilen ja ravinteiden pidättämistä. Kasvillisuus ja linnusto voivat reagoida vettämiseen melko nopeasti ja myös niistä kerätään havaintoja talteen Vamos-hankkeessa.

Salahmin Saarisuolla vettäminen toteutettiin Heinäpuron kunnostushankkeessa kesällä 2025. Noin 10 hehtaarin kokoinen suo oli kuivattu aikoinaan metsätalouskäyttöön, joten sen ennallistaminen vaati laajaa ojien tukkimista. Silti työ oli nopea ja kustannustehokas, kertovat Pohjois-Savon luonnonsuojelupiirin Emma Mähönen ja maanomistaja Seppo Ronkainen.

Suon läheisyyteen on tulossa myös kosteikko, jonka suunnittelija Janne Turunen Kymppimetsä Oy:stä korosti luonnon monimuotoisuuden edistämisen tärkeyttä vesiensuojelun tavoitteisiin pyrkiessä. Kosteikkojen täyden potentiaalin hyödyntämisestä niin vesiensuojelun, linnuston, kasvillisuuden, hyönteisten kuin muunkin monimuotoisuuden ylläpitäjänä käytiin vilkasta keskustelua myös osallistujien kesken. Maanomistaja aikoo ripustaa lähialueiden metsiin monimuotoisuutta tukemaan myös sata linnunpönttöä ja sai työstään luonnon hyväksi aplodit osallistujilta.

Helteisen suopäivän antia pohdittiin vielä alkuillasta paikallisella koululla, syventäen tietoa valuma-aluetyöstä, paikkatietoaineistoista ja vesilinnuston haasteista. Lupaavaksi koettiin vettämisen kustannustehokkuus verrattuna odotettavissa oleviin monipuolisiin ympäristöhyötyihin. Keskusteluihin nousi muun muassa maanomistajien motivointi sopivilla rahoituksilla ja toteutuksen jouhevuudella sekä metsäosaajien ja suunnittelijoiden osaamisen lisääminen mahdollisimman vaikuttavien kohteiden aikaansaamiseksi. Ihmisten pohdiskellessa vettämisen mahdollisuuksia ja haasteita suokukka valmisteli kukintaansa ja linnut napostelivat herkkupalojaan yötä kohti viilenevillä vetetyillä soilla.

Avoimuudella ja allikoilla helpotusta vesilinnuston ahdinkoon

Toinen Kosteikkokarnevaalipäivä keskittyi vesilintuihin, joiden kannat ovat laskeneet Suomessa 1990-luvulta keskimäärin 50 %, vaihdellen lajeittain. Kuopion Maaningalla sijaitsee yksi sisävesien merkittävimmistä vesilintukeskittymistä, muun muassa Lapinjärvet ja Patalahti.

Lapinjärvien linnustoa on seurattu tarkkaan vuodesta 1985 lähtien Veli-Matti Väänäsen johdolla. Karnevaalivieraat tarkkailivat kaukoputkin kosteikkomaisen Pienen Lapinjärven elämää Väänäsen ja Metsähallituksen luontopalvelujen Ismo Laakson kertoessa linnustosta. Kuten muuallakin Suomessa, sotkien romahdus on ollut alueella totaalinen ja monet muut lajit, kuten nokikanat ovat taantuneet voimakkaasti. Tämän vuoden kevään kuivuus on haitannut linnustoa kuivien luhtien tarjotessa normaalia vähemmän ravintoa. Ilmaston muuttuessa erikoiset olosuhteet saattavat haitata linnustoa jatkossakin.

Toisaalta Lapinjärville 1990-luvulta lähtien tehdyt kunnostukset ovat osittain elvyttäneet linnustoa. Merkittävää on ollut Pienen Lapinjärven pesimäsaarekkeiden rakentaminen sekä rantojen avoimuuden lisääminen poistamalla puita ja pajukkoa juurineen. Näin alueesta on tehty vesi- ja rantalinnuille houkutteleva; petojen tähystely- ja kulkupaikkojen vähentyessä sopivia pesimä- ja ruokailupaikkoja löytyy niin vesiltä kuin rannoiltakin. Puustoa suositeltiin poistamaan ajoissa ennen sen muodostumista ihmisille maisemallisesti tärkeäksi.

Lapinjärven ranta-alueella tutustuttiin Helmi-ohjelmassa Elinvoimakeskuksen Roosa Pesosen ohjaamana keväällä 2026 rakennettuun allas- ja allikkoalueeseen. Alue tarjoaa vetisissä painanteissa pieniä vesieläimiä ja kasvillisuutta lintujen ravinnoksi. Varsinkin poikaset tarvitsevat pieniä vesiselkärangattomia ensimmäisinä viikkoinaan, mutta käytännössä niitä tarjoavat vetiset alueet ovat tehokkaan kuivatuksen myötä vähentyneet monilta rannoilta. Tämän kohteen toteutuksesta voidaan kiittää maatalousyritystä, joka luovutti heikkotuottoisen peltoalueen linnuston elinympäristöksi. Töyhtöhyypät huutelivat altailta terveisensä karnevaalivieraille kaulushaikaran puhallellessa ruovikko.

Asiantuntijat kertoivat myös laidunnuksen tukevan rantojen avoimutta ja tarjoavan lisäksi arvokasta ravintoa linnuille lantaläjissä lisääntyvien hyönteisten muodossa. Lintujen pesien sijainnin huomioivan laidunnuksen lisääminen niin Lapinjärvillä kuin muuallakin Suomessa tukisi vesilinnustoa. Tärkeässä roolissa Lapinjärven lintujen elinympäristön kehitykselle ovat olleet myös ne paikalliset viljelijät, jotka ovat jättäneet pesimiseen soveltuvia suojavyöhykkeitä ja huomioineet peltolinnustoa konetöissään. Parhaimmillaan maatalous voikin toimia vesilintujen elinympäristöjen edistäjänä.

Lapinjärvillä työ jatkuu sekä Helmi-ohjelmassa elinympäristökunnostuksina että Vamos-hankkeessa valuma-aluetyönä, tavoitteena vähentää välttävässä tilassa olevan vesistön kuormitusta maa- ja metsätalouden sekä muiden paikallisten toimijoiden yhteistyönä. Näin vesistön kasvillisuudelle, pohjaeläimistölle ja linnustolle pyritään turvaamaan hyvät elinmahdollisuudet. Maaningan lintuvesillä tehtyjen pitkäjänteisten kunnostusten vaikutusten seuranta on myös meneillään, että jatkossa voitaisiin osoittaa toimenpiteiden vaikutukset entistä paremmin. Julkaistua tietoa kunnostusten vaikutuksista Suomessa on vielä niukasti.

Patalahdella tarkasteltiin laajaa kunnostettua kosteikkoaluetta ja kuultiin Savo-Karjalan vesiensuojeluyhdistyksen Tiina Osmalan kertomana kosteikkolautoista, joiden avulla voidaan lisätä luonnon monimuotoisuutta ja parantaa veden laatua. Kosteikkolautat tarjoavat muun muassa pesimä- ja levähdyspaikkoja vesilinnuille. Yhdistys toteuttaa tämän vuoden loppuun saakka lauttojen rakennustalkoita eri puolilla Pohjois-Savoa ja Pohjois-Karjalaa. Lauttojen vaikutuksia ja niiden soveltuvuutta Suomen olosuhteisiin selvitetään osana Savo-Karjalan vedet ja valuma-alueet -hanketta vuoden 2028 loppuun saakka.

SOTKA levähdysaluehankkeen Veli-Matti Pekkarinen kertoi sorsalintujen pesäputkien rakentamisesta ja mahdollisuudesta perustaa vesilinnustukselta vapaita syyslevähdysalueita. Vesilinnuston yhtenä haasteena on liian aikainen pakomuutto, jonka laukaisee metsästyksen alkaessa häiriöttömien syyslevähdysalueiden puute. Pakomuuton alkaessa nuoret linnut eivät ole ehtineet riittävän vantteriksi ja aikuisten naaraiden vararavinnon kartuttaminen on kesken. Mitä paremmassa kunnossa vesilinnut lähtevät syysmuutolle, sitä tuottavampia ne ovat keväällä palatessaan lisääntymisalueilleen Suomessa. Levähdysalueilla linnut saavat rauhassa kerätä voimia muuttoa varten.

Osallistujien kesken keskusteltiin myös lintujen ruokinnalla houkuttelun ongelmista. Metsästäjät kertoivat tavanomaisen metsästyksen vähentyneen lintujen siirtyessä syksyisin yhä enemmän ruokinnoille. Haasteeksi nähdään ruokintojen mahdollistamat suuret saalismäärät, joita taantunut vesilintukanta ei kestäisi. Myös metsästäjien etuna olisi lintukantojen elpyminen ja tämän tavoitteen eteen kaivattiin yhteisiä ponnistuksia. Joku kiteytti asian lintukantojen kehitykseen ja kosteikkojen monimuotoisuuteen liittyen: ”Se mikä on vesilintujen etu, on myös ihmisen etu”. Patalahden telkät nyökyttelivät.

Lapset ja nuoret kosteikkoa tutkimassa

Kolmantena Kosteikkokarnevaalipäivänä suunnattiin Kiuruveden Toiviaisjärven puolitoistavuotiaalle Toivo-kosteikolle, jota ylläpitää aktiivinen järviyhdistys Toiviaisjärven seutu ry. Noin hehtaarin kosteikko on rakennettu osana valuma-aluehanketta järviyhdistyksen, Savonian, Metsäkeskuksen ja Savo-Karjalan vesiensuojeluyhdistyksen yhteistyönä. Erikoisuutena kosteikolla on altaaseen upotettu puupuhdistamo, jonka toimintaa järviyhdistyksen ja Savonian yhteisessä hankkeessa seurataan. Tavanomaisuudesta poikkeaa myös kosteikon ylläpidon ratkaisu: Paikallinen viljelijä vuokrasi kosteikon alueen järviyhdistykselle ylläpidettäväksi.

Karnevaaliaamuna kosteikon täytti vilkas puheensorina ja moneen suuntaan vipeltävät innokkaat tutkijat, kun Rytkyn kyläkoulu saapui paikalle. Vastassa oli järviyhdistyksen Jukka Väätäinen ja Raimo Väisänen, Savonian asiantuntijat ja Veli-Matti SOTKA levähdysaluehankkeesta. Koululaiset suuntasivat reippaina pienryhmissä tutustumaan järven kunnostukseen, kosteikon toimintaan ja vesilintujen elämään.

Ihastusta herätti kosteikolla liirailevat pörheän palleroiset telkänpoikaset. Niitten katselun kiikareilla moni nostikin päivän parhaaksi jutuksi. Kun veden äärelle kyykistyi, löytyi sieltä myös paljon muuta mielenkiintoista: kotiloita, vipeltäviä nuijapäitä ja muita hauskoja vesieläimiä. Koululaiset oppivat, että linnut viihtyvät tällaisissa paikoissa, kun ruokaa on paljon tarjolla: ”Parasta on, että on kaikenlaista elävää ja kaikenlaisia ankkoja, erilaisia lintuja.” Mukavia juttuja kotipihan linnuista ja muista eläimistä pääsi kuulemaan myös järjestäjät: ”Meillä on kotona linnunpönttö ja sieltä on tulossa poikaset”. Osa tiesi myös ennakkoon, että kosteikko puhdistaa vettä. Yksi oppilaista viihtyi erityisen hyvin kosteikon vesirajan lähellä ja tähän selvisikin syy oppilaan kertoessa, että hänestä tulee isona järvitutkija. Tuleva järvitutkija ja muut pienet kosteikkovierailijat saivat lopuksi suut makeaksi järviyhdistyksen herkullisesta pullapitkosta ja Olvin tarjoamista limuista.

Hieman myöhemmin kosteikolle saapui luokallinen Kiuruveden lukiolaisia biologian opettajansa Sari Tikkasen kanssa. Opiskelijat pääsivät ottamaan vesinäytteitä ja mittaamaan veden happipitoisuutta sekä miettimään kosteikon vaikutusta veden laatuun ja monimuotoisuuteen. Kosteikolla lukiolaisille kerrottiin myös asiantuntijoiden uratarinoita. Lukiolaisten kommentit vierailusta olivat positiivisia: Oli kiinnostavaa kuulla, miksi kosteikko on toteutettu. Tämäntyyppistä tietoa ei lukiolaisten mielestä ei saa helposti muualta. Tietenkin linnunpoikaset olivat ihania myös lukiolaisten mielestä. Myös opettajan mukaan kosteikkovierailu sopi hyvin lukion ensimmäisen vuoden biologian opintojen teemaan.

Alkuillasta kosteikolla tarjottiin vielä tietoiskuja aikuisille, kun Maaseutuverkoston Salla Ruuska haastatteli järviyhdistystä ja paikalla olevia asiantuntijoita. Myös maanomistaja ehti maatöiltä nokipannukahveille poikansa kanssa. Jukka ja Raimo kertoivat, että jo ensimmäisinä vuosina kosteikkoa on huollettu poistamalla talvella puustoa saarekkeilta ja huoltamalla patoja. Linnusto olikin ottanut huolletut saarekkeet mieluusti käyttöönsä. Järviyhdistys edistää myös muuta valuma-aluetyötä ja järven kunnostusta esimerkiksi hoitokalastuksella. Tavoitteena on parantaa Toiviaisjärven tilaa hiljalleen. Lopuksi kosteikolla puheensorina jatkui, kun sitä kierrettiin katsomassa pienryhmissä. Telkkäpoikueen lisäksi nähtiin vilahduksia sinisorsa- ja tavipoikueesta.

Yhteistyössä on voimaa

Pohjois-Savon kosteikkokarnevaalien kantaviksi teemoiksi nousi yhteistyö sekä luonnon monimuotoisuuden ja ihmistoiminnan yhteensovittaminen. Moni jakoikin ajatuksen, jossa monimuotoisuuden ylläpitämiseksi kunnostukset tulee toteuttaa ensisijaisesti lintujen ja muiden eliöiden näkökulmasta, ei ihmistoiminnan näkökulmasta.

Yhteistyökin kaipaa monimuotoisuutta eli maanomistajien, yritysten, tutkijoiden, kouluttajien, suunnittelijoiden, urakoitsijoiden ja monenlaisten paikallisyhteisöjen osallistumista. Lapset ja nuoret tuovat mukana raikkaita ajatuksia ja voivat innostua toimimaan ympäristön hyödyksi. Tärkeää on kokeilla moninaisia yhteistyön muotoja, joissa huomioidaan erilaisia osaamisia ja kiinnostuksen kohteita. Tähän yhteistyöhön Kosteikkokarnevaalit olivat hieno sysäys ja sen hedelmiä poimitaan jatkossa ihan varmasti. Toivoa tulevaisuuteen nähtiin sekä aikuisissa että lapsissa, vaikka elämme haasteiden aikaa: ”Tulevaisuus on täällä. Kuvaamme droonilla ennallistamiskohteessa toukokuun helteessä.”

Pohjois-Savon tapahtumien toteutuksesta vastasi Maaseuturahoituksella rahoitettu, Savonia-ammattikorkeakoulun luotsaama Monimuotoisuutta valuma-alueyhteistyöllä -hanke (Vamos-hanke). Ensimmäisen päivän toteutus tehtiin yhteistyössä Pohjois-Savon luonnonsuojelupiirin ja kolmas Toiviaisjärven seutu ry:n kanssa. Mukana toteutuksessa olivat lisäksi mm. SOTKA levähdysaluehanke, Suomen Metsäkeskus, Kymppimetsä Oy, Metsähallituksen luontopalvelut, Savo-Karjalan vesiensuojeluyhdistys ja Elinvoimakeskus/HELMI-ohjelma.

Teija Rantala, Vamos-hankkeen projektipäällikkö