Savitaulusta sähköiseen lomakkeeseen – byrokratia ei syntynyt digiajalla

”Miksi tämän pitää olla näin vaikeaa?”
Tuo kysymys ei ole syntynyt digiaikana. Sen on hyvin voinut esittää ihminen jo tuhansia vuosia sitten.

Kun nykyään tuskailemme sähköisten lomakkeiden, tunnistautumisen, liitteiden, salasanojen ja erilaisten viranomaispalvelujen kanssa, saattaa tuntua siltä, että byrokratia on yksi digitaalisen yhteiskunnan ikävistä sivutuotteista. Todellisuudessa tarina on paljon vanhempi.

Kirjoitustaito syntyi Mesopotamiassa yli 5 000 vuotta sitten. Yksi tärkeä syy kirjoittamisen kehittymiseen oli hallinto: piti kirjata ylös viljaa, karjaa, veroja, työvelvoitteita ja tavaroiden liikkeitä.
Toisin sanoen yksi kirjoitetun historian ensimmäisistä käyttötarkoituksista oli hyvin käytännöllinen: hallita asioita ja pitää niistä kirjaa.

Sumerilaisista savitauluista löytyy hallinnollisia merkintöjä, joissa ihmiset eivät näyttäydy vain numeroina ja tavaramäärinä. Lähteistä löytyy myös riitoja, valituksia ja tapauksia, joissa ihminen kokee tulleensa kohdelluksi väärin.

Yksi tunnettu esimerkki on Mesopotamiasta noin vuodelta 1750 eaa. peräisin oleva valitus, jossa henkilö moittii kauppiasta epäoikeudenmukaisesta toiminnasta. Asetelma kuulostaa hämmästyttävän tutulta: kansalainen kokee, ettei asia ole mennyt oikein ja yrittää saada päätöksen tai kohtelun korjatuksi.
Nykyään savitaulun tilalla on sähköinen lomake. Mutta peruskysymys on sama: ”Miten saan asiani hoidettua?”

Vuosituhansien aikana välineet ovat vaihtuneet. Savitaulujen jälkeen tulivat papyrukset, pergamentit, paperi, kirjoituskoneet ja painetut lomakkeet. Nyt asioita hoidetaan verkkopalveluissa ja mobiililaitteilla.
Teknologia on tehnyt monesta asiasta valtavan paljon helpompaa. Viranomaisasioita voi hoitaa kotisohvalta, tietoa löytyy sekunneissa ja parhaimmillaan palvelu toimii muutamalla klikkauksella.

Mutta samalla on syntynyt uudenlaisia kynnyksiä. Pitää tietää, mihin palveluun mennä.
Pitää osata tunnistautua. Pitää tietää, mikä lomake täytetään. Pitää löytää oikea tieto ja ymmärtää, mitä viranomainen kysyy. Joskus tarvitaan liite, joka pitää ensin hankkia toisesta palvelusta. Joskus pitää vaihtaa palvelusta toiseen. Ja jos jokin menee väärin, ei aina ole helppoa tietää, mistä apua saa.
Digitaalinen palvelu voi olla nopea ja tehokas – mutta vain silloin, kun käyttäjä pystyy käyttämään sitä.

Maaseudulla mahdollisuudet hyödyntää digitaalisia palveluja eivät ole kaikille yhdenvertaiset. Heikot verkkoyhteydet, vähäinen digituki ja palveluiden siirtyminen verkkoon voivat vaikeuttaa arkea erityisesti ikääntyneillä ja syrjäisemmillä alueilla asuvilla.

Jos yhteys ei toimi, laite on vanha tai käyttäjä ei osaa käyttää palvelua, sähköinen asiointi ei tunnu helpotukselta. Se voi tuntua uudelta portilta, joka pitäisi osata avata. Kun pankki, viranomainen, terveyspalvelu, kauppa tai muu palvelu on siirtynyt verkkoon, toimiva nettiyhteys ei ole enää pelkkä mukavuustekijä. Se on osa arjen perusinfrastruktuuria.
Kylien tietoliikenneyhteyksistä puhuttaessa ei oikeastaan puhuta vain tekniikasta.
Puhutaan osallisuudesta, yhdenvertaisuudesta ja mahdollisuudesta hoitaa omia asioita.

Siksi Tulevaisuuden kylä -hankkeessa tarkastellaan sekä yhteyksiä että digitaitoja.
Joensuun kylät ry:n toteuttamassa hankkeessa kartoitetaan Joensuun maaseutualueen tietoliikenneyhteyksien todellisen tilanne syksyllä julkaistavan kyselyn avulla. Asukkaiden kokemusten perusteella tunnistetaan katvealueita ja yhteysongelmia, joista koostetaan raportti viranomaisille, kunnalle ja teleoperaattoreille. Tavoitteena on vahvistaa maaseutualueiden mahdollisuuksia digitaalisten palveluiden käyttöön, etätyöhön ja turvalliseen arkeen.

Hankkeen aikana järjestetään kyläiltoja ja muita tilaisuuksia, joissa käsitellään esimerkiksi turvallista verkkoasiointia, digihuijausten tunnistamista, tekoälyn hyödyntämistä sekä tietoliikenneyhteyksien parantamista.
Hanke toteutetaan yhteistyössä kyläyhdistysten, muiden yhdistysten ja alueen asukkaiden kanssa.

Tulevaisuuden kylässä kannattaa pitää mielessä se ihminen, joka seisoi tuhansia vuosia sitten virkamiehen edessä ja mietti: ”Miten ihmeessä minä saan tämän asian hoidettua?”
Sama kysymys elää edelleen.

Minna Tuuva