Melkein kadonnutta mehiläistä suojelemassa

20.05.2024 10:56

Pohjoismainen tumma mehiläinen oli yleinen mehiläisrotu Suomessa kahden vuosisadan ajan 1700-luvulta lähtien. Vähitellen tumma mehiläinen sekoittui muihin mehiläisrotuihin. Näistä sekarotuisista mehiläisistä tuli ajan myötä niin vihaisia, että työskentely niiden kanssa kävi mahdottomaksi. Niinpä tumma mehiläinen korvattiin muilla mehiläisroduilla ja se hävisi miltei kokonaan 1960-luvulle tullessa.

Mehiläisten suojeluun herättiin vasta 1990-luvulla. Suomen Tumman Mehiläisen Hoitajat ry on vuonna 2017 perustettu yhdistys, joka tuo yhteen uhanalaisen rodun suojelusta kiinnostuneita mehiläishoitajia. Yksi yhdistyksen perustajista on puheenjohtaja Markku Pöyhönen, joka on hoitanut mehiläisiä jo 40 vuotta.

”Tumman mehiläisen suojelu on olennaista toiminnassamme. Mehiläisrotuja ei ole maailmassa kovin montaa, joten on tärkeää saada rotu säilymään”, Markku Pöyhönen kertoo.

Tumma mehiläinen eroaa muista roduista lähinnä mustalla värityksellään. Sen käyttäytyminen on muuten samanlaista kuin muiden mehiläisrotujen, mutta ne liikkuvat nopeammin kennostolla. Tyypillistä on, että kasaantuvat palloksi silloin, kun hoitaja nostavat kehää, jossa mehiläiset ovat.

Rahoitus auttaa tumman mehiläisen suojelussa

Aiemmin yhdistys on toiminut jäsenmaksujen avulla, mutta vuodesta 2023 yhdistys on saanut EU:n maatalous- ja maaseuturahoituksesta tukea mehiläisrodun suojeluun.

”Ilman rahoitusta toiminta oli vähän harrastusmaista, mutta rahoitus antoi aivan uutta vauhtia toimintaan”, Pöyhönen kiittää.
Yhdistys voi nyt suojella mehiläistä perustamalla asemia, joissa he voivat parittaa tummia mehiläisiä puhtaasti. Sopivan paikan löytäminen ei ole Pöyhösen mukaan aivan yksinkertaista.

”Ympärille vaaditaan 10 kilometrin alue, jolla ei ole mitään muita mehiläisiä. Nykyään tämä on Suomessa helpointa saaressa. Meillä on tähän tarkoitukseen kaksi saarta Turun suunnalla ja yksi Sipoon selällä.”
Tänä kesänä yhdistys alkaa tehdä arviointeja ja pitää kantakirjaa mehiläisistä. He pyrkivät jalostamaan mehiläistä siten, että se kestäisi paremmin sekä tauteja että talvia. Heidän tavoitteenaan on turvata rodun säilyvyys ja lisätä tummien mehiläisten määrää.

Mehiläisten suojelua yli maan rajojen

Vaikka yhdistys on vielä nuori, oppeja on imetty paljon muista maista, kuten Ruotsista, Norjasta ja Irlannista.

”Ruotsalaiset ovat edistäneet tummien mehiläisten suojelutyötä hyvin 30 vuoden ajan. Tämän vuoksi, ja koska olemme samalla leveysaseella, teemme ruotsalaisten kanssa yhteistyötä”, Markku Pöyhönen kertoo.

Ruotsista on saatu Suomeen tumman mehiläisen emoja, mikä on auttanut lajin suojelussa. Tummien mehiläisten määrän huvettua Suomeen jäi jäljelle vain yksi harvalukuinen kanta. Ruotsista tuotujen emojen myötä kantaan saatiin geneettistä monimuotoisuutta.

Mehiläishoitajien työ on tuottanut tulosta: nykyisin Suomessa on arviolta 150 tumman mehiläisen pesää. Yhdistyksessä on mukana yli 30 jäsentä, jotka työskentelevät lajin säilymisen eteen.
Kun Markku Pöyhöseltä kysyttiin, minkä pesän roolin hän itse valitsisi mehiläisenä, hänellä oli vastaus valmiina:

”Tuntien itseni ja tapani haahuilla, olisin tiedustelijamehiläinen, joka etsii uusia mesi- ja siitepölypaikkoja.”

Tätä et tiennyt mehiläisistä

1. Kuhnurit, eli koirasmehiläiset, kuolevat heti pariteltuaan naaraan kanssa. Niiden ainoa elämäntehtävä on lisääntyminen.
2. Mehiläistanssi on mehiläisten ainutlaatuinen tapa viestiä keskenään. Auringon noustua tiedustelijamehiläisten tehtävänä on löytää parhaat mesi- ja siitepölyapajat. Pesässä maistellaan tiedustelijoiden toimittamia näytteitä, joista valitaan paras. Hetken kuluttua 20 mehiläisen joukkio lähtee tarkastamaan apajan ja palattuaan ne tekevät tanssin, joka viestittää muille oikean suunnan. Tanssin myötä 400–500 mehiläistä lähtee samaan paikkaan keräämään mettä tai siitepölyä.
3. Mehiläiset tarvitsevat eri kukkien mettä tuottaakseen hunajaa. Aivan kuten ihmistenkin tulee huomioida ravinnon monipuolisuus, mehiläisetkään eivät saa kaikkia ravintoaineita vain yhdestä kasvista.