Maaseuturahoituksella tuetaan ympäristöä ja ilmastoa

EU:n maatalous- ja maaseuturahoitus ovat keskeisiä keinoja maatalouden vesiensuojelussa ja luonnon monimuotoisuuden ylläpitämisessä sekä kasvihuonekaasupäästöjen hillinnässä. Suomen CAP-suunnitelman tavoitteena on, että maatalouden typpi- ja, fosforitaseet laskevat, ammoniakkipäästöt sekä kasvihuonekaasupäästöt vähenevät ja hoidettujen perinnebiotooppien ja luonnonlaitumien osuus kasvaa.

Ympäristön tilaa parantavia toimia sisältyy useisiin CAP-suunnitelman toimenpiteisiin. Toimenpiteet lähtevät siitä, että maataloudessa kaikki osallistuvat vesiensuojeluun ja kasvihuonekaasupäästöjen hillintään ja luonnon monimuotoisuuden ylläpitämiseen. Viljelyn lakisääteiset vaatimukset ja maataloustukien perusehdot (ehdollisuus) ja edellyttävät hyvää viljelykäytäntöä ja pellon kasvukunnon säilyttämistä.

Vapaaehtoisilla toimilla, kuten ympäristösitoumuksilla ja ympäristösopimuksilla, voidaan laajentaa entisestään toimia ympäristön ja ilmaston hyväksi. Näillä edistetään maatalouden vesiensuojelua, kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä, sopeutumista muuttuvaan ilmastoon, maatalousluonnon- ja maisemanhoitoa ja alkuperäisrotujen kasvattamista. Investoinneilla ja yhteistyötoimilla voidaan myös lisätä energiatehokkuutta, kestävää tuotantotapaa ja maaseutualueiden ilmastokestävyyttä. Ilmastoyhteistyöhankkeessa lisätään esimerkiksi ilmastonmuutokseen liittyvää asiantuntemusta ja kansainvälistä ja yli sektorirajojen tapahtuvaa yhteistyötä.

Maaseudun asukkaat voivat ympäristö- ja ilmastohankkeiden avulla esimerkiksi parantaa vesistön tilaa tai kylätalon energiatehokkuutta. Hankkeilla voidaan esimeriksi luoda asukkaille, yhdistyksille ja yrittäjille ideoita ja virikkeitä uusista yhteistyö- ja liiketoimintamahdollisuuksista. Lisäksi koulutusta, neuvontaa ja tiedonvaihtoa on tarjolla ympäristö- ja ilmastoasioista.

Vesiensuojelulla ehkäistään vesistöjen rehevöitymistä

Vesiensuojelun toimenpiteillä pyritään ehkäisemään maataloudessa tarvittavien ravinteiden huuhtoutumista vesistöihin, jotta vesistöt eivät rehevöityisi.

Vesiensuojelu on huomioitu maatalouden vaatimuksissa ja tukien perusehdoissa. Perusehtoihin kuuluvat mm. talviaikainen kasvipeitteisyys ja suojakaistat pelloilla, jotka sijaitsevat vesistöjen lähellä. Kun pelto pidetään kasvipeitteisenä talven yli, kasvien juuret estävät ravinteiden ja maa-aineksen huuhtoutumista vesistöön. Hyvässä maassa eliöt viihtyvät ja ravinteet pysyvät paremmin tallessa, eikä epäorgaanisia lannoitteita tarvitse käyttää yhtä paljon kuin aiemmin. Talviaikainen kasvipeitteisyys myös sitoo hiiltä.

 

Ravinnekuormitusta vähennetään myös lannoiterajoituksilla. Rahoituksella tuetaan mm. orgaanisten lannoitteiden ja kierrätyslannoitteiden käyttöä. Esimerkiksi rahoituksella tuetaan lannan sijoittamista syvemmälle maahan pintalevityksen sijaan, jotta ravinteet saadaan paremmin kasvien käyttöön ja ne eivät huuhtoutuisi syys- ja kevätsateiden mukana vesistöihin. Fosforin huuhtoutuminen vesistöihin vähenee pintavalunnan vähetessä.

Ympäristösitoumusten merkitys maatalouden aiheuttaman ravinnekuormituksen vähentämisessä on merkittävä. Pientareet ja suojavyöhykkeet sekä talviaikainen kasvipeitteisyys vähentävät myös maan eroosiota.

Maatalouden ympäristökuormitus on Suomessa vähentynyt selvästi enemmän kuin OECD:ssä tai EU-maissa keskimäärin. Suomessa on vuodesta 1995 lähtien ollut käytössä EU:n osin rahoittama maatalouden ympäristötukijärjestelmä (nykyinen ympäristökorvausjärjestelmä). Vuodesta 2023 alkaen on ollut käytössä ekojärjestelmät. Maatalouden perusehtoihin kuuluvat mm. peltojen talviaikainen kasvipeitteisyys, jota on oltava pelloilla 30% peltojen pinta-alasta sekä suojakaistat pelloilla, jotka sijaitsevat vesistöjen lähellä. Viljelijät ovat vapaaehtoisin toimin sitoutuneet kasvipeitteisyyteen 82 % (vuosi 2023). Peltoalasta 91% on ympäristösitoumuksen piirissä (vuosi 2023).

Fosforitase on vähentynyt 80 prosenttia

Rahoituksella tavoitellaan fosforitaseen vähenemistä. Fosforitase, joka kuvaa kasvukauden jälkeen maahan jäävää fosforia, on vuoden 1995 jälkeen vähentynyt 80 prosenttia. Pitkäjänteisellä työllä maatalouden ravinnekuormitusta on saatu vähennettyä. Myös lainsäädännöllä rajoitetaan fosforin käyttöä (esim. fosforiasetus), joka velvoittaa kaikkia viljelijöitä.

Fosfori on ehtyvä ja kallistuva luonnonvara ja viljelijälle merkittävä panostus tuotantoon. Suomen karjataloudessa syntyvän lannan fosfori riittäisi tyydyttämään peltojen fosforitarpeen, mutta lantaa syntyy epätasaisesti eripuolilla Suomea. Parhaillaan kehitetään lannan prosessointia ja kuljetusta, jotta tätä orgaanista kierrätyslannoitetta saataisiin jaettua tasaisemmin koko maahan.

Vesistöihin huuhtoutuneiden ravinteiden kulkeutumista Itämereen vähennetään ja hidastetaan mm. rakentamalla ja hoitamalla kosteikkoja. Suomen länsirannikon maaperä on syvemmissä kerroksissa paikoin hyvin hapanta. Viljelykäytössä olevilla alueilla pohjaveden pinnan lasku johtaa siihen, että maaperässä olevat ravinteet voivat huuhtoutua vesistöihin. EU:n maaseuturahoituksella tuetaan viljelysmailla mm. säätösalaojitusta, jolla voidaan säädellä pohjaveden pintaa tarpeen mukaan.

Kasvihuonekaasupäästöjä vähennetään

Maataloudesta lähtöisin olevista kasvihuonekaasupäästöistä suurin osa syntyy turvemailla. Lisäksi maataloudesta lähtöisin olevia kasvihuonekaasupäästöjä syntyy lannan levityksessä, eläinten ruuansulatuksessa, kalkituksessa ja maatalouskoneista ja muusta energiankulutuksesta.

Maaperästä vapautuu kasvihuonekaasuja orgaanisen aineksen hajotessa. Tämä on suurinta turve- ja multamailla. Turvemaiden kasvihuonekaasupäästöjä hillitään mm. pitkäaikaisia nurmia edistävillä toimilla ja pohjaveden pintaa nostavilla toimilla, kuten säätösalaojituksella, joilla hidastetaan orgaanisen aineksen hajoamisprosessia. Lisäksi turvemaiden muuttamista kosteikoiksi tuetaan, ja uusien turvemaiden ja kivennäismaiden raivausta pyritään vähentämään mm. maatalouden perusehdoilla.

Lannanvarastoinnin ja -levityksen lainsäädännön rajoituksilla ja EU:n maaseuturahoituksen toimenpiteillä hillitään ilmastopäästöjä. Lantaa ei saa varastoida pellolla talvella, jotta hillitään ilmastopäästöjä ja ehkäistään ravinteiden huuhtoutumista vesistöihin. Lannan sijoittamista syvemmälle maahan tuetaan. Kun lietelanta sijoitetaan syvemmälle maahan pintalevityksen sijaan, päästöt vähenevät ja lietteen sisältämä typpi saadaan paremmin kasvien käyttöön.

Maatalous ylläpitää luonnon monimuotoisuutta

Maatalous ylläpitää avoimia maisemia ja niittyjä, jotka ovat monien uhanalaisten lajien ainoa elinympäristö. Myös kosteikot luovat elinympäristön monille eläin- ja kasvilajeille. Peltoalueilla ja niiden reunoilla elää monia maataloudesta hyötyviä lajeja, kuten pellolla ja reunametsissä pesiviä lintuja ja pientareiden kasvillisuudessa viihtyviä hyönteisiä.

Maatalouden luoma avoin elinympäristö merkittävä lajiston monimuotoisuutta lisäävä tekijä muutoin metsävaltaisessa maassamme. Perinneympäristöt eli perinnebiotoopit ovat vanhan maatalouden myötä syntyneitä niittyjä, ketoja ja laitumia. Lajirunsaus on niissä suuri, mutta niitä uhkaa umpeenkasvu, kun alueita ei enää käytetä entiseen tapaan.

Suomen CAP-suunnitelman tavoitteena on, että hoidettujen perinnebiotooppien eli perinneympäristöjen ja luonnonlaitumien osuus kasvaa. Rahoituksella tuetaan maatalouden perinneympäristöjen ja luonnonlaitumien kunnostamista ja hoitoa laiduntamalla tai niittämällä. Lehmien, lampaiden ja hevosten laidunnus on tärkeää työtä luonnon monimuotoisuuden ja maiseman hyväksi.

Pellot ovat tärkeitä elinympäristöjä linnuille ja hyönteisille

Maatalousympäristön monimuotoisuuden edistämiseksi sekä peltoalueille että peltojen ulkopuolisille maatalousalueille on erilaisia toimenpiteitä. Luonnonhoitopeltonurmet, monimuotoisuuspellot sekä talviaikaisen kasvipeitteisyyden edistäminen tarjoavat elinympäristöjä etenkin peltolinnuille ja peltoalueiden nisäkkäille. Myös maaperän eliöt viihtyvät paremmin talviaikaisen kasvipeitteen alla, ja ravinteet pysyvät paremmin tallessa.
Monimuotoisuuden ja maiseman hoitoon suunnatut ympäristösopimukset edistävät perinnebiotooppien, luonnonlaidunten sekä peltojen reuna-alueiden ja metsäsaarekkeiden suunnitelmallista hoitoa.
Myös kotimaisten alkuperäisrotujen kasvatusta ja perimän säilyttämistä sekä alkuperäisten viljelykasvien säilymistä tuetaan kansallisten geenivaraohjelmien tavoitteiden mukaisesti.

66% eläintiloista panostaa eläinten hyvinvointiin

Tuotantoeläinten hyvinvointiin liittyvä osaaminen, vähäiset eläintaudit sekä lääkkeiden käytön hallinta ovat suomalaisen maataloustuotannon vahvuuksia. Suomalaisen maataloustuotannon vahvuuksilla on myös korkeat vaatimukset. Tuotantoeläinten terveyden ja hyvinvoinnin vaatimukset lisäävät kustannuksia, mutta tukevat vastuullista tuotantoa ja siten tuotteiden korkeaa laatua. Nämä edellytykset myös mahdollistavat taloudellisen hyödyn – eläimet sairastavat vähemmän, kuolevat tauteihin harvemmin ja kasvavat paremmin.

Tuotantoeläinten terveyttä ja hyvinvointia parannetaan eläinten hyvinvointisitoumusten avulla. Eläinten hyvinvointisitoumus koostuu erilaisista eläinten hyvinvointia parantavista toimenpiteistä, jotka ylittävät lakisääteiset vaatimukset. Toimenpiteet voivat liittyä muun muassa eläinten tilojen parantamista, ulkoilun ja laiduntamisen järjestämistä sekä yleistä hyvinvoinnin edistämistä. Lisäksi eläinten hyvinvoinnin toteutumista seurataan hyvinvointimittarien avulla. Noin 66% eläintiloista panostaa eläinten hyvinvointiin enemmän kuin laki vaatii (vuosi 2023).

Eläinten hyvinvointia edistämällä pystytään vähentämään lääkkeiden käyttöä. Tällä ehkäistään mikrobilääkeresistenssiä. Riski uusien eläintautien leviämiseen kasvaa ilmastomuutoksen myötä. Aiemmin etelämpänä olleet taudit voivat levitä eläimiin ja jopa ihmisiin. Riittävän osaamisen, keinojen ja resurssien varmistaminen ennaltaehkäisyyn ja torjuntaan on tärkeää. Rahoituksen avulla tuetaan viljelijöiden koulutusta ja neuvontaaja maatalousinvestointeja. Myös kuluttajat arvostavat eläinten hyvinvointia.

Asukkaat ja yhteisöt mukana ilmasto- ja ympäristöhankkeissa

EU:n maaseuturahoitusta voivat hakea myös maaseudun asukkaat ja yhteisöt. Ympäristö- ja ilmastohankkeilla voidaan esimerkiksi parantaa vesistön tilaa tai kylätalon energiatehokkuutta. Hankkeilla voidaan esimeriksi luoda asukkaille, yhdistyksille ja yrittäjille ideoita uusista yhteistyö- ja liiketoimintamahdollisuuksista.

Ilmastoyhteistyöhankkeessa lisätään ilmastonmuutokseen liittyvää asiantuntemusta, riskien, sopeutumistarpeiden ja keinojen tunnistamista, kansainvälistä ja yli sektorirajojen tapahtuvaa yhteistyötä. Luonnonvarayhteistyöhankkeessa lisätään asiantuntemusta ja yli sektorirajojen tapahtuvaa yhteistyötä sekä luonnonvarojen että luonnon monimuotoisuuden osalta.

Investoinnit ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ja siihen sopeutumiseen tavoittelevat ilmastoneutraaliutta.  Näillä investoinneilla luodaan ja parannetaan maaseudun energia- ja resurssitehokkuutta sekä turvallisuutta.  Investoinnit luonnonvarojen kestävään hoitoon edistävät ja parantavat vesiensuojelun tilannetta. Investoinnit luonnon monimuotoisuuden edistämiseksi parantavat maaseudun maisemanhoitoa, kylämaisemien ja luonnon monimuotoisuutta sekä ekosysteemipalveluja. Tutustu tarkemmin ympäristö- ja ilmastohankkeiden rahoitukseen!