Käsityöperinne yhdistää sukupolvet saamelaisalueen sivukylissä

20.10.2026 14:09Lappi

Marianne Ketola on Sámi Duodjin tuore toiminnanohjaaja. Sámi Duodji on Suomen saamelaisten käsityöntekijöiden yhdistys, joka on perustettu Inarissa vuonna 1975. Yhdistys on etujärjestö, joka järjestää näyttelyitä, neuvontaa ja myyntitoimintaa.

Marianne hyppäsi rooliin muutama vuosi sitten, jatkaen pitkäaikaisen kehittäjän Aune Mustan kengissä. Työ on ollut Mariannelle mieluinen, ja hän on saanut siihen hyvin apuja ja neuvoja vanhemmilta tekijöiltä.

– Käsityö on semmoinen ala, että tulee enemmän arvostusta, mitä enemmän on ikää. Nuorena arvostan ihan ylitse kaiken vanhempia ihmisiä ja heidän taitojaan.

Perinne elää yhdessä tekemällä

Sámi Duodji –yhdistyksen yksi tärkeistä tehtävistä on kouluttaa uusia käsityön osaajia. Kurssit järjestetään yleensä Inarissa, Ivalossa tai muissa keskittymissä. Sivukylien asukkailta tulikin tämän vuoksi toive, että voisiko kursseja järjestää heillekin paikan päällä. Näin syntyi hanke Jutaava Duodji. Jutaava Duodji on suomeksi kulkeva tai vaeltava käsityö.

Hanke on ollut Mariannelle lähellä sydäntä, ja vastaanotto osallistujienkin puolesta on ollut erityisen lämmin.

– Syrjäkylien ihmiset pääsee kokoontumaan ja tekemään yhdessä. Sehän tuo sellaista iloa. Sinne tulee kaikenikäisiä, miehiä ja naisia. Osa on niitä taitavia, jotka tekee paljon kotona yksin, ja sitten siellä on niitä nuoria. Siellä taito siirtyy perinteisesti, niinkuin ennen on siirretty, mutta nyt vähän kurssimaisesti. Perinne jatkuu.

Käsityö opettaa vastuullisuutta

Käsityöperinteen siirtäminen saamelaisessa kulttuurissa on Mariannen mukaan tärkeää siksi, että saamelaisen kulttuurin keskiössä on luonnon kunnioittaminen. Mitään ei heitetä hukkaan esimerkiksi porosta tai kalasta. On tärkeää, että raaka-aineet osataan hyödyntää.

Esimerkiksi porotöihin parhaimpia ovat itsevalmistetut välineet ja vaatteet. Niitä ei voi tilata verkkokaupasta. Kursseilla opitaan myös korjaamaan vanhaa.

Ajatus muuttuu siitä, että tämä on rikki, että pitää hankkia uusi. Vaan se, että okei, tämä on mennyt rikki, että mitenhän mie korjaan tämän.

Saamelaisten käsitöiden tekeminen vie aikaa ja vaatii paljon taitoa. Marianne kertoo, että usein kursseilla ihmiset ymmärtävät käsitöiden arvon, kun pääsevät itse tekemään niitä. Itsetehtyä käsityötä pidetään ylpeydellä, ja siitä tulee juuri itselle mieluinen.

Duodji-kärpänen puraisee kurssilla

Mariannelle tähtihetkiä hankkeen ajalta on ollut nähdä kursseilla nuoria ihmisiä, jotka ovat innostuneet Duodjista. Marianne muistelee esimerkiksi yhtä nuorta miestä, joka innostui niin, että lähti opiskelemaan Duodjia saamelaisalueen koulutuskeskukseen innostuttuaan kurssilla. Suunniteli menevänsä, että oppisi tekemään kaiken, mutta ei ole vielä mennyt opiskelemaan. Uskon, että jää hänelle kursissa oppimiseen tämä koska ei kerkeä muitten töitten ohella käydä koulua.

– Silloin tuntee, että on onnistunut, että on saanut sitä duodji-kärpästä, että se on purrut.

Kursseille saa tulla ilman mitään osaamista tai taustaa saamelaisten käsitöiden parissa, ja ne ovat kaikille avoimia. Marianne on tavannut kursseilla paljon rohkeita ihmisiä, jotka hyppäävät ulos omalta mukavuusalueelta. Onnistumisen ilot jaetaan yhdessä.

– Kun ihmiset istahtaa tekemään yhdessä, niin se on aika rauhallista. Sillon se kiire katoaa ja sillon siellä vain tehdään.

Hankkeessa on järjestetty kurssien lisäksi käyntejä saamelaismuseo Siidaan. Perinteisen näyttelyn kiertämisen lisäksi, kävijät ovat saaneet nähdä museon arkistoista haluamiaan esineitä.

– Osallistujat ovat kirjoittaneet mulle etukäteen, että mitä he haluaa nähdä. Esimerkiksi siellä oli yksi porukka Vuotsosta ja he halus nähdä Vuotson lakkeja.

Mariannen mukaan parasta hankkeessa on ollut ihmiset kursseilla. Palaute on ollut todella hyvää ja vastaanotto innostunutta. Vaikka aina ei olisi yhteistä kieltäkään, kursseilla ymmärretään toisia ja Duodji yhdistää ihmiset.

– Se oli hieno hetki kun kuvattiin videota, en itse ymmärrä koltansaamea. Mutta se, että ne puhui sitä ja siellä naurettiin. Tuntui siltä, että ymmärsi, mutta vaikka mie en ymmärtänyt. Siinä näkyi myös se ilo. Se käsityön tekemisen ilo.

Leader auttoi hankkeen onnistumisessa

Marianne kertoo, ettei hän oli kirjoittajaihminen ja hankkeessa jännitti eniten maksuhakemuksen ja muutoshakemusten teko.

–Tuntui semmoiselta, että kun menee sinne sivuille, että mie en tajua, että mitä kysytään, että mitä ne hakee, tai mitä minun pitää tehdä.

Marianne oli hankkeen ainut työntekijä, mutta hän ei kokenut olevansa yksin hankkeen kanssa, kun sai Leader Pohjoisin Lappi ry:n henkilökunnalta apua. Hankebyrokratian kiemurat on ratkaistu yhdessä teamsissa.

– Sulla on se porukka siellä tukena, keneltä voi kysyä. Ei ole kyllä semmonen, että jättää vain oman onnensa nojaan, että pärjäile. On enemmän semmonen, että kun toinen kaatuu, niin nostetaan se ylös sieltä.

Jutaava Duodji on ollut Mariannelle sydäntä lähellä oleva hanke. Hankkeen tavoitteena oli saada saamelainen käsityöperinne siirtymään seuraaville sukupolville, ja Marianne kokee, että sitä on saatu siirtymään.

Kun kurssilaiset palaavat kotiin duodjikärpäsen puraisemana, hanke on saavuttanut tärkeimmän tavoitteensa. Jutaava Duodji opettaa kursseilla käsitöiden tekemistä, mutta nämä käsityöt pitävät sisällään paljon muuta; ylisukupolvista tietotaitoa, vastuullisuutta, luonnon kunnioittamista, yhteisöllisyyttä ja kulttuuriperintöä.