Sukutilan jatkaja uskoo kotimaisen ruoan tulevaisuuteen

21.10.2026 08:05Keski-Suomi, Valtakunnallinen

– Olen kasvanut tähän pikkupojasta asti ja se on ollut aina haaveena, että saa joskus olla isäntänä. Kun tämmöinen mahdollisuus tuli, niin kyllähän se oli käytettävä, Koskinen kertoo.

Tilalla on tällä hetkellä parikymmentä emolehmää. Tuotanto on ollut luomua jo noin kymmenen vuoden ajan. Päätös luomuun siirtymisestä ei aikanaan vaatinut suurta muutosta toimintatapoihin, sillä peltoja oli viljelty luonnonmukaisesti jo aiemmin.

– Iskä varmaan laski, että luomutuki oli meille järkevä, eikä aiheuttanut paljoa toimenpiteitä. Emme olleet aiemminkaan lannoittaneet paljoa, vaan olemme aina menneet luonnon mukaisesti, Koskinen sanoo.

Toistaiseksi hän aikoo jatkaa luomutuotantoa, vaikka siihen liittyvä hallinnollinen työ viekin aikaa.

– Onhan luomuun liittyvissä tarkastuksissa ja kirjanpidossa tekemistä, mutta siihen on kuitenkin jo tottunut.

Kiinnostus lähiruokaan kasvussa

Koskinen uskoo vahvasti kotimaisen ruoan tulevaisuuteen. Hän on kehittänyt tilallaan lihan suoramyyntiä ja havainnut, että kiinnostus paikallisesti tuotettuun lihaan on kasvussa.

– Moni on herännyt tähän hommaan ja haluaa tukea tuottajia suoraan, vaikka hinnat olisivatkin vähän kalliimpia verrattuna kaupan paketteihin. Ihmiset arvostavat laatua.

Asiakaskohtaamiset ovat Koskisen mukaan yksi työn antoisimmista puolista.

– Kaupanteko on mukavaa. Pidän myyntitilanteista – niissä pääsee tutustumaan ihmisiin ja oppii aina uutta.

Vaikka alalla riittää haasteita, Koskinen näkee tulevaisuudessa myös mahdollisuuksia.

– Minun silmiini ja korviini tuntuu siltä, että tunnelin päässä on valoa. Kyllä tämä kotimainen maatalous tästä vielä nousuun lähtee.

Aloitustuki mahdollisti sukupolvenvaihdoksen

Nuoren viljelijän aloitustukipaketti oli Koskiselle tilakaupan toteutumisen kannalta erittäin tärkeä.

– Tukien ansiosta selvisin ensimmäisestä vuodesta ja sain maksettua lainat ajallaan. Seuraavat investoinnit ovat nekin jo suunnitteilla, mutta seuraan vielä tukitilannetta ennen kuin etenen.

Koskisen mukaan vastuun määrä on sukupolvenvaihdoksen jälkeen kasvanut. Samalla hän on oppinut ymmärtämään aiempaa paremmin myös vanhempiensa kantamaa huolta.

– Nuorempana sitä mietti, että mitä se iskä stressaa, mutta nyt, kun tietää, mihin rahat hupenevat ja miten äkkiä, sitä on oppinut ymmärtämään paremmin.

Silti päätös jatkaa sukutilaa tuntuu oikealta.

– Eihän tämä kultakaivos ole, eikä tätä rahan takia kannata tehdä. Ei tätä mahdollisuutta kuitenkaan kaikille anneta ja minä haluan sen käyttää, meni syteen tai saveen.

Ympärillä vahva tukiverkko

Koskisen mukaan oma lähipiiri on arjen sujuvuuden kannalta tärkeässä roolissa ja kaverit iso henkireikä.

– Olen saanut todella hyvän porukan ympärilleni. Olen siitä iloinen, otettu ja erittäin ylpeä. Minulle Jukojärvi on maailman paras paikka asua, hän sanoo.

Tulevaisuudessa haaveissa on tilan kehittäminen edelleen, emolehmämäärän kasvattaminen ja suoramyynnin lisääminen. Vaikka työ on vaativaa, vastaus kysymykseen alan vaihtamisesta on selvä.

– Ei tämä helppo pesti ole kellekään, mutta en vaihtaisi pois. Kyllä tästä kynsin hampain kiinni pidetään ja vaikka välillä on vastusta, sitäkin tarvitaan, koska silloin pienetkin asiat tuntuvat hyvältä.