Tuottajaorganisaatio on yhteistyön paikka
Tuottajaorganisaatiot ovat maataloustuotteita tuottavien yritysten yhteenliittymiä, jotka vahvistavat tuottajien asemaa markkinoilla. Tuottajaorganisaatioiden toivotaan tuovan ratkaisuja muuan muassa ruokaketjun epätasa-arvoon ja viljelijän aseman parantamiseen. Suomeen niitä tarvittaisiin kipeästi lisää.
Ruoan hinnoittelu tapahtuu nykyään avoimilla markkinoilla, joissa Suomi on osa EU:n yhteismarkkinaa. Eurooppalaiset ja globaalit hintatasot määrittävät hintoja myös Suomessa.
Etelä-Euroopan suuret tuottajaorganisaatiot pystyvät jo nyt vastaamaan kilpailuun kaupan alan kanssa. Myös Suomessa tuottajaorganisaatioiden toivotaan tarjoavan ratkaisuja ruokaketjun epätasapainoon, tuottajien aseman vahvistamiseen ja maatalouden kestävyyshaasteisiin.
Myös Euroopan Unionin tasolla tuottajaorganisaatioista halutaan tehdä keskeinen väline markkinavoiman vahvistamiseen.
Niiden kautta tuottajat voivat keskittää myyntiään, suunnitella tarjontaansa ja neuvotella hinnoista yhdessä ilman, että niiden sopimuksellista toimintaa tulkitaan kartelliksi. Tuottajaorganisaatiot perustuvat EU:n yhteiseen markkinajärjestelyyn, joka antaa niille poikkeuksia kilpailulainsäädännöstä.
Tuottajaorganisaatiot ja alan kehittäjät kokoontuivat keväällä 2026 Tampereelle Maaseutuverkoston, Luonnonvarakeskuksen ja MTK:n järjestämään tilaisuuteen. Tapaamisessa rakennettiin yhteistä näkemystä siitä, miten tuottajaorganisaatiot voivat vauhdittaa ruokavientiä ja tukea tuottajia kannattavan liiketoiminnan rakentamisessa. Esityksissä korostui, että onnistuminen vaatii pitkäjänteisyyttä, luottamusta sekä vahvaa liiketoiminta- ja markkinaosaamista. Esityksiin voi tutustua täällä.
Yhteistyö helpottaa markkinariskien hallintaa
Hankepäällikkö Vikke Schildt MTK:sta korosti puheenvuorossaan tuottajaorganisaation merkitystä markkinariskien hallinnassa. Hänen luotsaamassa Tuovi-hankkeessa tuetaan uusien tuottajaorganisaatioiden syntyä. Lisäksi kehitetään olemassa olevien toimintaa ja vahvistetaan markkinaosaamista.
Tuottajaorganisaatioiden kautta tuottajat voivat keskittää myyntiään, suunnitella tarjontaansa ja neuvotella hinnoista yhdessä ilman, että niiden sopimuksellista toimintaa tulkitaan kartelliksi. Tuottajaorganisaatiot perustuvat EU:n yhteiseen markkinajärjestelyyn, joka antaa niille poikkeuksia kilpailulainsäädännöstä.
Schildtin mukaan tarve markkinayhteistyölle on syntynyt toimintaympäristön muutoksesta: markkinariski on siirtynyt yhä enemmän julkiselta taloudelta markkinoille. Taustalla ovat muun muassa muutokset EU:n maatalouspolitiikan sekä teollisuuden ja kaupan keskittymiskehitys.
– Ruokaketjussa vallitsee niin sanottu tiimalasi-ilmiö. Tuhansia tiloja ja miljoonia kuluttajia yhdistää pieni määrä jalostajia, tukkuja ja kauppoja. Rakennemuutos koskettaa koko Euroopan unionia, Schildt kuvasi.
Kun markkinariski kohdistuu käytännössä yhä vahvemmin viljelijään, tarvitaan yhteistyötä. Tuottajaorganisaation kautta markkinariskejä on helpompi hallita kuin yksin toimivana yrittäjänä.
– Perinteinen perhetila ei enää yksin kykene kantamaan kasvavaa markkinariskiä. Kun markkinoiden painoarvo kasvaa, niin kyvyn hallita markkinoita ja riskejä on kasvettava, totesi Schildt.
Keskeiseksi nousee markkinaosaaminen, jota suomalaisilla toimijoilla on toistaiseksi vielä rajallisesti.
Startup-yrityksessä tarvitaan asennetta, rohkeutta ja liiketoimintaosaamista
Pia Wessman ProAgria Etelä-Suomesta tarkasteli tuottajaorganisaatioita liiketoiminnan näkökulmasta. Hän muistutti, että vaikka tuottajaorganisaatio on status, samalla perustetaan aina kokonaan uusi yritys. Se tarvitsee vision, strategian ja sitoutumista, eli käytännössä aikaa, resursseja ja pitkäjänteisyyttä.
– Tuottajaorganisaatio on jäsentensä yhteinen startup. Se vaatii yhtä paljon panostusta kuin mikä tahansa yritys, Wessman totesi.
Wessman on ollut mukana perustamassa kahta tuottajaorganisaatiota tärkkelysperunan ja vihannesten viljelijöille. Hän kannustaa varautumaan erilaisiin haasteisiin jo ennakkoon, sillä niitä tulee väistämättä vastaan uudelle yritykselle.
Yrityksen perustamistoimien lisäksi myös tuottajaorganisaatioon liittyvä hankehallinto voi tuntua raskaalta.
– Tuottajaorganisaatiota perustettaessa tarvitaan paljon tukea ja työtä. On hyvä tiedostaa, että haasteita tulee, jolloin niitä on helpompi kohdata. Haasteiden taklaamiseksi tuottajaorganisaatiostatusta hakevien osuuskuntien kannattaisi lisätä yhteistyötä, hän ehdotti.
Suomeen tarvitaan Wessmanin mukaan uudenlaista yhteistyön tekemisen kulttuuria ja asennemuutosta.
– Kaupan alan rakenteiden haastaminen vaatii luovuutta ja rohkeutta. Yhteistyötä ei ole aina totuttu tekemään, tai ehkä sitä ei aina osata tehdä, hän pohti
Lisäksi tarvitaan vahvaa liiketoimintaosaamista. Pelkkä tuottajaorganisaation status ei tarkoita vielä mitään, vaan siitä työ vasta alkaa.
– Vaikutus markkinoilla syntyy hitaasti. Todellinen koitos alkaa vasta, kun tuottajaorganisaatio on saatu käyntiin, Wessman totesi.
Luottamus ratkaisee yhteistyön toimivuuden
Erikoistutkija Csaba Jansik Luonnonvarakeskuksesta muistutti tuottajaorganisaation tarkoittavan käytännössä toimijoiden yhteistyötä, ja tiivisti sen hyödyiksi kannattavuuden, tuottavuuden ja markkinavarmuuden paranemisen.
Jansikin mukaan yhteistyö hyödyttää tuottajaorganisaation jäseniä monella tapaa: kustannuksia voi pienentää yhteisillä hankinnoilla ja yhteisomistuksessa olevilla laitteilla ja koneilla, markkinointiin ja myyntiin voi saada lisää voimaa sekä tuotannon riskit hallittua paremmin.
Ja sokerina pohjalla: tuotteesta on mahdollista saada tuottajaorganisaation osana parempaa hintaa.
– Yhteisomistus voi myös mahdollistaa isomman siivun koko toimintaketjusta, jolloin tuottajaorganisaation jäsenten kate on parempi, hän lisäsi.
Tuottajaorganisaation hyötyjä selvittäneessä eurooppalaisessa tutkimuksessa tärkeäksi tekijäksi nousi hieman yllättäen myös vertaistuki.
– Jäsenet neuvovat toisiaan monissa asioissa. Heillä saattaa olla esimerkiksi WhatsApp-ryhmä, jossa he saavat toisilta viljelijöiltä reaaliaikaisia vinkkejä satotason nostamiseksi, hän täsmensi.
Jansik muistutti, että kaikki yhteistoiminta ei kuitenkaan kanna hedelmää. Yleensä tuottajaorganisaatiot lähtevät liikkeelle muutaman yrittäjän yhteistyöstä, jolloin pieneen porukkaan on helppo luottaa.
– Luottamus on toiminnan ehdoton kulmakivi. Luottamukseen perustuva yhteistyö ei vaadi tuottajaorganisaation statusta, mutta tuottajaorganisaatio vaatii luottamusta pääomakseen, hän kiteytti.
Vuonna 2028 alkavalla CAP-rahoituskaudella tuottajaorganisaatioiden toimintaohjelmille maksettavaa tukea ollaan laajentamassa myös muille aloille kuin hedelmä- ja vihannesalalle. Ainakin valkuaiskasvit ja humala ovat tulossa toimintaohjelmatuen piiriin.
– Nyt on oikea hetki lobata omaa toimialaa mukaan lakimuutokseen, Jansik kannusti.
Lue lisää
- Tapaamisen aineistot: Tuottajaorganisaatioiden tapaaminen 17.3.2026 (maaseutuverkosto.fi)
- Tuovi-hanke: Tuottajaorganisaatiot (mtk.fi)
- ProAgria Länsi-Suomi: Tuottajaorganisaation aktivoiminen tärkkelysperuna-alalle (maaseutuverkosto.fi)
- ProAgria Länsi-Suomi: Tuottajaorganisaation aktivointihanke vihannesviljelijöille (maaseutuverkosto.fi)
