’Ei mitään isoja eläimiä, eikä ainakaan lehmiä’

18.04.2026 09:52Valtakunnallinen, Varsinais-Suomi, Yleinen

Simo Linnainmaan sekä sisarusten Iida ja Matilda Heinon tarina maatalousyrittäjinä ei ole aivan tavallinen. Poukarin tilan omistajiksi päätyminen yllätti Pirkanmaalta kotoisin olevan kolmikon itsensäkin.

− Jollain tavalla itselläni on aina ollut halu pitää omaa tilaa. Vanhemmillani oli Pirkanmaalla lypsykarjatila, joka sukupolvenvaihdoksen myötä meni siskolleni. Opiskelin talonrakentajaksi ja työskentelin rekkakuskina ja tein kumpaakin työtä jonkun aikaa, mutta ne eivät tuntuneet omalta jutulta, Simo kertoo.

Kun tiet Iidan kanssa kohtasivat opiskeluympyröissä, alkoi nuoren parin ajatuksissa nopeasti vahvistua ajatus oman tilan hankkimisesta.

− Opiskelin eläintenhoitajaksi tähtäimessä lemmikkien kanssa työskentely. Kummitädin tilalla kesätöissä innostuin jatkamaan agrologin opintoihin. Aiemmin sanoin, että mikään navettahomma ei sitten kiinnosta, ei ikinä isoja eläimiä, eikä ainakaan mitään lypsylehmiä. Että tässä nyt ollaan, on kyllä ollut iso yllätys itsellenikin, Iida nauraa.

Oma tila löytyi lehti-ilmoituksesta

Myynnissä olevien maatilojen löytäminen vaati yllättävän paljon työtä, koska tietoa ei ole kootusti missään. Tarmokas nuoripari selasi somea, kiinteistövälitysfirmojen sivuja ja soitteli jopa Valiolle. Lopulta Matildan silmiin osui lehti-ilmoitus Maaseudun Tulevaisuudessa.

− Poukarin tila oli ensimmäinen, jota käytiin katsomassa ja se tuntui heti meille oikealta. Omistajat olivat jäämässä eläkkeelle ja hakivat työlleen jatkajaa. He olivat ostaneet tilan vuonna 1995, kasvattaneet 17 lypsävän lehmän karjan yli sataan ja rakentaneet uuden pihaton. Me olemme neljäs tai viides omistajapolvi täällä.

Iidan pikkusisko Matilda loikkasi mukaan maatilayrittäjäksi kirjaimellisesti auton takapenkiltä.

− Olin mukana katsomassa tilaa ja siinä paluumatkalla sanoin, että jos te tähän lähdette niin minä voin lähteä mukaan. Se oli sitten sillä selvä.

EU-tuki mahdollisti tilakaupat ja maitotilan tulevaisuuden

Tilakaupat saatiin maaliin helmikuussa 2025 ja siitä pitäen elämä ja työ on keskittynyt Salon Halikkoon. Kolmikon osaamiset täydentävät hyvin toisiaan: eläimet ja niiden hyvinvointi on Iidan silmäterä, Simo puolestaan hoitaa rakennukset ja koneet. Matilda asuu vielä Tampereella ja pankkialan ammattilaisena vastaa päivätyönsä ohessa tilan paperitöistä ja rahaliikenteestä – mutta käy navetalla hakemassa vastapainoa päivän toimistotöille.

− Sitä ei ymmärretä, kuinka suurta yritystoimintaa tilan pyörittäminen on. Ilman EU:n nuoren viljelijän aloitustukea ja korkotukilainaa tilakauppa ei olisi ollut meille mahdollinen. Myöskään investointeja ei voisi suunnitella ilman tukia, koska kaikki tulot kuluvat arjen pyörittämiseen.

− Tuet mahdollistavat suunnittelun ja kehittämisen, erityisesti eläinten hyvinvoinnin osalta.

Esimerkiksi lypsyrobotti maksaa satojatuhansia euroja, eikä ole ikuinen, Iida täydentää.

Vaikka maitotilalla tehdään samat työt vuoden jokaisena päivänä, yksikään päivä ei ole samanlainen. Sekä luonto että maailmantapahtumat ovat jo yllättäneet nuoret yrittäjät.

− Pienikin virhe tuotannossa voi aiheuttaa tuhansien eurojen tappion. Joulun Hannes-myrskyssä tilalta meni sähköt, silloin oli kiire ja aggregaatit tarpeen. Myös maailmanpolitiikka vaikuttaa suoraan, ja esimerkiksi lannoitteiden hinta pomppasi yhdessä yössä, Simo kuvailee.

Maatalous tulee vielä kannattamaan

Usko tulevaisuuteen on tällä tilalla vahva, vaikka monet asiat haastavat viljelijöitä. Simo ja Iida näkevät itsenä maatilallisina myös kymmenen vuoden kuluttua.

− Uskon, että maatalous tulee vielä kannattamaan. Kun maailmantilanne muuttuu miten vaan, kotimainen ruoka on yhä tärkeämmässä roolissa. Puhumattakaan siitä, kuinka paljon maatalous ja elintarvikeketjut työllistävät. Jos maatalous loppuisi, loppuisi moni muukin ala, Simo muistuttaa.

Matildan toiveissa on yhdistää pankkiala ja maatalous.

− Maatiloja on Suomessa enää alle 40 000, tämä suunta pitää muuttaa ja se onnistuu kyllä yhdessä. Tavoitteena on tehdä kymmenen vuoden päästä laajaa yhteistyötä muiden yrittäjien kanssa.

Tätä ennen ehtii tapahtua paljon ja yksi erityisen tärkeä hetki koittaa, kun Poukarin tilalle syntyy pian seuraava sukupolvi. Iida ennustaa äitiyslomastaan kuitenkin melko lyhyttä, sillä navetalta on vaikea malttaa olla pois.

− Olemme saaneet täällä hyvän vastaanoton ja tukiverkoston. Harjoittelijoita ja tuuraajia on löytynyt hyvin, mutta jokainen täytyy aina opettaa omien eläinten ja tilan tavoille. Palkkaamista pitää miettiä tosi tarkkaan. Tilan koko täytyy olla riittävä, jotta pystyy työllistämään itsensä ja maksamaan lisäksi työntekijälle.

− Oma polku löytyy kokeilemalla. Jos ala vähänkään kiinnostaa, kannattaa olla rohkeasti yhteydessä viljelijään ja mennä paikan päälle tutustumaan. En tiennyt itsekään olevani kiinnostunut maatalousyrittäjyydestä, ennen kuin menin kokeilemaan, Matilda kannustaa.

 

Sähkö ei tule seinästä, eikä maito kaupasta

Poukarin tilalla lehmät pääsevät vapaasti liikkumaan navetassa ja tarhassa, kesällä viihdytään laitumella. Kaikkien nimet ja tavat tunnetaan, kertoo Matilda.

− Lehmät ovat hauskoja eläimiä, kaikilla on oma luonteensa ja niitä on kiva seurailla. Lehmissä on myös vauhtia, etenkin kun pääsevät pihalle tai tarhaan. Viime kesänä Timotei onnistui lähtemään kylille, se lönkytteli onneksi tuossa omalla tiellä työntekijää vastaan ja käännytettiin kyllä takaisin kotiin.

− Kun eläinten kanssa toimii, on mentävä niiden ehdoilla. Mitä tummempi lehmä, sitä enemmän se viihtyy sisällä. Kesäpäivinä saa hyvän treenin, kun juoksee hakemassa niitä Halikonjoen penkereiltä lypsylle. Toiveissa onkin kouluttaa oma koira paimennukseen, Iida haaveilee.

Simo kertoo, että Poukarin tilalta noudetaan joka toinen päivä tuhansia litroja maitoa Valion Riihimäen meijeriin.

− Maitopurkissa olevista koodeista näkee, missä meijerissä maito on käsitelty. Kun purkissa on R, ylpeinä todetaan, että tämä on tätä ’meidän’ maitoa.

Ymmärrystä maatilan arjesta ja ruoan alkuperästä olisi tärkeää lisätä. Maitotilalla se tapahtuu eläinten hyvinvointi ja terveys edellä, tarttuvilta taudeilta suojautuminen on elinehto.

− Sähkö ei tule seinästä eikä maito kaupasta. Lähiruokapäivä on yksi hyvä keino avata ruoan tuotantoa ja olemme siinä mukana tänä vuonna. Someen päivitämme kuulumisia, kun ehditään ja toiveissa on järjestää jonkinlainen avoin tapahtuma lehmien laitumelle laskupäivänä. Heinäkuussa meillä riittääkin sitten muita kiireitä, tulossa on peräti 17 poikimista ja uutta vasikkaa laumaan!