Åland 2026 - aktivaattorit kristallipalloa ja yhteistä polkua etsimässä

Åland 2026 – aktivaattorit kristallipalloa ja yhteistä polkua etsimässä

Jokavuotiseksi tavaksi muodostunut aktivaattorien tapaaminen on jälleen koittanut. Tapaaminen tarjoaa eri puolilla Suomea työskenteleville Kalaleader-aktivaattoreille mahdollisuuden pysähtyä hetkeksi oman alueen arjen ja haasteiden ääreltä, vaihtaa kokemuksia ja keskustella Kalaleader-toiminnan ajankohtaisista kysymyksistä. Samalla katsotaan hieman pidemmälle: millaisia mittapuita ja yhteisiä suuntia verkostotoiminnalle tarvitaan tulevaisuudessa?

Tällä kertaa syyskauden startti vei aktivaattorit Ahvenanmaalle.  Turusta yhteiselle taipaleelle ennätti kymmenen Manner-Suomen aktivaattoria.

Lauttoja, saaristoa ja kalankasvatusta

Ensimmäinen matkapäivä kului pitkin saariston kiemurtelevaa tie- ja lauttaverkostoa kulkiessa. Aurinkoisen matkapäivän väsyttämät kroppamme löysivät sopivan ruokatankauksen ja lepopaikan Brändön Bike & Bed majoituksesta. Kulkemisemme ei kuitenkaan stopannut puoliväliin pelkän matkustamisen aiheuttaman energiavajeen takia. Seuraavan päivän ohjelmaan oli merkitty nimittäin tutustumisvierailu Brändö Laxin kalankasvatustoimintaan tuotanto- ja logistiikkapäällikkö Janne Heijarin vieraana.

Aamumme vierähti majoituksessa aamupalan ja Kansallisen kalatalousverkoston toiminnan tulevaisuuden suunnittelun merkeissä. Kun aamun työt oli suoritettu, siirryimme Brändö Laxille. Pääsimme kauniin sään siivittämänä Brändö Laxin toisen viljelypäällikön Henri Hellströmin johdolla verkkoaltaille näkemään käytännössä millaista kalankasvatus saaristossa on. Tästä kalankasvatusyrityksellä on jo  42 vuoden kokemus.

”Mistäs te haluatte kuulla?”

Kysymys oli ruokintalautan kannella keikkuville aktivaattoreille selvä merkki siitä, että nyt saa kysyä ihan kaikesta.

Ja kysymyksiähän riitti.

Keskustelu kiihtyi nopeasti omille sfääreilleen, kun aktivaattoririnki pääsi auringonpaisteessa kieputtamaan aiheita kalankasvatuksesta ympäristöön, tuotantoon ja alan tulevaisuuteen. Juuri tällaisen avoimen keskustelujen takia näitä vierailuja tehdään.

Norjalaista insinööritaitoa ja hieman tujumpia tuoksuja

Avoimien sanojen käynnistämän keskustelupyörteen keskellä aluksemme ohjattiin kassille. Sen kyljessä hyrisi norjalaisen insinööritaidon näyte – melko tujujen tuoksujen saattelemana.

Viekas liike ja kehotus nousta hieman kauempaa neuvostoaikaista muotokieltä henkivälle teräslautalle eivät kuitenkaan hiljentäneet aktivaattoreita, päinvastoin. Aquafenix-niminen huoltolautta täyttyi pian valaan hajuaistilla varustetuista silmäpareista.

Kompressoria, putkia ja liukuhihnaa.

Kyseessä oli kelluva imurilaitteisto, jota testataan kalankasvatuksen ravinnepäästöjen vähentämiseksi. Kassien pohjalle kulkeva putki imuroi sekä verkkopussin asukkien elämän lietteet – (lue: jätteet) – sekä elämänsä viimeisen evänliikkeen suorittaneet tuotantolinjastojen luvatut tulokkaat.

Meren pohjaan visusti pultattujen kassien ja lietteen tuoksun muodostama todellisuus tarjosi melkoisen kontrastin sille kauniille saaristomaisemalle, jossa kesän viimeiset auringonsäteet heijastuivat ympärillemme.

Takaisin kohti tuttua tasamaata lipuessamme ja hajureseptorien vähitellen palautuessa mieleemme jäi kuitenkin jotain olennaisempaa.

Tämäkin fysiikan lakeja uhmaavalta vaikuttava, tasaisesti hyrisevä teräsjärkäle on monen taitavan insinöörin työn tulos. Se on konkreettinen yritys ratkaista haasteita, joita kalankasvatukseen ja vesistöjen tilaan liittyy – ja samalla vastaus monen kalaruoan ystävän vilpittömään huoleen ympäristön tilasta.

Vastaavaa kehitystyötä näkee nykyään yhä enemmän ympärillämme. Kalatalouden tulevaisuus ei rakennu vain puheista, vaan myös siitä, että ongelmiin etsitään ratkaisuja, niitä testataan ja uskalletaan kokeilla käytännössä.

Ja ehkä juuri tässä piilee myös aktivaattoriverkoston tapaamisten yksi tärkeimmistä anneista: kun erilaiset ihmiset, alueet, kokemukset ja näkökulmat kohtaavat, syntyy uusia kysymyksiä – ja parhaimmillaan myös uusia vastauksia.

Mereltä maalle – ja samana päivänä asiakkaalle

Kala ei kuitenkaan jää merelle odottamaan seuraavaa vaihetta, vaan tuotantoketju jatkuu määrätietoisesti maalla.

Perkaamolla vastaan tuli jälleen aivan toisenlainen, mutta yhtä lailla vaikuttava näkymä kalankasvatuksen arjesta. Siellä missä merellä seurataan kasvua, ruokintaa ja veden olosuhteita, rannassa ratkaisevat tehokas logistiikka, hygienia, kylmäketju ja tarkasti ajoitettu työ.

Tuotanto- ja logistiikkapäällikkö Janne Heijarin johdolla saimme kattavan kuvan Brändö Laxin toiminnasta kokonaisuutena: siitä, miten kala kasvaa meressä, miten se nostetaan rannalle, käsitellään ja pakataan sekä miten se lähtee eteenpäin asiakkaille. Aamulla merestä nostettu kala on saman päivän aikana matkalla asiakkaille. Se on vaikuttava ketju, jossa jokaisen vaiheen on toimittava juuri oikeaan aikaan.

Jos merellä, niin myös maalla insinööritaito näkyi konkreettisesti. Laitteet, kuljettimet, jäähdytysratkaisut ja työnkulun yksityiskohdat eivät ehkä herätä ensisilmäyksellä samanlaista keskustelua kuin verkkoaltaiden kalat tai ravinnepäästöjen vähentäminen, mutta niiden merkitys on suuri. Ne mahdollistavat laadun, tehokkuuden ja sen, että saaristossa kasvatettu kala päätyy tuoreena kuluttajan pöytään.

Haasteitakin riittää. Kalankasvatus on riippuvainen merestä, säästä, tuotannon kannattavuudesta, ympäristöluvista, markkinoista ja toimivista kuljetusyhteyksistä. Saaristossa yritystoiminnan jatkuvuus on samalla elävän saariston elinehto: jotta siellä voidaan yrittää, tehdä työtä ja asua ympäri vuoden, myös saaristolauttayhteyksien on palveltava alueen asukkaita ja yrityksiä luotettavasti. Ilman toimivia yhteyksiä eivät ihmiset, raaka-aineet eivätkä tuotteet liiku – eikä saariston elinvoima voi säilyä.

Samalla ala joutuu jatkuvasti vastaamaan kysymyksiin ympäristövaikutuksista, eläinten hyvinvoinnista ja vastuullisuudesta. Vastauksia ei löydy yhdestä koneesta tai yksittäisestä innovaatiosta, vaan pitkäjänteisestä kehitystyöstä koko ketjussa.

Päivän aikana kävi selväksi, ettei kalankasvatus ole vain kalaa verkkoaltaassa tai filettä kaupan tiskillä. Se on osaaminen, ihmiset, tekniikka, meri ja maalla tehtävä työ samassa kokonaisuudessa. Ja ehkä juuri siksi vierailu jäi mieleen: saariston kalataloudessa tulevaisuutta tehdään yhtä aikaa merellä, rannassa ja asiakkaiden suuntaan kulkevissa kuljetuksissa.

Vierailun jälkeen suunnattiin jälleen merelle. Saaristo näytti parastaan, kun matka jatkui Torsholmasta kohti Hummelvikia ja Manner-Ahvenanmaata. Sujuva liikkuminen saaristossa yllätti positiivisesti mantereen puolelta tulleet aktivaattorit: lautat tulivat ja lähtivät aikataulussa, palvelu toimi erinomaisesti ja Maarianhaminaan johtava bussiyhteys oli kuin kirsikka kakun päällä.

Päivän päätteeksi saavuttiin hotellille ja kokoonnuttiin yhteiselle illalliselle. Merellä, rannassa ja tuotannossa nähty alkoi vähitellen asettua ajatuksiksi – ja keskustelua riitti, niin asiasta kuin sen vierestä.

Katse kohti seuraavaa aaltoa – Nästa Våg -seminaari

Seuraavana aamuna ohjelmassa oli Nästa Våg -seminaari, joka kokosi yhteen kala-alan toimijoita, asiantuntijoita ja kehittäjiä. Päivä oli täynnä näkökulmia siihen, miten kalatalous voi uudistua, vahvistua ja löytää uusia mahdollisuuksia muuttuvassa toimintaympäristössä.

Seminaarin avasi Ahvenanmaan maakuntahallitus, minkä jälkeen Robert Tallberg ja Joan Granqvist Nylands Fiskarförbundista esittelivät Ny Grund -aloitetta. Johan Mörn ja Mikael Lindholm puolestaan tarkastelivat Ahvenanmaan kalatalouden tulevaisuutta paikallisesta näkökulmasta. Päivän alussa kuultiin myös Viktor Erikssonin puheenvuoro Kalaleaderin roolista saariston paikallisessa kehittämisessä.

Iltapäivän teemoissa siirryttiin kalatalouden tulevaisuuden suuriin kysymyksiin. Ahvenanmaan maakuntahallituksen Niklas Ulenius nosti esiin kalastajakunnan sukupolvenvaihdokset ja alan uusiutumisen: miten kalatalousalalle saadaan uusia tekijöitä ja miten olemassa oleva osaaminen saadaan siirtymään eteenpäin?

Göteborgin yliopiston tohtorikoulutettava Marica Andersson käsitteli kalarehun kestävyyttä ja mahdollisuutta käyttää leviä kirjolohen rehuna. Puheenvuoro muistutti, että kalankasvatuksen ympäristövaikutuksiin etsitään ratkaisuja niin merellä, rehuketjussa kuin tuotannon eri vaiheissakin.

Merestä saatavien uusien tuotteiden mahdollisuuksia avasi Österbottens Fiskarförbundin Marina Nyqvist. Marthaförbundetin Marie Kellgren puolestaan kertoi Smartfisk-ajattelusta: miten vähemmän hyödynnettyjä kalalajeja voidaan nähdä resurssina ja tuoda osaksi ruokakulttuuria, tuotteita ja kestävää arkea.

Baltic Biostimulants -hanketta esittelivät Joel Lindholm, Magnus Hanstén ja Nemo Seafarms. Puheenvuoroissa tarkasteltiin meren tarjoamia mahdollisuuksia myös uusien raaka-aineiden ja ratkaisujen lähteenä. Nina Saarnio elinvoimakeskuksesta toi esiin vision kestävästä ja elinvoimaisesta sinisestä elinkeinosta.

Päivä huipentui Kaj Mattssonin vetämään keskusteluun rannikon kalatalouden resilienssiryhmän tarpeesta. Huoltovarmuus nousi esiin konkreettisena kysymyksenä: miten turvataan kalastuksen toimintaedellytykset, osaaminen, logistiikka ja kotimaisen kalan saatavuus myös muuttuvissa ja epävarmoissa olosuhteissa?

Päivä vahvisti ajatusta siitä, ettei kalatalouden tulevaisuus ole vain yhden toimijan tai alueen asia. Se rakentuu yhteistyöstä yli maakunta- ja maarajojen, rohkeista kokeiluista sekä kyvystä nähdä meri yhtä aikaa elinympäristönä, työpaikkana, ruokapöytänä ja yhteisenä vastuuna.

Ympyrä sulkeutuu – Turusta lähdettiin ja Helsinkiin palattiin

Reissun viimeinen merimatka kohti Manner-Suomea alkoi monella tapaa ajatuksia rikkaampina. Päivien aikana nähty, kuultu ja koettu antoi uusia näkökulmia kalatalouden mahdollisuuksiin, haasteisiin ja tulevaisuuteen – sekä ennen kaikkea yhteistyön merkitykseen.

Kalatalousaktivaattorit kiittävät Ahvenanmaata lämpimästä vastaanotosta, mielenkiintoisista vierailukohteista, avoimista keskusteluista ja antoisasta Nästa Våg -seminaarista. Ahvenanmaa tarjosi myös aitoa lähiruokaa parhaimmillaan: Brändössä pääsimme maistelemaan paikallisesti kasvatettua kalaa, ja Nästa Våg -seminaarissa lautasille oli pyydetty paikallista haukea ja kuhaa. Maukas, huolella valmistettu kalaruoka muistutti konkreettisesti siitä, mistä koko alassa lopulta on kyse – merestä, osaamisesta ja mahdollisuudesta nauttia lähellä tuotetusta ruoasta.

Saariston halki kuljetusta matkasta jäi mukaan paljon muutakin kuin muistoja: uusia tuttavuuksia, ideoita ja eväitä tulevaan työhön.

Etelärannikon Kalaleaderin kalatalousaktivaattori Riku Mesiniemi ja Saaristomeren Kalaleaderin kalatalousaktivaattori Mona Heijari