Hiilensidonnan huomioiminen taimikonhoidossa – Mitä opimme maastokoulutuksessa

llmastokestävän metsätalouden edistäminen Lapissa – hanke toteutti kesäkuun alussa taimikonhoidon maasto koulutuksen yhdessä Tulevaisuuden metsä – kohti aktiivista metsänhoitoa ja metsänomistusta -hankkeen kanssa Rovaniemen Oikaraisessa. Asiantuntija alustuksia taimikon hiilensidonnan ja monimuotoisuuden edistämisestä kuultiin Metsäkeskuksen ja Metsänhoitoyhdistyksen asiantuntijoilta. Käytännöntyöstä meille kertoi metsuriyrittäjä Tanja Sarajärvi.

Ensimmäisenä asiantuntijat pääsivät kertomaan reilulle kolmellekymmenelle metsänomistajalle, miksi ja milloin taimikonhoitoa tehdään. Asiantuntijat esitelmöivät, että taimikonhoito tehdään metsiköihin, joiden puuston keskipituus on 3–7 metriä. Tämä riippuu kasvatettavasta puulajista sekä metsikön kasvupaikkatyypistä. Taimikonhoito tulisi tehdä oikea aikaisesti, jotta puuston tilavuuskasvu ja hiilensidonta on tehokasta. Oikea aikainen taimikonhoito on myös taloudellisesti kannattavaa. Metsänhoitoyhdistyksen toimihenkilöt kuivailivat taimikonhoitokustannusten nousevan mitä enemmän runkoja pitää poistaa sekä mitä järeämpää poistettavat puut ovat. Myös metsuri Tanja huomautti, että omatekemänä työnä polttoainetta kuluu aina enemmän mitä enemmän ja paksumpia puita poistetaan.

Taimikonhoidon tarkoituksena on poistaa kasvatettavaa puustoa haittaavat taimet. Tällöin kasvatettavat rungot järeytyvät ja kestävät paremmin talven lumikuormaa sekä tuulija. Maastokohteella ennen harvennusta puuston runkoluku lähenteli 20 000 runkoa hehtaarille (ha/r), tavoitteena oli pudottaa runkoluku 200 r/ha. Tällaisella kohteella poistuu merkittävästi hiiltä sitovaa puustoa. Tutkimusten perusteella puuston poisto pienentää hetkellisesti metsikön hiilensidontaa. Taimikonhoidolla nopeutetaan kuitenkin jäljellä olevien taimien kasvua sekä ylläpidetään taimien laatua ja terveyttä. Terveestä ja järeästä puusta tehdyissä tuotteissa hiili sitoutuu pitkäaikaisiin puutuotteisiin.

Suunnittelimme ja merkkasimme kohteelle ennakkoon jätettävät puut. Tanja vinkkasi, että aloitteleva metsuri pääsee tällaisella kikalla helposti alkuun. Kun muutamalle koealalle jaksaa merkata puut, alkaa silmä tottua jätettävien puiden määrään. Koealalle valikoitui 10 runkoa, koeala tehtiin pyörähtämällä ympäri 4 metrin kepillä. Alalle jäi kahdeksan mäntyjä, yksi koivu sekä yksi kuusi. Keskustelua herätti lehtipuiden jättäminen havupuiden joukkoon. Mänty- ja kuusivaltaisilla kohteilla tulisi jättää havupuiden lisäksi myös lehtipuita. Sekapuustoisuutta tulisi suosia terveys- ja tuhoriskien lisäksi myös monimuotoisuus ja hiilensidonta näkökulmasta. Lehtipuun karike vähentää maan happamoitumista ja täten lisää ravinteiden kiertoa havupuuvaltaisissa metsissä. Lehtipuilla elää erilaisia sieni- ja hyönteislajeja, jotka lisäävät monimuotoisuutta. Metsikköön on hyvä jättää mahdollisuuksien mukaan koivun lisäksi muita lehtipuita, kuten haapoja ja pihlajia. Mikäli metsikkö on kovin aukkoinen, paikoittain runkolukua tulee nostaa jättämällä tiheämpiä kohtia.

Päätehakkuussa jätetyt säästöpuuryhmät tulee myös jättää taimikonhoidon ulkopuolelle. Säästöpuuryhmät ovat usein monimuotoisia. Niihin on jätetty sekapuustoa sekä vanhemmat lahoavat rungot lisäävät luonnonmonimuotoisuutta. Säästöpuuryhmissä on myös puustoon ja maaperään sitoutunutta hiiltä.

Päivän päätteeksi metsuri sai vielä paljon kysymyksiä, kuinka sahaa ja sahuria huolletaan työpäivän ajan. Johon saimme vastauksen, että kun saha tarvitsee tankkausta ja huoltoa tulee huoltaa ja tankata myös sahuri. Näillä vinkeillä siis kohti kesää ja taimikonhoitoa!

Blogi on tuotettu osana llmastokestävän metsätalouden edistäminen Lapissa – hanketta, jota toteuttavat Lapin ammattikorkeakoulu, Luonnonvarakeskus ja Metsäkeskus. Hanketta rahoittaa EU:n alue- ja rakennepolitiikan ohjelma (EAKR).

Tuija Jääskeläinen