Kalastuksen toinen mittakaava – havaintoja Nor-Fishing-messuilta Trondheimista

Elokuussa 2026 joukko suomalaisia ammattikalastajia ja muita kala-alan toimijoita suuntasi opintomatkalle Nor-Fishing-messuille Trondheimiin. Mukana oli osallistujia eri puolilta Suomea, muun muassa Sisä-Suomen, Kuha-Suomen, Itä-Suomen ja Lännen sekä Perämeren rannikon Kalaleader-alueilta. Osallistumista matkalle tukivat EU:n osarahoittamat Kalaleaderien opintomatkahankkeet.

Nor-Fishing oli osalle osallistujista ennestään tuttu lähinnä nimeltä. Tiedossa oli, että kyseessä ovat suuret kansainväliset kalastusalan messut, mutta paikan päällä tapahtuman mittakaava pääsi silti yllättämään. Ennen matkaa keskusteluissa esiin nousi ennen kaikkea kiinnostus nähdä, millaista elinkeinokalatalous on Norjassa: millaisilla aluksilla kalastetaan, millaisia pyydyksiä ja pyyntimenetelmiä käytetään sekä löytyisikö messuilta jotain sellaista, josta voisi ottaa oppia myös Suomeen.

Nor-Fishing järjestetään Trondheimissa joka toinen vuosi, ja tapahtuman historia ulottuu jo vuoteen 1960. Vuoden 2026 messuilla vieraili ihmisiä yli 60 maasta. Messut kokoavat yhteen kalastuksen, kalan käsittelyn ja muun kalastusteknologian valmistajia ja käyttäjiä eri puolilta maailmaa.

Ensimmäinen havainto: kaikki on suurta

Saavuimme Trondheimiin tiistaiaamuna ja suuntasimme lentokentältä lähes suoraan messualueelle. Ensimmäinen päivä meni pitkälti messuihin ja niiden mittakaavaan tutustuessa. Halleja oli useita, minkä lisäksi kalustoa ja aluksia oli esillä satama-alueilla. Kyseessä olivat selvästi ammattilaismessut.

Jo ensimmäisten keskustelujen aikana kävi selväksi, että Norjassa puhutaan aivan erilaisesta kalatalouden mittakaavasta kuin Suomessa.

Vuonna 2024 Suomen kaupalliset kalastajat pyydystivät mereltä noin 72 miljoonaa kiloa ja sisävesiltä noin 5 miljoonaa kiloa kalaa. Merialueen saaliin arvo oli noin 36 miljoonaa ja sisävesien saaliin arvo noin 16 miljoonaa euroa. Yhteensä puhutaan siis noin 77 miljoonan kilon saaliista ja reilun 50 miljoonan euron arvosta. Sisävesillä muikku oli saalismäärältään ja kuha saaliin arvoltaan tärkein kalalaji. Muikkua pyydettiin kaupallisesti noin 2,1 miljoonaa kiloa.

Vertailun vuoksi Norjassa kalastajien saaliin ensikäden myynnin arvo oli vuonna 2025 noin kolme miljardia euroa. Pelkästään makrillia purettiin Norjassa samana vuonna noin 156 miljoonaa kiloa, siis kaksi kertaa Suomen koko kaupallisen meri- ja sisävesikalastuksen vuotuista saalismäärää vastaava määrä yhtä kalalajia.

Mittakaava konkretisoitui messuilla myös keskusteluissa. Kalan käsittely- ja pakastuslaitteistojen valmistajien kanssa puhuttiin tuotantolinjoista, joiden läpi kulkee tuhansia tai jopa kymmeniätuhansia kiloja kalaa tunnissa. Köysien, havasten ja muiden tarvikkeiden kohdalla mahdolliset toimitusmäärät saattoivat puolestaan lähteä kontillisesta tavaraa.

Suomen ja Norjan kalastusta ei kuitenkaan voi suoraan verrata. Kalastusolosuhteet, kalalajit, markkinat ja koko toimialan rakenne ovat hyvin erilaiset. Juuri tämän erilaisuuden ymmärtäminen oli yksi matkan tärkeistä opeista.

Kalastusalus voi olla kokonainen tuotantolaitos

Messujen näkyvimpiä osia olivat suuret kalastusalukset ja niiden valmistajat. Esillä oli näyttäviä pienoismalleja valtavista troolareista, ja osaan aluksista pääsi tutustumaan myös tarkemmin satama-alueella.

Suurimmat alukset ovat käytännössä kokonaisia tuotantolaitoksia. Ne ovat samalla työpaikkoja ja miehistön asuntoja sekä kalan käsittely- ja pakastuslaitoksia. Aluksilla voidaan olla kalastusmatkalla päiviä tai viikkoja, ja saalista voidaan käsitellä ja pakastaa jo merellä ennen satamaan palaamista. Kalastusta ohjaavat vahvasti lajikohtaiset kiintiöt, jotka jaetaan edelleen eri alus- ja kalastusryhmille sekä niiden sisällä aluksille.

Messujen perusteella Norjan kalastuksesta saattoi helposti muodostua kuva valtavien troolareiden hallitsemana elinkeinona. Todellisuus on kuitenkin monipuolisempi. Norjassa oli vuoden 2025 lopussa vajaat 5 000 rekisteröityä kalastusalusta, joista noin 78 prosenttia oli alle 11-metrisiä. Vähintään 28-metrisiä aluksia oli 265. Suuret alukset olivat siis messuilla huomattavasti näkyvämmässä roolissa kuin niiden osuus koko Norjan kalastuslaivastosta antaisi ymmärtää.

Norjan rannikoilla ja vuonoissa harjoitetaan edelleen paljon pienimuotoista kalastusta. Norjan merentutkimuslaitoksen raportissa pienimuotoiseksi kalastukseksi määritellään pääasiassa alle 15-metrisillä aluksilla rannikon ja vuonojen alueella tapahtuva kalastus. Kalastus on monipuolista ja kausittaista: samoilla aluksilla voidaan vuoden aikana kalastaa eri lajeja ja vaihtaa pyydyksiä tilanteen mukaan. Käytössä ovat muun muassa verkot, pitkäsiimat ja muut koukkupyydykset, merrat sekä nuotat. Osa pienemmistä aluksista harjoittaa myös troolikalastusta.

Pienimuotoisen kalastuksen rakenne on kuitenkin muuttunut voimakkaasti. Norjan merentutkimuslaitoksen vuonna 2022 julkaistun raportin mukaan pienimuotoiseen kalastukseen osallistuvien alusten määrä oli vähentynyt noin 5 000 alukseen, mikä oli enää noin viidennes vuoden 1980 määrästä.

Tämä puoli norjalaisesta kalastuksesta näkyi Nor-Fishingissä suuria aluksia vähemmän. Trondheimin satamassa liikkuessa näkyi kuitenkin myös pienempiä kalastusaluksia verkonvetolaitteineen ja muine varusteineen. Norjalainen kalastus ei siis ole yhtä kuin messuilla esillä olleet valtavat troolarit, vaan suurten avomerialusten rinnalla toimii edelleen merkittävä pienimuotoisen rannikkokalastuksen sektori.

Messuille osallistumisen hintakin auttaa osaltaan ymmärtämään sitä, millaiset yritykset tapahtumassa näkyivät. Vuonna 2026 jo näytteilleasettajan rekisteröintimaksu oli noin 900 euroa, minkä lisäksi hallipaikka maksoi hallista riippuen noin 190–295 euroa neliömetriltä ilman arvonlisäveroa. Esimerkiksi 20 neliömetrin osasto kalleimmassa hallissa tarkoitti pelkkinä rekisteröinti- ja tilamaksuina noin 6 800 euroa. Sen päälle tulevat vielä osaston rakentaminen, henkilöstö, matkat ja muut kulut. Messuilla näkyivätkin vahvasti suuret norjalaiset alus- ja teknologiayritykset. Myös esimerkiksi Tanskalla oli suuri yhteinen osasto, jonka alle oli koottu useita alan toimijoita.

Pyydysten sijaan teknologiaa

Varsinaisia kokonaisia pyydyksiä oli messujen kokoon nähden ehkä yllättävänkin vähän. Rapumertoja ja muuta pienempää kalustoa löytyi, samoin havaksia, köysiä ja pyydysten komponentteja, mutta messujen tarjonnassa korostui ennen kaikkea teknologia.

Esillä oli laivanrakentajia ja -suunnittelijoita, moottoreita, elektroniikkaa, kaikuluotain- ja seurantajärjestelmiä, kalan käsittelyä ja pakastamista sekä suuri joukko yrityksiä, jotka valmistavat jonkin suuremman kokonaisuuden yksittäistä osaa – köysiä, vaijereita, havaksia ja muuta kalastuksessa tarvittavaa tekniikkaa.

Messut havainnollistivat hyvin, kuinka suuri teknologinen kokonaisuus nykyaikaisen ammattikalastuksen ympärille rakentuu. Kalastusalus ja pyydys ovat vain osa järjestelmää. Niiden ympärillä toimii valtava määrä teknologiaa, tiedonkeruuta, automatiikkaa ja erilaisia alihankkijoita.

Energiatehokkuutta, sensoreita ja tekoälyä

Messujen yhteydessä järjestettiin jatkuvasti myös seminaareja, joista osa oli englanninkielisiä. Niissä nousi esille useita teemoja, joita pohditaan parhaillaan myös Suomessa.

Yksi näkyvistä teemoista oli kalastuksen energiankulutuksen vähentäminen. Esillä oli alusten sähköistymistä ja muita ratkaisuja polttoaineenkulutuksen pienentämiseksi. Energiatehokkuutta voidaan hakea moottorien lisäksi yllättävän monesta paikasta. Esimerkiksi aluksen pohjan käsittelyllä voidaan vähentää kasvustoa ja veden aiheuttamaa vastusta ja sitä kautta polttoaineenkulutusta.

Pienimuotoisen kalastuksen näkökulmasta kiinnostava esimerkki oli messujen seminaareissa esitelty SeaGlow-hanke. Hankkeessa testataan pienillä kalastusaluksilla muun muassa hybridi- ja sähkökäyttöä, alusten pohjan kasvustoa ja vastusta vähentäviä pinnoitteita sekä energiankulutusta seuraavia sensoreita. Tavoitteena on vähentää fossiilisten polttoaineiden käyttöä ja löytää ratkaisuja, jotka toimivat käytännössä pienimuotoisessa kalastuksessa. Samanlaisia tavoitteita ja ratkaisuja on etsitty myös Suomessa, joten hankkeen kokemukset ja tulokset ovat kiinnostavia myös suomalaisen ammattikalastuksen näkökulmasta.

Toinen kiinnostava kokonaisuus liittyi kameroiden, sensoreiden ja erityisesti tekoälyn hyödyntämiseen kalastuksessa. Tavoitteena on pystyä tunnistamaan entistä paremmin jo kalastuksen aikana, mitä pyydykseen on menossa ja kuinka paljon saalista siellä on.

Esimerkiksi troolauksessa reaaliaikainen kuva ja tekoälyyn perustuva tunnistaminen voisivat auttaa arvioimaan saaliin määrää ja lajistoa jo vedon aikana. Tämä voisi mahdollistaa oikea-aikaisemman pyydyksen nostamisen ja auttaa vähentämään epätoivottua sivusaalista.

Näissä kysymyksissä voisi olla kiinnostavia yhteistyön ja tiedonvaihdon mahdollisuuksia myös Suomeen. Vaikka kalastuksemme mittakaava on erilainen, energian säästäminen, valikoivampi kalastus sekä kameroiden, sensorien ja tekoälyn hyödyntäminen ovat yhteisiä kehittämiskysymyksiä.

Tehokkuudella on myös toinen puoli

Seminaareissa puhuttiin myös sivusaaliiden ja nykyisin vajaasti hyödynnettyjen kalalajien paremmasta hyödyntämisestä. Teema on tuttu Suomestakin: jos kala kerran pyydetään, olisi hyvä saada mahdollisimman suuri osa saaliista hyötykäyttöön.

Samalla messuilla heräsi myös toisenlainen pohdinta. Kun ympärillä näkee, kuinka tehokkaaksi kalastus voidaan nykyteknologialla tehdä, on vaikea olla pohtimatta tehokkuuden rajoja. Teknologia voi vähentää polttoaineenkulutusta, parantaa valikoivuutta ja auttaa hyödyntämään saaliin tarkemmin. Samalla erittäin tehokkaalla kalustolla voidaan pyytää valtavia määriä kalaa hyvin nopeasti.

Jos uusia, aiemmin vähän hyödynnettyjä lajeja ryhdytään käyttämään suuressa mittakaavassa, täytyy samalla ymmärtää niiden merkitys meriekosysteemille. Messujen kaltaisessa ammattilaistapahtumassa näkökulma painottuu luonnollisesti kalastuksen ja teknologian kehittämiseen, mutta tehokkuuden rinnalla täytyy kulkea tieto kalakantojen ja ekosysteemien rajoista.

Mistä tulevaisuuden kalastajat tulevat?

Yksi kiinnostava havainto liittyi koulutukseen ja alan tulevaisuuden osaajiin. Oppilaitokset olivat messuilla näkyvästi mukana, ja messujen viimeinen päivä oli erityisesti opiskelijoille ja nuorille suunnattu opiskelijapäivä. Tavoitteena oli tuoda opiskelijat ja yritykset yhteen ja esitellä nuorille kalatalouden työ- ja uramahdollisuuksia.

Messuilla syntyi vahva vaikutelma yritysten ja koulutuksen läheisestä yhteydestä. Opiskelijat pääsevät jo koulutuksen aikana lähelle yrityksiä, teknologiaa ja käytännön työelämää, ja alan suuret yritykset ovat näkyvästi mukana tulevien työntekijöiden koulutuspolulla.

Keskusteluissa heräsi samalla kiinnostava vertailu Suomeen. Ainakin messuilla esiteltyjen koulutusten perusteella norjalainen kalastuksen ammattikoulutus vaikutti hyvin käytännönläheiseltä ja tiettyihin ammatteihin tähtäävältä. Suomessa osallistujien keskusteluissa koulutuksen vahvuutena nähtiin puolestaan kala-alan laajempi kokonaisuuden tuntemus: esimerkiksi kalastuksen tai vesiviljelyn opiskelussa tutuksi tulevat myös kalojen biologia, kalan käsittely ja muut kala-alan osa-alueet.

Kumpaakin tarvitaan. Yritys tarvitsee työntekijän, joka hallitsee oman tehtävänsä, mutta koko alan kehittämisessä on hyötyä myös siitä, että ymmärretään kalaa ja kalataloutta omaa työtehtävää laajemmin.

Mitä opintomatkalta jäi käteen?

Kolmen päivän jälkeen Nor-Fishingistä jäi ennen kaikkea ymmärrys siitä, kuinka erilaisessa mittakaavassa kalataloutta voidaan harjoittaa. Valtavat kalastusalukset, uusin teknologia ja kansainväliset yritykset tekivät vaikutuksen, mutta samalla matkan aikana käydyissä keskusteluissa palattiin usein siihen, ettei Norjan ja Suomen kalastusta voi suoraan verrata keskenään.

Suomessa toimitaan erilaisilla vesillä, eri kalalajeilla, eri markkinoilla ja aivan erilaisessa mittakaavassa. Norjasta voidaan ottaa oppia ja uusia ajatuksia, mutta Suomen kalataloutta pitää kehittää omista vahvuuksistamme ja olosuhteistamme lähtien.

Messuilla käydyissä keskusteluissa huomasi myös, ettei suomalainen kalastus ollut kansainvälisille keskustelukumppaneille välttämättä kovinkaan tuttua. Esimerkiksi sisävesien kaupallinen kalastus ja muikku olivat monille vieraita asioita. Erilaisuus toimii siis myös toiseen suuntaan: Suomessa on osaamista ja kalastuksen muotoja, joita muualla ei välttämättä tunneta lainkaan.

Messujen lisäksi opintomatkan tärkeä anti syntyi osallistujien kesken. Kun ammattikalastajia ja muita kala-alan toimijoita eri puolilta Suomea viettää useamman päivän yhdessä, keskusteluja syntyy paljon myös messuhallien ulkopuolella. Matkan aikana vaihdettiin kokemuksia kalastuksesta ja alan tilanteesta eri puolilla Suomea, vertailtiin toimintatapoja, pohdittiin yhteisiä haasteita ja jaettiin käytännön kokemuksia.

Tällainen vertaistuki ja verkostoituminen onkin usein opintomatkojen parasta antia. Samalla syntyy uusia ajatuksia ja yhteistyön paikkoja, joita ei välttämättä syntyisi yksittäisessä kokouksessa tai etäyhteyksien välityksellä.

Nor-Fishing oli tapahtuma, joka oli hyödyllistä nähdä ja kokea. Kaikkea nähtyä ei tarvitse – eikä voikaan – siirtää sellaisenaan Suomeen. Tärkeämpää on ymmärtää, mitä muualla tehdään, poimia joukosta meille sopivia ajatuksia ja samalla nähdä oma toimintamme hieman uudesta näkökulmasta.

– Nor-Fishing-terveisin, matkalla mukana olleet Kalaleader-toimijat

Lisätietoa ja lähteitä

• Fiskeridirektoratet: Norjan ammattikalastuksen tilastot
• Institute of Marine Research: The Norwegian small scale fishery (2022)
• Luonnonvarakeskus: Kalansaalis ja tuotanto 2024
• Luonnonvarakeskus: Kaupallinen kalastus merellä 2024
• Luonnonvarakeskus: Kaupallinen kalastus sisävesillä 2024
• Nor-Fishing: Nor-Fishing 2026
• SeaGlow: Sustainable Energy Applications for Green and Low-impact Operation of small-scale fishing boats