Kesätyö projektityöntekijänä - oppeja ja kokemuksia
16.11.2026 12:24 Koko SuomiKesä 2026 hujahti mielenkiintoisten työtehtävien äärellä MURME – Metsät murroksessa – hankkeessa.
Tänä kesänä sain paikan projektityöntekijäksi Lapin ammattikorkeakoulun ja Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun yhteiseen MURME – Metsät murroksessa – hankkeeseen. Projektityöntekijänä pääsin tutustumaan monipuolisesti metsien hyvinvointiin, metsätuhoihin, luonnossa liikkumiseen sekä erilaisiin digitaalisiin työkaluihin.
Oma roolini hankkeessa liittyi erityisesti metsätuhojen havainnointiin, dokumentointiin ja tiedon esittämiseen. Tehtäviini kuului muun muassa maastotutkimuksia Rovaniemen Ounasvaaralla, havaintojen kuvaamista ja todentamista, ArcGIS-ohjelmalla tehtävän tarinakartan rakentamista sekä lyhyiden sosiaalisen median videoiden tekemistä. Lisäksi osallistuin kokouksiin ja palavereihin.
Lähimetsät tutkimuskohteena – metsätuhot Ounasvaaralla
Yksi kesän ensimmäisistä tehtävistäni oli tutustua Rovaniemen keskustan lähellä sijaitsevan Ounasvaaran luontopolkuun ja sen varrella esiintyviin metsätuhoihin. Ounasvaara on suosittu ulkoilualue niin paikallisten kuin matkailijoidenkin keskuudessa. Alueella kulkee useita luontopolkuja, jotka johdattavat kulkijan metsien ja soiden läpi. Itse olen liikkunut alueella aiemminkin, mutta uuden tekemisen myötä tuttu ympäristö alkoi näyttäytyä aivan uudella tavalla. Tavallisen ulkoilun sijaan huomio alkoi kiinnittyä puustoon, metsän yleiseen kuntoon ja erilaisiin tuhon merkkeihin. Metsätuhot kuulostavat terminä helposti melko rajuilta, mutta kyse ei aina ole mistään dramaattisesta. Metsätuhoja voivat aiheuttaa esimerkiksi luonnonolosuhteet, hyönteiset ja sienet. Toisaalta kuolleet ja vaurioituneet puut ovat myös luonnollinen osa metsän kiertokulkua. Ne lisäävät monimuotoisuutta ja tarjoavat elinympäristöjä monille lajeille.
Kiersin luontopolkua, kuvasin havaintojani ja pyrin tunnistamaan, millaisesta metsätuhosta kussakin tapauksessa oli kyse. Työssä pääsi konkreettisesti tarkastelemaan metsää ja sen muutoksia. Samalla opin kiinnittämään huomiota asioihin, joita en välttämättä olisi aikaisemmin luonnossa liikkuessani huomannut. Havaintojen tekeminen vaati myös tarkkuutta (Kuva 1). Pelkkä kuvan ottaminen ei riittänyt, vaan piti pohtia, mitä puussa tai metsässä oikeastaan oli tapahtunut ja mistä tuhon voisi tunnistaa.
Kuva 1. Havukantojäärän etsiminen ja kuvaaminen vaatii tarkkuutta. Kaarnalla havukantojäärän (Rhagium inquisitor) toukka. (Kuva Piia Sonkajärvi)
Maastohavainnoista PowerPointiin
Kun havaintoja oli kertynyt riittävästi, kokosin niitä PowerPoint-esitykseksi. Esitykseen keräsin kuvia metsätuhoista sekä tietoa siitä, millaisia tuhoja luontopolun varrella oli havaittavissa. PowerPointin tekeminen auttoi jäsentämään maastossa tehtyjä havaintoja ja tarkastelemaan niitä kokonaisuutena. Yksittäisistä kuvista ja havainnoista muodostui vähitellen selkeämpi kokonaisuus. Samalla sain kokemusta tiedon kokoamiseen ja esittämiseen tavalla, joka olisi mahdollisimman helposti muidenkin ymmärrettävissä. Hankkeessa kerättyä tietoa on tarkoitus jakaa niin alan ammattilaisille kuin muillekin aiheesta kiinnostuneille, joten myös tiedon esittämisellä on tärkeä rooli.
Työpäivät koostuivat sopivasti sekä maastossa että tietokoneen ääressä työskentelystä. Tämä vaihtelu oli yksi projektityöskentelyn parhaista puolista – varsinkin kun kesä täällä Rovaniemellä oli hyvin sateinen.
Metsätuhoista tarinaksi ja karttakierrokseksi
Projektityöskentelyssä pääsin tutustumaan myös ArcGIS-ohjelmaan ja rakentamaan havaintojen tarinaa karttakierroksineen. Karttakierroksesta löytyy metsätuhot yhdistettynä niiden sijaintiin ja kuviin. Näin maastossa tehdyistä havainnoista muodostui visuaalinen ja helposti seurattava kokonaisuus. Tämä oli yksi projektityöskentelyn kiinnostavimmista osuuksista, sillä siinä yhdistyivät luonnossa tehdyt havainnot ja digitaalinen työskentely. Oli kiinnostavaa huomata, kuinka erilaisia työskentelytapoja metsäalan hankkeessa voidaan yhdistää. Lopputulos tulee nähtäville AgriHubin sivuille lokakuun aikana.
Metsät murroksessa-metsiköiden alueelliset erityispiirteet (MURME) – Maaseutuverkosto
Reissu Kaakkois-Suomeen avasi silmiä
Yksi mieleenpainuvimmista kokemuksista oli reissu Kaakkois-Suomeen, Punkaharjulle ja Mikkeliin. Matkan aikana pääsin tutustumaan alueellisiin erityispiirteisiin ja näkemään, miten erilaiset ympäristö- ja luonnonolosuhteet vaikuttavat alueen metsiin
Reissu auttoi ymmärtämään, ettei metsiä tai niiden tilaa voi tarkastella täysin irrallaan ympäröivästä alueesta. Paikallisilla olosuhteilla ja erityispiirteillä on suuri merkitys siihen, millaisia metsiä alueella on ja millaisia asioita niiden hoidossa täytyy huomioida. Punkaharjulla saimme kuulla esityksiä Luonnonvarakeskuksen eli Luken henkilökunnalta. He kertoivat tutkimuksistaan Punkaharjun tutkimuspuiston puustossa (Kuva 2). Kaakkois-Suomen metsät tuntuivat monella tavalla erilaisilta kuin tutummat pohjoisen Suomen metsät.
Kuva 2. Tutkimusmetsän suurta lehtikuusikkoa. (Kuva Piia Sonkajärvi)
Kävimme tutustumassa myös Suomen metsämuseo Lustoon sekä muihin paikallisiin nähtävyyksiin. Punkaharjun maisemat ja tiet korkealla vesistön keskellä olivat itselleni yksi matkan hienoimmista puolista. Maisemat olivat melko erilaiset kuin Rovaniemellä, joten jo pelkästään ympäristön vaihtuminen oli virkistävää. Mikkelissä pääsimme tutustumaan XAMKin opetusmetsään Hippalaan sekä muihin mielenkiintoisiin kohteisiin.
Sanonta ”tekevälle sattuu” osui meidänkin reissullemme, kun auton pohja osui terävään kiveen ja öljypohjaan tuli reikä. Öljy saatiin onneksi talteen kestokauppakassiin ja imeytettyä sammaltuppoihin. Saimme myöhemmin myös palokunnalta kiitokset siitä, että toimimme tilanteessa oikein. Kaikesta huolimatta pieni vastoinkäyminen jäi lopulta yhdeksi reissun mieleenpainuvista hetkistä. Matka toi hyvää vaihtelua tavalliseen työarkeen ja tarjosi mahdollisuuden oppia asioita konkreettisesti paikan päällä.
Mitä kesästä jäi käteen?
Neljän kuukauden työskentely MURME-hankkeessa oli monipuolinen kokonaisuus. Sen aikana pääsin tekemään erilaisia tehtäviä aina luonnossa liikkumisesta ja metsätuhojen tunnistamisesta digitaaliseen tiedonkäsittelyyn, tarinakartan tekemiseen ja sosiaaliseen mediaan. Ehkä tärkeimpänä asiana työtehtävä opetti katsomaan ympäröivää luontoa hieman tarkemmin. Luontopolulla kulkiessa huomio kiinnittyy nykyään helpommin puustoon ja siihen, millaisia merkkejä metsästä voi löytää. Aiemmin tututkin paikat voivat näyttää erilaisilta, kun niiden tarkasteluun saa uuden näkökulman. Sain kokemusta projektityöskentelystä ja siitä, miten yksittäisistä havainnoista voidaan rakentaa laajempi kokonaisuus ja tuoda tieto muiden nähtäville.
Hanketyössä ei riitä pelkästään se, että tuntee metsäalaa. Samalla täytyy osata suunnitella omaa työtä, aikatauluttaa tehtäviä ja tehdä yhteistyötä eri ihmisten kanssa. Kaikki tehtävät eivät myöskään aina mene alkuperäisen suunnitelman mukaan. Tilanteisiin täytyy osata reagoida ja tarvittaessa etsiä uusia ratkaisuja. Koin, että työtäni arvostettiin ja sain tehdä tehtäviä pitkälti itsenäisesti ja omalla aikataulullani.
Kaiken kaikkiaan hanketyö on ollut mielenkiintoinen tapa tutustua metsäalan työelämään. Se on avannut uuden näkökulman siihen, kuinka metsäalan kehittämistyötä tehdään ja millaisia mahdollisuuksia alalla on myös perinteisten metsätalouden työtehtävien lisäksi. Neljän kuukauden aikana ehdin oppia paljon uutta, tutustua kiinnostaviin ihmisiin ja nähdä metsiä hieman eri näkökulmasta. Ja mikä parasta, tavallisella metsälenkilläkään ei enää katso puita aivan samalla tavalla kuin ennen. Toivottavasti pääsen tulevaisuudessa mukaan yhtä mielenkiintoisiin projekteihin!
Blogi on kirjoitettu osana Lapin ja Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulujen yhteishanketta Metsät murroksessa – metsiköiden alueelliset erityispiirteet. Hankkeen toteutusaika on 1.4.2026–30.9.2027. Hanke on osa Juuret tiedossa hankekokonaisuutta ja osa vuosina 2025–2027 toteutettavaa Metsien kasvun ja hiilinielujen vahvistamisen toimenpidepakettia. Paketilla edistetään ilmastokestäviä metsänhoidon käytäntöjä, tuetaan talousmetsien kasvukykyä ja vahvistetaan hiilinieluja pitkälle tulevaisuuteen.
Piia Sonkajärvi


