Maatalousmuovijätteen hallinnan haasteisiin tutustumassa

KeMu-hanke on ollut käynnissä vuoden 2025 alusta, joten tehty työ on tuottanut jo vakaan pohjan. Maatalousmuovijätteen kierrätys ei ollut itselleni ennestään tuttua, syventyminen siihen vaatikin aikaa. Nuttura ei kellään hankkeen tiimiläisistä ollut kireällä eikä tyhmiä kysymyksiä tunnettu, joten sain rauhassa esittää mietintöjäni ja tutustua aiheeseen.

Aihe on valtavan laaja ja siitä oleva tieto niin maan sisällä, kuin Euroopan laajuisestikin on osin piilossa sekä epätarkkaa. Yrityspakkausten kerääminen on lain säätelemää, mutta pakkausmuoveihin kuulumattomien paali- ja aumamuovijätteiden järjestelmällinen ja organisoitu keräys vapaaehtoisen tuottajajärjestön kautta on aloitettu vasta muutama vuosi sitten.

Kesä kului tietoa louhiessa

Keräsin kesän aikana tärkeitä oppeja siitä, kuinka erilaisia tapahtumia aiheen ympärillä järjestetään ja mitä se vaatii. Tapasimme yhteistyökumppaneita pop-up-jätekeräyksen suunnittelun ja toteutuksen merkeissä, osallistuimme KasvuStarttiin ja kiersimme tutustumassa eri tuotantosuuntien tiloihin ja niiden omistajiin. Selvitimme, millaista muovijätettä tiloilta kertyy, pohdimme jätteen hallinnan haasteita ja kuulimme tilallisten kehitysehdotuksia ja toiveita. Työtä tehdään helposti lähestyttävällä, neutraalilla ja hyviä yleisiä käytänteitä kehittävällä otteella. Tällöin yhteistyökumppanin, asiakkaan tai vain yksittäistä neuvoa tarvitsevan on helppo ottaa yhteyttä sekä jakaa henkilökohtaisiakin ajatuksia myös kasvotusten.

Kesän aikana uppouduin intensiivisesti benchmarkkauksen saloihin ja sain todeta, kuinka haastavaa voikaan tiedon löytyminen olla, kun informaatio on hajallaan, epätarkkaa ja vailla yhteisiä valtioiden rajat ylittäviä standardeja. Materiaalin selkärankana toimi tutustuminen monen Euroopan maan käytänteisiin ja säädöksiin. Kiinnostavimpina työsuhteeni aikana koin seminaarit, joissa eri maiden asiantuntijat ottivat kantaa esittelyissä, puheenvuoroissa ja paneeleissa maatalousmuovien kierrätyksen haasteisiin niin omassa maassaan kuin Euroopan alueellakin. Voimme ottaa paljon oppia muilta mailta ja oleellista olisikin kehittää paikallisiin olosuhteisiin sopiva järjestelmä. Tiedon lisääminen luo lähtökohdan osallisuuteen, tilan ominaisuudet määrittelevät jätteen määrän ja laadun, maantieteellinen sijainti logistiikan sekä poliittiset päätökset ammattimaisen jätteenkäsittelyn askelmerkit. Omat ajatukset pyörivät kierrättämisen ympärillä yhdistellen eri järjestelmien ominaisuuksia pohtien, kuinka Suomessa näitä voitaisiin hyödyntää.

Maatalousmuovijätteen hallinta on koko maailmaa koskeva haaste

Maatalousmuovien elinkaaren loppuvaiheen käsittely ei ole ongelmatonta missään, vaikka toimivia vapaaehtoisuuteen tai lakiin perustuvia järjestelmiä on useassa maassa olemassa. Maan sisällä tapahtuva uusioraaka-aineen keräys ja tätä seuraava jatkojalostus tulisi nähdä jo lähtökohtaisesti huoltovarmuuden näkökulmasta. Voidaan pohtia, millaisia kannustimia tarvitaan, jotta kierrättäminen ja kierrätystuotteiden ostaminen olisi kannattavaa. Muovi kuuluisi saattaa kiertoon ja kierrosta luoda mahdollisimman suurilta osin suljettu. Käytännöillä, säännöksillä ja laeilla voidaan suunnata kohti yhteistä kiertotaloutta maatalousmuovijätteen hallinnassa.

Sain olla osa tämänhetkistä tiedonhakua ja sen levittämistä. Työtä on vielä jäljellä ja ponnisteluja asian eteen vaaditaan. Tärkeintä on, että asiasta puhutaan ja se tehdään merkittäväksi. Lämpimät kiitokset ohjaamisestani ansaitsevat ammattitaitoiset ja työllensä omistautuneet muovimuijat Jyväskylän ammattikorkeakoulun Aija Hytönen sekä Pohjois-Savon MTK:n Noora Räsänen, Heini Mämmi ja Sanna Patosalmi!

KeMu-hanke toteutetaan Jyväskylän ammattikorkeakoulun hallinnoimana yhteistyössä MTK-Pohjois-Savon kanssa. Hanke saa rahoituksensa Euroopan maaseuturahastosta ja Elinvoimakeskukselta.

Soila Kuukkanen, Jyväskylän ammattikorkeakoulu