Mitä hevoskuva kertoo – ja mitä sinun täytyy kertoa sen puolesta?

Minna muistutti, että kuva kertoo yhdestä hetkestä, ei siitä mitä on tapahtunut ennen kuvaa tai sen jälkeen, toisin kun video, josta voi nähdä kokonaisen tai osittaisen tapahtumien ketjun. On myös muistettava, että kuvan julkaisijalla on väliä, kuvaviestin tavoitteet eroavat yleismedian, hevosmedian, hevosjärjestön, ulkopuolisen järjestön, sosiaalisen median, oman somen, yhteistyökumppaneiden ja mainostajien välillä. Kaikkien pitäisi myös tietää, ettei kotirauhan piiriin kuuluvia kuvia saa julkaista ilman asianomaisten lupaa, julkiset tilanteet ovat taas avointa kuvaukselle. Kuka saa sitten julkaista kuvan? Kuvaaja itse tai taho, jonka puolesta kuva on otettu. Someen kuvaa ei saa julkaista ilman kuvaajan lupaa.

Maailma on muuttunut, nykyisin on jo laajalti tietoa hevosten kokemuksista, ilmeistä, eleistä, mitä tietoa ne meille välittävät. Muutoksen myötä täytyy myös pohtia, mitä viestiä kuvat välittävät hevosalasta. Kuvia ei ole tarpeen sensuroida ja julkaista ainoastaan positiivisia kuvia, se ei läpinäkyvää, eikä edes uskottavaa. Kuvatessa otettava aina huomioon hevosen hyvinvointi ja kerrottava olennaiset asiat kuvan tapahtumista ja varmistettava, että kuva ja teksti vastaavat toisiaan.

Mikä muu on muuttunut? Laitteet, nykyisin materiaalia on paljon, tuhansia kuvia ja kuvausmahdollisuuksia, kaikkien ulottuvilla kaiken aikaa.

Mitä voimme nähdä kuvasta? Näemme kuvausympäristön ja kuvanottohetken, hevosen ilmeen, eleen. Voiko kivun nähdä kuvasta? Kuvasta voi nähdä korvat, silmät, suun ja huulet, etogrammeja, jotka viittaavat kipuun sillä hetkellä.

Fyysiseen ponnistukseen liittyviä kipuja ei ole tutkittu vielä tarpeeksi. Pitäisi pystyä vertaamaan eri tavalla koulutettuja hevosia. Hevosen pelko näkyy silmistä, sieraimista ja kasvojen lihaksista. Kivun ja pelon voimakkuutta emme kuitenkaan kuvasta voi nähdä, onko se hetken epämukavuutta, vai 10 minuutin tai pidempiaikaista kipua.

Mitä kuvasta kannattaa tarkastaa ennen julkaisua? Ympäristö, ilmeet, eleet, varusteet, hevosen kunto. Eikö siis voi julkaista muita, kuin täydellisiä kuvia? Normalisoi kehitys, sanoita kuvan tapahtumat, ”ei täydellistä, mutta mennään eteenpäin”. Tämä on yksi parhaista tavoista riisua somen kasvotonta kritiikkiä. Varmista myös, että sanat ja teot kohtaavat toisensa.

Yleisöstä kysyttiin kumpaa hevoskuvissa seurataan enemmän hevosta vai ihmistä, Minna vastasi, että riippuu katsojasta.

Tea Elstob