Tervettä vai sairasta byrokratiaa
24.04.2024 10:25Turhan byrokratian purkaminen olisi yksi kaikkein helpoimpia ja tehokkaimpia keinoja tukea maaseudun yrittäjyyttä. Byrokratian vähentämiseksi onkin vuosien mittaan tehty useita aloitteita. Jostain syystä kuitenkin melko rajallisin tuloksin. Byrokratia taitaakin olla juuri se antiikin tarujen hirviö, jolle kasvaa aina kaksi päätä lisää, kun yhden leikkaa pois.
Esimerkiksi, vuonna 2015 viljelijöiden vuosittaista lomakerumbaa kuvattiin luovuttamalla maa- ja metsätalousministeriön kansliapäällikölle 33 metrin mittainen pyykkinaru, johon koottiin kaikki maatilan täyttämät lomakkeet. Tämän jälkeen lomakkeet ovat muuttuneet sähköisiksi, mutta niiden määrä on tuskin vähentynyt. Ehkä ennemminkin lisääntynyt.
Lähtökohtaisesti hallinnon tavoitteena on olla täsmällistä, nopeaa, selkeää, pitkäjänteistä, ennakoitavaa ja kustannustehokasta. Mistä sitten hallinnon jatkuva lisääntyminen ja toimijoiden turhautuminen turhaksi koetun byrokratian äärellä johtuu?
Yhteiskunnassa kohdataan monenlaisia haasteita ja ongelmia. Ihmisille yleinen reaktio ongelmien kohtaamiseen lienee useinkin ajatus säätelyn ja ohjeistusten lisäämisestä. Mitä suurempi ongelma, sitä tiukempaa säätelyä halutaan, samoin kuin sääntöjen noudattamiseen liittyvää valvontaa ja seuraamuksia sääntöjen rikkojille. Tällä ajattelutavalla on saatu aikaan jopa hallinnollisia himmeleitä, joissa sääntöjä valvovia virkamiehiä koetaan tarpeelliseksi valvoa ja seurata.
Tiedonkeruun tarpeet ovat puolestaan kasvaneet tulosajattelun myötä. Hallinnollisten toimenpiteiden, esimerkiksi maataloustukien käytön, tuloksellisuutta halutaan selvittää ja todentaa. Siten esimerkiksi Euroopan Unionin maataloushallinnon tuloksellisuuta on tarpeen seurata kaikissa jäsenmaissa sekä niissä tuotettujen viljakilojen tai maitolitrojen ja niiden moninaisten tuotantovaikutusten osalta.
Tämä kaikki ei olisi mahdollista ilman nykyistä tietotekniikkaa. Sen myötä datan keruuseen, tallentamiseen ja analysointiin liittyvät käytännön rajoitteet ovat lähes hävinneet lähes kokonaan näkyvistä.
Yhteiskunnassa uskotaan siis vahvasti ongelmien ja haasteiden keskitettyyn käsittelyyn ja ulkopuolisen säätelyn voimaan. Joku taho tai toimijaverkosto saa oikeutuksen määrittää, mikä on ”oikea” tapa toimia kunkin haasteen parissa, vaikkapa maatalouden ravinnekuormituksen, turvepeltojen ilmastovaikutuksen, tuotantoeläinten hyvinvoinnin tai terveellisen ravitsemuksen parissa.
Asioiden tilaan voidaan kuitenkin vaikuttaa monella tavalla. Parhaimmillaan kukin ammattilainen vastaa itse omista toimistaan ja kehittää omaa ammatillista osaamistaan muuttuvien haasteiden mukaisesti. Toimintatapoja uudistetaan ja kehitetään arjessa saatujen kokemusten ja suoran palautteen mukaisesti. Parhaimmat toimijat saavat hyvää mainetta, ja heidän jalanjäljissään myös toimiala kokonaisuudessaan kehittyy eteenpäin. Muutos tapahtuu luontaisesti, toimialan sisältä käsin.
Omaehtoisesti tapahtuva muutos on joustavaa ja monimuotoista. Ihmiset pystyvät kokemaan itsensä toimijoina ja muutoksentekijöinä, eikä niinkään toimenpiteiden kohteena olevina objekteina, jotka ovat ulkoisten muutosvoimien heiteltävissä.
Miten siten tunnistaa ja pyrkiä kohden terveitä hallinnollisen säätelyn ja ohjauksen rakenteita? Kysymys ei ole mitenkään helppo. Lähtökohtaisesti kaikki byrokratian lisääminen tapahtuu aina hyvässä tarkoituksessa. Ajatuksella viedä yhteiskunnan kehitystä parempaan suuntaan.
Ehkä ensimmäisenä pitää pohtia, missä kohdin yhteiskunnallinen säätely on oikeutettua ja välttämätöntä? Kohdistuuko säätely isoihin ja merkittäviin kysymyksiin, vai onko eksytty yksityiskohtaisen tiedonsälän pariin? Mikä on tiedonkeruun tuoma lisäarvo ja hyöty? Entä vastaanottajan kyvyt ottaa vastaa isoja tietomääriä?
Mikäli vastaukset tarpeettoman byrokratian purkuun onnistutaan lopultakin löytämään, tulevat myös sen vaikutukset olemaan laajat: elinvoimaista yrittäjyyttä, rohkeaa ja innovatiivista toimintaa, toimijoiden omaa vastuunottoa, mielenterveyttä ja ammatillista tekemisen iloa. Luottamusta hallintoon ja virkakoneistoon.
.
Anja Yli-Viikari
