Järvi-Suomen vesistöistä on pidettävä huolta huomennakin
06.05.2024 11:49Järvi-Suomen maaseudun ympäristö ja ilmasto-ohjelman tavoite on, että alueen vesistöjen tila on vähintään hyvä. Huhtikuussa järjestetty webinaari valotti maa- ja metsätalouden keinoja tavoitteen saavuttamiseksi.
Vesiensuojelu kiinnostaa: Järvi-Suomen vesistöt ja vesienhoidon painopisteet -webinaari keräsi huhtikuun puoliväissä satakunta aiheesta kiinnostunutta Teamsin ääreen. Esitykset herättivät vilkasta keskustelua ja kommentointia webinaarin keskustelupalstalla.
Johtava asiantuntija Juho Kotanen Etelä-Savon ELY-keskuksesta muistutti webinaarissa, että Järvi-Suomen pintavesien ekologinen tila on nyt keskimäärin hyvä tai erinomainen. Järvi-Suomessa on yli 2 400 pintavesistöä, ja niistä alle sadan tila on välttävä tai huono.
– Alueellinen vaihtelu on kuitenkin suurta, ja jokien tila on keskimäärin huonompi kuin järvien. Heikoin tila on matalissa latvavesistöissä, joihin kohdistuu runsaasti kuormitusta, Kotanen taustoitti.
Pintavesien tilaa uhkaa ravinteiden ja orgaanisen aineksen aiheuttama kuormitus. Hajakuormitusta tulee erityisesti maa- ja metsätaloudesta sekä paikoin haja-asutuksesta ja hulevesistä. Pistemäistä kuormitusta aiheuttavat yhdyskuntien jätevedet ja turvetuotanto.
Vesistöjen tilaa heikentää myös vesistörakentaminen, kuten kalojen vaellusesteet.
– Monissa vesistöissä on samaan aikaan useita niiden tilaa heikentäviä tekijöitä. Vesienhoidon tavoitteena on varmistaa, että pinta- ja pohjavesien tila on vähintään hyvä, Kotanen huomautti.
Toimenpiteet vesistöjen tilan turvaamiseksi esitetään vesienhoitosuunnitelmissa, joita ELY-keskukset laativat yhdessä sidosryhmien kanssa.
Ojitusyhteisöjen merkitys kasvaa
Maaseudun ympäristöasiantuntija Vuokko Mähönen Pohjois-Savon ELY-keskuksesta esitteli webinaarissa maatalouden vesiensuojelun painopisteitä. Ne ovat maaperän kasvukunnosta huolehtiminen; veden pidättäminen valuma-alueella esimerkiksi ojituksen ja uomien avulla; ravinteiden hyödyntäminen kasvien käyttöön mm. lajiseoksia ja aluskasveja optimoimalla; sekä lannan käsittely ja prosessointi.
Mähönen kertoi, että Järvi-Suomen maatiloilla on käytössä paljon toimenpiteitä, jotka turvaavat vesistöjen hyvää tilaa.
– Keskeisiä toimia ovat esimerkiksi talviaikainen kasvipeitteisyys ja kerääjäkasvit. Sen sijaan maatalouden pistekuormitus on vielä huonosti tunnistettu riski, hän totesi.
Mähönen arvioi, että tulevaisuudessa maaperän hoitoon ja kunnostukseen on satsattava aiempaa enemmän. Ojitusyhteisöjen merkitys maatalouden vesienhoidon toimijoina kasvaa: optimaalinen ojitus voi nostaa satoa ilman lisäravinteita.
– Kosteikkojen ja suoalueiden merkitys vesivarastona korostuu, ja ne auttavat hallitsemaan myös tulvariskiä. Suojavyöhykkeitä taas hyödynnetään vielä heikosti monimuotoisuuden näkökulmasta, hän sanoi.
Metsätaloudessa valumia torjutaan räätälöidyillä keinoilla
Erikoistutkija Sakari Sarkkola Luonnonvarakeskuksesta pureutui metsätalouden aiheuttamaan vesistökuormitukseen ja avasi, millaisin keinoin kuormitusta on mahdollista vähentää.
– Metsätaloudella on merkittävä vaikutus vesien laatuun varsinkin paikallisesti. Mitä enemmän puuta korjataan, sitä enemmän ravinnekuormitusta syntyy, hän kiteytti.
Metsätaloudessa vesistökuormitusta syntyy kahdella tavalla. Ensinnäkin hoitotoimien, kuten uudistushakkuiden ja maanmuokkauksen sekä typpilannoituksen yhteydessä. Toinen syy on ojituksista aiheutuva pitkäaikainen ravinnekuormitus. Kuormituksen ennustetaan edelleen kasvavan.
Monet vesiensuojeluratkaisut ovat varsin heikkotehoisia ja niillä voidaan vähentää vain ojituksen sekä maanmuokkauksen aiheuttamaa eroosiota ja kiintoainekuormitusta. Metsätalouden aiheuttama kuormitus on peräisin pääosin liuenneista orgaanisista aineista, joiden pidättäminen on vaikeaa. Vain pintavalutuskentät ja vesiensuojelukosteikot ovat tehokkaita menetelmiä.
– Kosteikot ovat tehokkaita, mutta niitä käytetään melko harvoin, koska ne vaativat paljon pinta-alaa, mikä on pois metsänkasvatuksesta, Sarkkola kertoi.
Vesiensuojelurakenteet olisi huomioitava metsätalouden suunnittelussa siten, että keino olisi mahdollisimman tehokas suhteessa alueen luonteeseen. Esimerkiksi happamilla sulfaattimailla tuhkalannoituksella olisi mahdollista korvata teknisiä toimia, kuten kunnostusojia. Kuivatustehon vähentäminen puolestaan ei haittaisi puiden kasvua, mutta voisi pienentää kuormitusta.
– Vesiensuojeluun saa myös tukea, joten kaikki ei jää maanomistajien kontolle, Sarkkola muistutti.
Yhteistyö maanomistajien kanssa on avainasemassa
Tki-asiantuntija Teija Rantala Savonia-ammattikorkeakoulusta kertoi valuma-aluelähtöisen tarkastelun ja yhteistyön merkityksestä vesienhoidossa. Hän toi esille kokemuksia ja toimenpide-ehdotuksia valuma-aluehankkeista. Monitavoitteisessa valuma-aluesuunnittelussa sovitetaan yhteen maankäytön toimenpiteitä sekä vesienhoitoa ja luonnon monimuotoisuutta. Yhteistyötä on tärkeää tehdä monella tasolla.
– Yhteistyö maanomistajien kanssa on kaiken A ja O. Jos pystytään vastaamaan maanomistajien ongelmiin samalla, kun helpotetaan kuormitustilannetta, on hankkeella paremmat edellytykset onnistua, Rantala sanoi.
Savonia-ammattikorkeakoulu ja Suomen ympäristökeskus ovat laatineet tietokortit kestävän maa- ja metsätalouden toimenpiteistä vesien suojelemiseksi. Kortit on laadittu osana SysteemiHiili-hanketta. Ne kertovat maa- ja metsätalouden toimenpiteistä, joiden avulla voidaan suojella vesistöjä, hillitä vesistöjen tummumista ja ilmastonmuutosta sekä sopeutua paremmin ilmastonmuutoksen tuomiin haasteisiin.
