Luomutilan lampaat laiduntavat perinnemaisemassa Laukaassa
18.08.2026 12:54Keski-SuomiLaukaalainen Niemelän tila on tänäkin vuonna mukana Lähiruokapäivässä. Ekologisuus ja monimuotoisuus ovat tärkeitä arvoja luomulampaita kasvattavalle tilalle.
Kun on jo kymmenenä syksynä juhlistanut kotimaista ruoantuotantoa, perinnettä jatkaa mielellään.
Laukaalainen Niemelän lammastila avaa jälleen ovensa yleisölle valtakunnallisena Lähiruokapäivänä 12.–13. syyskuuta. Luomulammastila on ollut mukana tapahtumassa koko sen kymmenvuotisen historian ajan, sillä asia on emäntä Pia Niemeläiselle tärkeä.
– Omaan ajatusmaailmaani sopii, että on päivä lähiruoalle ja sitä juhlitaan. Haluan olla mukana hankkeessa, joka lisää maaseudun elinvoimaisuutta ja tukee suoramyyntiä.
Niemelän tilalla kävijät pääsevät rapsuttamaan ja syöttämään lampaita sekä tutustumaan hevosiin, kissoihin ja maatilan koneisiin. Tapahtuman ajan asiakkaita palvelee lihaa, taljoja ja lankoja myyvä tilapuoti.
Niemeläinen kertoo, että kävijöitä on viime vuosina ollut joitakin kymmeniä.
– Odotukset ovat samansuuntaiset myös tälle vuodelle.
Tila keskittyy alkuperäisrotuun
Äijälän kylässä sijaitseva Niemelän tila on perustettu 1880-luvulla. Pia Niemeläisestä tuli tilan emäntä 15 vuotta sitten, jolloin hän otti puolisonsa Pekka Niemeläisen kanssa tämän sukutilan hoitaakseen.
Aluksi tilalla oli lampaita ja emolehmiä. Pikkuhiljaa kypsyi ajatus keskittymisestä lampaisiin – nimenomaan alkuperäisrotu kainuunharmakseen.
– Kun aloitimme ja opettelimme tilanpitoa, meillä oli myös risteytyseläimiä. Hyvä, että tuli kokeiltua erilaisia, niin osasi panostaa harmaksiin, Pia Niemeläinen sanoo.
Kainuunharmas on suomalainen harvinainen alkuperäisrotu, joka 1980-luvulla oli lähellä kadota. Niemeläinen on yksi niistä, joiden mielestä on tärkeää säilyttää suomalaisiin oloihin sopeutuneen lammasrodun perimä.
Niemelässä lampaita on tällä hetkellä lähes 130, joista uuhia 47.

Sylin täydeltä rapsuteltavia
Merkittävä syy siihen, että Niemeläiset päätyivät kasvattamaan juuri kainuunharmaksia, piilee maatiaisrodun luonteessa. Harmakset ovat Pia Niemeläisen mukaan sosiaalisia, ystävällisiä ja helposti käsiteltäviä.
– Kun menen morjenstamaan pässejä metsälaitumelle, yksi tulee halittavaksi ja kohta minulla on sylin täydeltä setiä rapsuteltavana! Se on niin mukava hetki, että siitä ihan piristyy.
Kainuunharmas kiinnostaa myös asiakkaita, sillä sen pehmoisessa villassa on persoonallinen kuviointi. Niemeläinen kehruuttaa langat kotimaisissa kehräämöissä ja käy sitten neule- ja kehruuharrastajien tapahtumissa esittelemässä tuotteitaan.
Muu markkinointi tapahtuu pitkälti vuodenaikojen mukaan: esimerkiksi pääsiäisenä on hyvin kysyntää lampaanlihalle, jota asiakkaat hankkivat tilapuodin lisäksi Reko-ruokapiiristä.
– Tärkein markkinointikanavamme on some.
Lammastuotteiden lisäksi tila myy polttopuita ja pienimuotoisesti puutarhan antimia.
Lampaat hoitavat perinnemaisemaa
Luomuun Niemelän tila siirtyi kymmenen vuotta sitten. Yrittäjäpari pyrkii kaikessa toiminnassaan siihen, että tila kannattelisi itse itseään.
– En halua käyttää kemiallisia kasvisuojeluaineita, ja maan kasvukunnon kannalta tarpeellisissa hankinnoissa suosin kierrätyslannoitteita. Minusta luomuruoka maistuu paremmalle ja tuntuu kehossa paremmalta. Tietyllä tapaa se on testamentti tuleville sukupolville, Pia Niemeläinen pohtii.
Hänen arvomaailmaansa kuuluu myös perinnemaisemien hoitaminen, joka on lampaille mieluisaa puuhaa. Tätä nykyä perinnebiotooppia on kymmenisen prosenttia tilan pinta-alasta. Suurin osa on vanhaa metsälaidunta, mutta mukana on myös kaistale rantaniittyä.
– Perinnebiotooppi on koti monille perinnemaisemassa viihtyville lajeille. Uusillekin kasveille tulee kasvualustoja, kun lampaat kuljeksivat alueella.
Hoidetusta perinnemaisemasta on jo löytynyt muun muassa korpisorsimoa, mesimarjaa ja ahomansikkaa.
Tulevaisuudessa Niemeläinen haluaa kehittää tilaa entistä ekologisemmaksi. Haaveena on laidunkauden pidentäminen, koneiden käytön vähentäminen, maanmuokkauksen keventäminen ja jopa polttoaineomavaraisuus.
– Maailma on niin heilahteleva, että sitä miettii, mitä kaikkea voisi ottaa omiin käsiin.

