’Luomuviljely on aina ollut mun juttu’

Opiskelijasta suoraan yrittäjäksi

Monille maatalousyrittäjille ala on elämäntapa, ja niin on myös Anjalankosken nuorelle viljelijälle. Markus Suutari kasvoi kiinni luonnonmukaiseen viljelyyn lapsuudesta lähtien ja seurasi vierestä, kuinka vanhemmat tekivät töitä vuonna 1996 luomuun siirtyneen tilan eteen.

Ala veti puoleensa myös harrastusten ja kaveripiirin kautta. KSAO:n maatalousalan perustutkinto täydentyi myöhemmin agrologiopinnoilla, jotka Markus sai valmiiksi keväällä 2025. Jo edeltävänä vuonna tilalla tehtiin osittainen sukupolvenvaihdos.

– Olin vielä opiskelija, kun aloitin yrittäjänä. Siinä oli tekemistä ja opinnot vähän venähtivätkin, mutta toisaalta oli hyvä päästä heti kiinni tositoimiin, Markus kertoo.

Tänään tila toimii puoliksi vanhempien kanssa, ja yhteistyö on tiivistä. Joskus niin, että työasiat tulevat puheeksi iltapalapöydässäkin.

Luomu on tapa ajatella, ei markkinointikikka

Viljakallio on ollut luomutila jo kolme vuosikymmentä. Markukselle luomu on viljelyfilosofia, jonka ytimessä ovat biologiset prosessit ja maaperän hyvinvointi.

– Luomu on aina ollut mun juttu. Olen oppinut ajattelemaan viljelyn luonnon ehdoilla ja käyttämään luonnon omia mekanismeja mahdollisimman tehokkaasti. Luomu on opettanut, miten maaperä toimii ja miten kasvi ravitaan sen luonnollisia prosesseja tukien. Sivutuotteena myös ympäristö voi paremmin.

Vuosikymmenten luomuviljely on Markuksen mukaan silmin nähden muuttanut kotipeltojen rakennetta karkeasta louhikosta hienojakoiseksi kasvualustaksi. Myös typen sidonta on parantunut ja satomäärä kasvanut.

– Ihminen osaa mennä avaruuteen, mutta maaperässä on paljon sellaista, mitä ei olla vielä pystytty ymmärtämään. Luomuviljely vaatii myös epätäydellisyyden hyväksymistä: pellossa kasvaa aina muutakin kuin viljelykasvia. Tärkeintä on tasapaino.

Luomu on sertifioitu ja tarkkaan valvottu järjestelmä, mutta elintarvikkeiden markkinoinnissa Markus näkee parannettavaa.

– Ympäristöasioilla on tänä päivänä vaikea erottua. Oikeat ympäristöteot hukkuvat, kun kuluttajille mainostetaan pieniäkin tekoja isoina, vaikka niiden vaikutus ei sitä olisikaan. EU:n viherpesudirektiivi tuo toivottavasti apua tähän.

EU:n maatalous- ja maaseuturahoitus mahdollistaa vuosikymmenten investoinnit

Viljakallion isäntänä Markus on hyödyntänyt EU:n nuoren viljelijän aloitustukea ja korotettua investointitukea. Ilman niitä uusien salaojitusten ja valtavan viljakuivurin kaltaiset suuret hankkeet olisivat jääneet toteuttamatta.

– Nämä ovat ylisukupolvisia investointeja, joita ei tehdä vain oman elämän ajaksi. Meilläkin osa salaojista on lähes sadan vuoden takaa. EU-rahoituksen ansiosta myös ympäristötoimet, kuten talviaikainen kasvipeitteisyys ovat taloudellisesti perusteltuja.

Kääntöpuoli on monelle viljelijälle tuttu: tukien hakeminen edellyttää paperitöitä, kuten moni muukin asia maatalousyrittäjän arjessa.

– Byrokratian määrä on kyllä yllättänyt ja se, miten moneen eri tahoon pitää yrittäjänä olla yhteydessä. Se turhauttaa ja vie hirveästi aikaa viljelijöiltä ja valvojiltakin. Yksinkertaisempi systeemi ja teknologian hyödyntäminen tässä olisi hyvä kehityssuunta.

Kaikesta ei onneksi tarvitse selviytyä itse ja neuvoja on saanut monelta taholta.

– Puhelimen päässä on apua moneen asiaan, pitää vaan osata itse kysyä. ELY-keskus ja kunta ovat olleet positiivinen yllätys – niistä on hyvin saanut ihmiset kiinni ja vastauksia kysymyksiin.

Elinvoimaisia maatiloja tarvitaan

Markuksen mukaan elinvoimaisia maatiloja tarvitaan monestakin syystä. Suomalainen ruoka on tärkeä osa huoltovarmuutta, ja sen saatavuus on turvattava. Toinen syy on ruoan laatu, jonka arvoa ei aina ymmärretä. Ulkomailta tuotu tuote voi näyttää samalta, mutta laatu ei ole sama.

– Suomessa puhtaus ja laatu ovat kilpailuvaltteja, joita harvassa paikassa on ja näitä pitää myös varjella. Esimerkiksi tällä hetkellä etenkin kaupoista kerättävässä biojätteessä on vielä niin paljon muovia, että siitä tuotettua multaa ei uskalleta käyttää pellolla. Maanviljelijöillä on tahto tehdä asiat ympäristöystävällisesti.

Markus toivoo ruoantuotantoon enemmän paikallista yhteistyötä. Maaseudun yrittäjien välinen yhteistyö on ratkaisevaa – koneiden yhteiskäytöstä arjen vertaistukeen ja osaamisen jakamiseen.

– Olisi hienoa saada luotua paikallisia ketjuja, myyntiä ja jatkojalostusta, jotta ruoka tuotettaisiin ihmisille asti lähellä. Se olisi monella tavalla kestävää.

Kehitysideoita pursuavalle nuorelle viljelijälle Suomen viileä ilmastokin on tulevaisuuden mahdollisuus.

– Tietyt kasvit, kuten kaura, kumina ja apila kasvavat meillä hyvin. Myös kotimaisen kasviproteiinin, kuten härkäpavun viljelyyn pitäisi panostaa, jotta niitä ei tarvitse tuoda kaukaa ja kaataa sademetsää niiden tieltä.

Maatalousyrittäminen on tiimityötä

Yleinen mielikuva maataloudesta ei ole Markuksen mukaan ajan tasalla. Todellisuus on paljon monimutkaisempi ja osaamista tarvitaan enemmän kuin koskaan.

– Maatalousyrittäminen ei ole puuhastelua. Se on ammatti ja yritystoimintaa, jonka pitää olla todella tehokasta, jotta se on kannattavaa. Jos halutaan kehittää, pitää laajentaa omaa osaamistaan ja ymmärrystään.

Entä mitä sanoisit nuorelle, jolla ala ja maatalousyrittäminen siintelee ajatuksissa?

– Kokoa oma verkosto, etsi kavereita mukaan heti alusta lähtien ja katso, minkälainen yhteistyökuvio voisi syntyä. Jos yksin puurtaa, voi alkaa tympiä. On mahdotonta osata itse kaikkea ja tärkeää tietää, kenelle voi soittaa, kun tulee ongelmia tai tarvitsee neuvoja. Itseni on tässä yllättänyt yhteisöllisyys ja se, miten helposti saa kavereita ja apua, kun hoksaa vaan kysyä.