Ohjelmakauden Onnistujat: Yhteistyötä vesistöjen puolesta

Vesistöt ovat merkittävä osa suomalaista luontoa, elämäntyyliä ja yhteiskuntaa. Koska vesi, on perusedellytys kaikelle elämälle, voi vesistöjä kutsua luonnon monimuotoisuuden kulmakiveksi. Toisaalta myös pelloilla ja metsissä olevat ravinteet ovat arvokkaita, ja on tärkeää, että niistä saadaan hyöty siellä, missä niitä tarvitaan. Pohjanmaan Ravinneratas -hankkeessa pyrittiin varmistamaan, että ravinteita hyödynnetään tehokkaasti ja että vesistöt kolmen pohjalaismaakunnan alueella jäävät hyvään tilaan myös tulevia sukupolvia varten. Tulevaisuudessa vesistöjen suojelu on jopa aiempaa suuremmassa roolissa, sillä ilmastonmuutos tuo tullessaan lisää tulvia ja muita vaikeita olosuhteita.

– Tarkoituksena on, että pelloilla ja metsissä olevat ravinteet pysyisivät siellä, mihin ne on tarkoitettu, ja että vesistöihin päätyisi entistä vähemmän ravinteita ja kiintoaineita. Näin voidaan hidastaa vesien tilan huononemista, kertoo hankevetäjä Satu Järvenpää Pohjanmaan vesi ja ympäristö ry:stä.

Tiedonvälitys avainasemassa

Vuosina 2018–2022 toteutetun hankkeen päätavoitteena oli ravinnevirtojen hyödyntämisen tehostaminen ja vesistökuormituksen vähentäminen ja sitä kautta alueen vesistön tilan parantaminen. Tässä tavoitteessa hanke onnistui mainiosti. Erityisenä onnistumisena hankevetäjät mainitsevat tietoisuuden nostamisen alueella. Hanke järjesti muun muassa infotilaisuuksia ja työpajoja. Eri asiantuntijaorganisaatioiden yhteistyönä toteuttamiin kaksikielisiin tapahtumiin saatiin mukavasti osallistujia, vaikka pandemian vaatikin hankevetäjiä ottamaan tiedonvälityksessä digiloikan.

– Oli mukava olla antamassa neuvontaa ja tietoa esimerkiksi vesistökunnostuskohteissa, muistelee Järvenpää.

Hankkeessa tehtiin mallisuunnitelmia vesistön parantamiseksi, joista osa on johtanut toteutukseen.

Osallistavaa suunnittelua

Vesistöjen tilan parantamiseen tarvitaan yhteistyötä. Juuri yhteistyö olikin yksi hankkeen kulmakivistä. Asiantuntijayhteistyön lisäksi hanke kutsui saman pöydän ääreen paikalliset toimijat, maanomistajat ja rajanaapurit. Keskusteluja käytiin esimerkiksi tulevan mahdollisen kosteikkokohteen reunalla, ja kaikki osallistujat saivat mahdollisuuden kysyä mieltä askarruttavat kysymykset.

– Heti alusta asti, ennen kuin olimme tehneet mitään, rupesimme porukalla miettimään, mitä voitaisiin tehdä ja keitä tämä koskee. Jos oli epäselvyyttä, esimerkiksi rajanaapureilla, niin he saivat mahdollisuuden kysyä. Näin vältyttiin eripuralta, ja epäselvyydet muuttuivat hyväksi yhteisymmärrykseksi, Järvenpää iloitsee.